Kuukausi: tammikuu 2019

Intia – ruokafriikin paratiisi?

Intia – ruokafriikin paratiisi?

En vähättele tai peittele sitä, olen lievästi sanoen haastava, mitä tulee ravintoon. En yritä tehdä siitä ongelmaa kenellekään ja ruokavalioni noudattaminen arjessa on minulle helppoa sekä sujuvaa. Mikä parasta, se saa minut voimaan hyvin 🙂

Kun taas joudun ”ulkoruokintaan”, lienee selvää, että haasteita syntyy. Otetaan esimerkiksi gluteeni, mitä vältän kuin ruttoa. Sen negatiivinen vaikutus tulee esiin hyvinkin nopeasti ja sitä voi olla missä vain ravintolaruuassa ellei toisin mainita. Miettikääpä vaikka kastikkeita. Omalta kohdaltani en pidä hyvänä vaihtoehtona ”gluteenittomia” vaihtoehtojakaan ellei ne sitten ole luontaisesti gluteenittomia.

On siis sanomattakin selvää, että kahden viikon lomamatka mihin tahansa maahan, tulisi olemaan koettelemus minulle. Siitäkin huolimatta, että Intia on tunnettu muun muassa kasvisruuistaan. Odotukset ovat siis varovaisen toiveikkaat valitsemamme lomakohteen suhteen.

Intia on ruokakulttuurinsa puolesta mieletön makumatka, eikä vähiten runsaan mausteiden käytön johdosta. Paikallisilla toreilla ja markkinoilla myynnissä olevat mausteet ovat jo sinällään herkullista haisteltavaa.

Saako olla riisiä?

Intia on tunnettu mausteista ja curryruuista, mutta myös Naan -leivästä. Jokaisella aterialla minulle tarjotaan riisiä ja leipää, mistä kieltäydyttyäni, joudun toistamaan muutamaan otteeseen etten halua niitä.

– Ymmärrättekö, että näiden ruokien kanssa yleensä syödään riisiä tai leipää? Teillä on nyt pelkkää currya lautasellanne :0

Näihin sanoihin joudun vastaamaan uudestaan ja uudestaan kohteliaan kieltävästi 🙂

”Intialainen napostelulautanen”, eli thali – tällä kertaa merenelävistä.
Paljon herkuteltavaa, mutta niinikään sekin tarjoillaan riisin sekä leivän kanssa.

Raaka-aineiden jäljillä

Turvaudun loman aluksi paljon Tripadvisoriin, mistä löydän gluteenittomia vaihtoehtoja tarjoavia ravintoloita. Pettymykseni on kuitenkin suuri, kun henkilökunta ei niissä ymmärrä / osaa vastata tiedusteluihin gluteenittomuudesta saatika edes viljasta. Herkullisen curryn sakeuden salaisuus ei siis minulle selviä 🙁

Rohkeasti kuitenkin syön ensimmäisen viikon ajan erilaisia curry -ruokia ja eikä vähiten siksi, että ne maistuvat taivaalliselta. Viikon jälkeen kehoni kuitenkin alkaa antamaan viitteitä siitä, että se ei pidä saamastaan ravinnosta. On aika palata perusasioihin ja unohtaa curryt sekä muut sisällöltään tuntemattomat ateriat ainakin muutamaksi päiväksi.

Kolme herkullista currya sekä lisukkeena, mitäs muutakaan kuin riisiä.

Siitäkin huolimatta, että makumatkani loppuu liian nopeasti, en kadu päätöstäni pätkääkään. Vatsani rauhoittuu parissa päivässä ja tunnen kuinka kehossa tuntemani tulehdus rauhoittuu ja energiatasoni palaavat hyväksi.

Käytännössä tämä on vaatinut valitsemaan ruokalistalta mahdollisimman yksinkertaisia vaihtoehtoja, kuten grillattua kalaa, kanaa, katkarapua tai mustekalaa sekä lisukkeeksi salaattia ja keitettyjä kasviksia.

Toreilta löytää helpolla kasviksia ja hedelmiä vaikka välipalaksi hotellihuoneeseen.
Pienellä perehtymisellä ruokalistoilta on löydettävissä vaativaankin makuun sopivia herkkuja. Tässä puolikkaat avokadot katkaraputäytteellä.
Intialaisilla on pitkät perinteet kookosöljyn käytöstä ja he ovat myös tiedostaneet sen terveysvaikutukset.
Kaupoissa on saatavilla myös kylmäpuristettuja hedelmä- / vihannesmehuja ilman mitään lisättyä, sekä maitoa välttäville mantelilattea.
Saako Intia synninpäästön?

Saako Intia synninpäästön?

Saavumme Goan lentokentälle noin kello 7 paikallista aikaa, takana seitsemän ja puolen tunnin lento. Uni ei oikein lennolla maittanut, joten matkalaiset (vaimoni sekä kaksi tytärtäni) ovat ymmärrettävästi väsyneitä.

Jonotuksemme kestää 1,5 h, mikä antaa aikaa tutustua ympäristöön. Nopeasti televisioruuduilla vilahtaa mm. Mahatma Gandhin kuva sitaatteineen, mutta oma huomioni kiinnittyy kuvaan, missä kehoitetaan välttämään muovin käyttöä, kuten välttämään muovipulloja. Mahtavaa! Täällä on selvästi reagoitu muoviongelmaan. Vielä en kuitenkaan uskalla antaa maalle ”synninpäästöä” ympäristöajatuksissani.

Seuraavaksi huomioni saa WC -kylttien vieressä oleva juomapistettä merkitsevä kyltti. Voiko olla totta, että täältä saisi juomakelpoista vettä suuhunsa tai pulloon niin halutessaan? Rohkeuteni ei riitä kokeilemaan 🙂

Myös lähtevien lentojen aulasta löytyy vesipiste, mutta tälläkään kertaa rohkeuteni ei riitä sen kokeilemiseen.

Tekemistä riittää

Matkamme lentokentältä Goan Heritage -hotellille kestää noin tunnin. Vauhtia rakastava kuskimme yrittää kyllä kaikkensa lyhentääkseen matka-aikaa, mutta se lienee mahdotonta Intian kaoottisessa liikennekulttuurissa.

Ajomatkan aikana on kuitenkin hyvää aikaa tarkkailla niin ikään ympäristöasioita. Ainakaan paikallisten asutusten kohdalla tilanne ei näytä yhtään niin hyvältä, kuin lentokentällä aloin toivoa. Roskaa on joka puolella eikä merkkejä jätehuollon toimivuudesta saatika olemassaolosta näy missään. Niinikään muovipulloa ja muita pakkauksia on kaiken muun jätteen seassa riittämiin.

Vaikka Intialla vaikuttaakin olevan oikea suunta ympäristön suhteen, niin tekemistä riittää vielä.

Saavumme hotellille entistä väsyneempinä ja joudumme odottamaan huonettamme vielä jokusen tunnin. Aamupalaa on kuitenkin vielä tarjolla, joten pääsemme tutustumaan sen antimiin. Merkillepantavaa on, että tarjolla olevien ruokien ja juomien määrä on tarkkaan säännöstelty. Hävikki lienee moneen muuhun maahan/hotelliin verraten pieni, mutta onko taustalla sitten vastuullisuus vai yksinkertaisesti voiton maksimoiminen? Haluan uskoa ensimmäiseen.

Suunta on oikea

Ensimmäisten päivien aikana huomaan, että ainakin turistialueilla asiat ovat paremmin. Merkillepantavaa on mm. ravintoloissa tarjottavien vesipullojen koko, sillä järjestään vesipullot ovat litran kokoisia. Näin neliperheiselle se on sopiva ja ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin jokaiselle oma puolen litran pullonsa.

Kauppareissulla tulee todettua, että eroa Suomeen ei juurikaan ole. Yksittäispakkauksia löytyy pilvin pimein, mutta irtomyynnistä saa hedelmiä, vihanneksia, leipää ja muuta. Tosin nämäkin sitten lopulta pakataan pussiin, joko muoviseen tai paperiseen. Kassalla ei kuitenkaan automaattisesti survota kaikkia ostoksia pieniin muovipussukoihin, vaan muovipussin tarve kysytään asiakkaalta jokaisen pussin kohdalla erikseen. Täytyy kuitenkin muistaa, että pakkaaminen sinällään ei muodosta ongelmaa, vaan pakkausjätteen vääränlainen kierrätys tai tarkemmin sanoen kierrättämättömyys.

Ehkä tämänkin 1,90 € maksaneen avaimenperän olisi voinut pakata hieman kevyemmin. Minkä pakkausmateriaalin sinä olisit valinnut?

Käynti rannalla ja rantaravintoloissa tiivistää jo tekemäni havainnot. Ainakin täällä, turistien keskuudessa, ympäristövastuuseen on herätty. Rannat ovat siistit, merestä ei löydy roskan roskaa ja ravintolat keräävät jätteensä sekä laijttelevat ne. Pulloillekin vaikuttaisi olevan oma kierrätysjärjestelmänsä ja vesipullot, mitkä ovat kertakäyttöisiä, on tehty ja ohjeistettu rutistettavaksi.

Rantaravintoloiden ”takahuoneista” löytyy jätteet omiin artikkeleihinsa lajiteltuna.
Pullojen etiketeistä löytyy kierrätysohjeet.
Vesipullot ohjeistetaan rutistamaan, mikä ei luonnollisestikaan vähennä jätteen määrää, mutta helpottaa huomattavasti jätehuoltoa.

Vaikka ympäristövastuu lieneekin alkanut turistialueilta, niin suunta on oikea. Intian kehittyvä talous ja vaurastuva keskiluokka tulevat varmasti ohjaamaan valtiota kokonaisvaltaisempaan jätehuoltoon sekä vastuuseen ympäristöstä.

Toki näkemäni on vain pieni pintaraapaisu valtavan kokoiseen maahan, mutta kokenut intiankävijä kertoi minulle asioiden olleen täälläkin toisin. Rannoilla roskat kipattiin suoraan maahan, mistä lehmien oli hyvä käydä niitä tonkimassa. Nyt ei näy roskia eikä juuri lehmiäkään, mikä ei liene sattumaa.

Kuudes aalto

Kuudes aalto

Vuosi 2018 jää todennäköisesti mieleeni loppuelämäni ajaksi. Se piti sisällään suuria tunteita, niin hyvässä kuin pahassakin. Näin jälkikäteen ajatellen, en haluaisi vaihtaa päivääkään pois.

Filosofi Rudolf Steinerin mukaan ihmiselämä etenee seitsemän vuoden sykleissä. Kuudes näistä sykleistä alkaa 35 vuoden iästä. Omalla kohdallani tuo, edelleen käynnissä oleva ”kuudes aalto”, on ollut järisyttävämpi kuin yksikään aiemmista.

Vuoden aikana tuli käytyä läpi niin omia juuria, kuin arvojakin. Mediassakin paljon huomiota saanut ”muovisota” laittoi miettimään omaa moraalikäsitystä ja oman työn eettisyyttä. Samalla se käynnisti laajemmankin pohdiskelun omista elintavoista ja valinnoista. Kuten myöhemmistä bloggauksistani käy varmasti ilmi, muovi sai ”synninpäästön” ja jatkan puhtaalla omalla tunnolla sen valmistamista.

Jo vuosia terveys sekä siihen liittyen erityisesti ravintoasiat ovat olleet lähellä sydäntäni. Viimeinen vuosi on avartanut näkemystäni kokonaisvaltaiseen terveyteen uudella tavalla ja pakottanut minut ottamaan lisää vastuuta omasta hyvinvoinnista. Myös näistä kokemuksista tulen kertomaan tarkemmin.

Elämä on loputon oppimisen polku. Kukaan ei ole täydellinen, eikä sellaiseksi tule, vaikka kuinka yrittäisi. Vuosi 2018 mullisti oman elämäni monessakin mielessä ja toimi liikkeelle laittavana voimana tälle blogille. Kyseenalaistan mielelläni asioita ja olen loputtoman optimistinen. Toivottavasti onnistun herättämään sinutkin miettimään elämäntapaamme ja kyseenalaistamaan rohkeasti valintoja niin oman kuin yhteisönkin hyväksi.