Kuukausi: maaliskuu 2019

Muovi on osa kestävää kehitystä

Muovi on osa kestävää kehitystä

Sohaisen nyt muurahaispesää aiheella, mikä on ollut reilun vuoden kaikkien huulilla. Kyseessä on tietenkin muovi, mikä kieltämällä maailma pelastuu. Vai onko se sittenkin materiaalina korvaamattoman täydellinen? Tämä riippuu täysin siitä, että keneltä kysytään.

Muovin ympärillä on tällä hetkellä niin paljon mustavalkoista keskustelua, että en vain voi olla hiljaa aiheesta. Yritän kuitenkin katsoa asiaa objektiivisesti ja rakentaa siltaa näiden kahden äärinäkemyksen välille.

Valitettavaa on, että valtaosan huomiosta ja medianäkyvyydestä saa muovin ehdottomasti tuomitsema puoli. Kuolleita eläimiä ja muovilauttoja meressä. Melkoista propagandaa, varsinkin ottaen huomioon sen taakse kätkeytyvän kaksinaismoralismin.

En pidä siitä tässä, kuten en missään asiassa, että äärilaidasta mennään sokeasti toiseen äärilaitaan. Pidän kuitenkin siitä, että tämä nyt käynnissä oleva keskustelu on käynnistänyt ”hyökyaallon”, mikä väistämättä johtaa vastuullisempaan toimintaan, niin yksilöissä kuin yhteisöissäkin.

Vielä, kun löydetään kokonaiskuva huomioiden toteutuskelpoiset keinot, niin tulevaisuus on huomattavasti parempi. Kokonaiskuvassa pitää huomioida kaikki kestävän kehityksen kannalta tärkeät näkökulmat, mutta myös taloudelliset realiteetit ja määrittää riittävä tavoitetaso.

Miksi muovia käytetään niin paljon

Nyt on hyvä miettiä, että miksi muovista on tullut niin suosittu materiaali. Siihen on yksi ylivertainen syy ja se on edullisuus. Muovi on yksinkertaisesti niin halpa materiaalina, että se houkuttaa käyttämään sitä sellaisiinkin asioihin, mihin se ei ole perusteltua kokonaiskuvan kannalta.

Muovi on kuitenkin ylivertainen tietyissä asioissa ja nämä jäävät valitettavasti liian vähälle huomiolle, eikä niiden tarpeellisuutta ymmärretä riittävästi:

  • Kaasutiiveys – muovia käytetään tämän ominaisuuden ansiosta mm. elintarvikkeiden pakkaamiseen ja näin parannetaan elintarvikkeiden käyttöikää vähentäen ruokahävikkiä.
  • Keveys – muovi on kevyt ja tästä syystä sen käyttäminen autojen, lentokoneiden ym. rakenteissa vähentää polttoainepäästöjä merkittävästi.
  • Lujuus – muovista voidaan valmistaa lujia rakenteita, kuten kuljetussäiliöitä. Kestävän muovisäiliön etuna on keveys, mikä niinikään vähentää liikenteestä aiheutuvia päästöjä.
  • Kestävyys – muovi puolustaa tarpeellisuuttaan myös kestävyytensä ansiosta. Viemäreiden kestoikä saadaan pidemmäksi käyttämällä muovia. Esimerkiksi rautaiset putket ruostuvat siinä, missä muovi jatkaa tarpeellista työtään nykyaikaisen yhteiskunnan infrastruktuurin ylläpitäjänä.
  • Eristävyys – muovin käytön hyödyllisyyden sähköeristeenä voi jokainen kuvitella, kun tarkkailee ympäristöään, muistaen hyvänä, kilpailevana vaihtoehtona esimerkiksi posliinin. Olisi mielenkiintoista nähdä ilman muovia valmistettu sähköauto 🙂

Kun muovin käyttö on hyvin perusteltu, niin edullisuus vain vahvistaa sen asemaa päätöksenteossa. Ja nyt omantunnon kysymys: kuinka moni uusisi viemärinsä kokonaan muulla materiaalilla kuin muovilla tiedostaen, että ”muovitus” on huomattavasti nopeampi ja halvempi vaihtoehto eikä vaadi erillisiä asumisratkaisuja?

Muovi on kaasutiiveytensä ansiosta erinomainen suoja elintarvikkeille. Muovin ansiosta elintarvikkeen käyttöikä pitenee ja näin ruokahävikin määrä pienenee. Elintarvikkeitakaan ei kuitenkaan kannata ylipakata, vaikka se lisäisikin myyntiä.

Muovi on kestävää kehitystä

Minusta on äärimmäisen hienoa, että yksilöt, yhteisöt ja yritykset on saatu mukaan ympäristötalkoisiin. Se ei olisi tapahtunut ilman valtavaa mediahuomiota, niin sosiaalisessa kuin perinteisessäkin mediassa.

Monella saralla tehdään tällä hetkellä erinomaista kehitystyötä ja monessa kohtaa muovin korvaaminen muilla raaka-aineilla on perusteltua. Muovia käytetään paljon myös asioihin, joissa sitä puoltavat ominaisuudet eivät ole merkityksellisiä. Tosin tästä saa toisen mielenkiintoisen ja enemmänkin filosofisen keskustelunaiheen, eli mikä ylipäätään on tarpeellista?

Onko pienen avaimenperän pakkaaminen näin moneen eri pakkausmateriaaliin perusteltua? Mielestäni ei!
Pelkkä kirkas muovi olisi ollut riittävä, sekä myös ympäristöystävällisin vaihtoehto, kunhan se kierrätetään asianmukaisesti.

Näen kuitenkin muovin tulevaisuuden osana kestävää kehitystä ja ennen kaikkea siksi, että sen elinkaari voi olla todella pitkä. Muovia voidaan prosessoida uudelleen, uusiin tarkoituksiin useita kertoja ja elinkaarensa lopuksi käyttää energiaksi. Miksi siis tuhlata esim. öljyä suoraan energiaksi, kun sen voi ennen sitä hyödyntää monin eri tavoin, säästäen näin luonnonvaroja ja vasta lopuksi hyvällä hyötysuhteella hyödyntää siihen varastoituneen energian.

Muovi itsessään ei ole paha. On paljon pahempiakin asioita, joilla voimme tuhota tulevaisuutemme (tai jälkipolviemme tulevaisuuden). Valitettavan moni esimerkiksi kippaa edelleen ongelmajätteensäkin luontoon. Kyse on kuitenkin viime kädessä meistä itsestämme. Mitä päätämme tehdä? Mitä valintoja teemme?

Sinä päätät mihin muovisi ja roskasi ylipäätään hävität. Parhaimmillaan annat niille uuden elämän uusiokäytössä, mutta vähintäänkin pidät huolen, ettei ne päädy luontoon.

Mielestäni täydelliseen muovittomuuteen pyrkiminen on tyhmyyttä, sillä sen vaikutus ilmastonmuutoksen (ja ylipäätään kestävän kehityksen) edistäjänä on kiistaton … se edistää sitä oikeaan, toivomaamme suuntaan.

Onko muovit absoluuttinen paha vai voisiko niissä olla jotain hyvääkin?
Tästä olin puhumassa Hotelli Waltikassa Valkeakoskella 15.3.2019
.
Valistunutta ravitsemustietoutta

Valistunutta ravitsemustietoutta

Jos et ole pahemmin välittänyt, mitä laitat suuhusi ja olet aikeissa aloittaa syömään terveellisesti, niin törmäät runsaudenpulaan. Haetpa sitten itse tietoa tai turvaudut ulkopuoliseen apuun, ruokavalioista on vaikea valita se itselle sopivin.

Oli elämäntapamuutoksesi taustalla sitten halu laihtua, parantaa jaksamista, parantua sairaudesta tai muu sinua motivoiva tekijä, niin miten osata valita juuri itselle sopiva vaihtoehto?

Toki virallinen ravitsemussuositus on monille tuttu vaihtoehto ja sitä lähdetäänkin noudattamaan, mutta miten se käytännössä toteutuu, onkin toinen juttu.

Rupesin pohtimaan tätä asiaa, kun keskustelin työkaverini kanssa hänen lounaastaan. Pöydällä oli kaksi mandariinia, mitkä olivat mielestäni aivan liian kevyt lounas fyysistä työtä tekevälle miehelle. Hän kertoi olevansa ”laihiksella”. Juuri sillä hetkellä toruin hymyssä suin ystävääni ja lupasin keskustella asiasta myöhemmin lisää – paremmalla ajalla siis.

Tämä keskustelu jäi kuitenkin isosti mietityttämään minua. Millainen käsitys suomalaisilla on terveellisestä ruokavaliosta? Mitä ravitsemusopeista on onnistuttu iskostamaan suomalaisten mieliin. Tällä viittaan heihin, jotka eivät aktiivisesti etsi tietoa ja opiskele oman parhaansa eteen.

”Onnistuneet” lobbaukset

  • Syö vähemmän kuin kulutat!
  • Käytä vähärasvaisia tuotteita!
  • Juo maitoa!
  • Syö ruisleipää!

Kyllä! Ystäväni varmasti söi vähemmän kuin kulutti 🙂 Kuinka terveyttä edistävää ja pysyvä ratkaisu se sitten onkaan, on eri asia.

Vähärasvaisuus on ehkäpä eniten erimielisyyksiä aiheuttanut ohjeistus. Ihminen kuitenkin tarvitsee rasvaa, jolloin rasvattomuuskaan ei ole tervettä.

Maidon juomiselle on hyvät perusteet, mutta ne ravitsemuksen vastuut on täytettävissä muillakin ratkaisuilla.

Ruisleipään pätee sama kuin maitoonkin, eli vaihtoehtoja leivän kuidun, vitamiinien ja kivennäisaineiden korvaamiseksi löytyy.

Ilman luotettavaa tutkimustakin uskallan väittää, että valtaosa meistä suomalaisista soveltaa edellä mainittuja ohjeistuksia, koska ne on onnistuneesti lobattu meidän päähämme jo pienestä pitäen. Eikä ainoastaan siksi, että lastentarhat ja koulut noudattavat tätä linjaa, mutta myös antavat tilaa niitä markkinoivien yritysten materiaaleille.

Väitteeni perustuu siihen tosiasiaan, että tuttujen ja tuntemattomien kanssa käymistäni ravintokeskusteluista yhdeksän kymmenestä pohjautuu niihin. ”Syö vähemmän kuin kulutat!” on yleinen totuus kiloista eroon haluaville, mikä valitettavan usein johtaa ”nälkäkuureille”.

Toinen empiirinen tutkimukseni tapahtuu kauppojen kassajonoissa. Kyllä! Nolottaa myöntää, mutta ”safkatutkani” käynnistyy automaattisesti kassajonossa. Tarkastan mitä edelläni olevat hihnalle nostavat ja valitettavan usein valtaosan ostoksista muodostavat erilaiset maitovalmisteet ja viljatuotteet. Rasvat eivät tietenkään muodosta isoa osaa ostoksista, mutta hyllystä on valittu kevyt sekä mahdollisesti muita ”tutkitusti terveyttä edistäviä” ominaisuuksia sisältävä tuote. Hippokrateen oppi ”Olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokaasi” ei takuuvarmasti tarkoittanut kolesterolia alentavaa margariinia tai vitaminoitua maitoa 🙂

Näitä ei virallisesti suositella käytettäväksi, mutta valitettavasti hihnalle nousee myös kasoittain eineksiä. Prosessoituja ja heikkolaatuisia ravintoaineita sekä lisäaineita sisältävää ”ruokaa”. Lisäksi valitettavan usein myös nuo em. ”peruspilarit” (maito ja leipä) ovat heikkolaatuisia ja prosessoituja.

Mihin siis pitäisi keskittyä?

Olkoonkin, että virallinen suositus pyramideineen ja lautasmalleineen pysyy samana, niin voisiko valistuksen toteuttaa niin, että ihmiset ymmärtäisivät ravitsemuksen vastuut seuraavasti:

  • Syö tarpeesi mukaan!
  • Syö mahdollisimman puhdasta ja prosessoimatonta ruokaa!
  • Panosta laatuun!
  • Syö monipuolisesti (ravitsemuksen vastuut)!
Lautasmallinsa voisi rakentaa esimerkiksi näin: Luomukasvatetun naudan paahtopaistia(lähitilalta), puolukoita, parsakaalia, kesäkurpitsa-sipulipaistosta ja selleri-limesosetta. Lihan määrä(80g) täyttää lautasesta ison pinta-alan, mutta ohuet siivut on vain levitetty laajalle.

Yritän kuvata asian vielä alta löytyvällä taulukolla, mihin olen koostanut kaksi esimerkkiä, miten eri tavoin ostoskassinsa voi täyttää. Sisällöissä ei keskitytä määriin/suhteisiin, vaan miten eri lailla ruokavalionsa voi koostaa ruokapyramidin tarjoamista vaihtoehdoista.

Huomionarvoista on, että jätin suosituksen ”sattumat” kokonaan pois.
Lisäksi valistuneen ostoskassin sisällössä panostetaan kaikissa valinnoissa laatuun. Tämä tarkoittaa luomutuotteiden ja lähiruuan suosimista, valmistusmenetelmän ja pakkaustavan arviointia valintaa tehdessä, sekä prosessoinnin ja lisäaineiden välttämästä.

Huomautan vielä, etten ole ravintoneuvoja tai ravitsemusteraupeutti, vaan intohimoisesti ravintoasioihin perehtynyt ”maaallikko”, joka haluaa herättää sinut arvioimaan omia valintojasi.

Tyypillinen ostoskassiValistunut ostoskassi
Ruisleipä
Rasvaton maito
Kevytlevite
Peruna
Jääsalaatti
Kurkku
Tomaatti
Jauheliha
Makujugurtti
Banaani
Makaroni
Sulatejuusto
Lauantaimakkara
Maapähkinä















Lehtikaali
Basilika
Persilja
Minttu
Keräkaali
Kurkku
Selleri
Tomaatti
Paprika
Parsakaali
Kukkakaali
Porkkana
Lanttu
Punajuuri
Sipuli
Avocado
Omena
Sitruuna
Kiivi
Mustikka
Viinimarja
Lohi (ei kasvatettu)
Kananmuna
Gouda -juusto
Maustamaton jugurtti
Oliiviöljy
Oliivi
Kvinoa
Saksanpähkinä

Korostan vielä, että tyypillinen ostoskassi ei vastaa virallista suositusta, vaan kuinka sitä käytännössä valitettavan usein sovelletaan. Nähdäkseni tämä johtuu siitä, että ihmisillä on nuo onnistuneesti lobatut pääkohdat (ruisleipä, vähärasvaisuus, maito) kirkkaana mielessään.

Ostoskassiinsa voi ja kannattaa valita erilaisia, värikkäitä kasviksia.

Mikä siis ratkaisuksi?

Sen sijaan, että mustavalkoisesti suositellaan syömään ruisleipää ja juomaan maitoa, niin ryhdyttäisiin jakamaan tietoa (lobbaamaan) ravitsemuksen vastuista. Tämä tarkoittaa tietoa kuidun, vitamiinien, kivennäisaineiden, jne. tarpeesta sekä merkityksestä ja annettaisiin esimerkkejä, mitkä ovat niiden parhaita lähteitä.

Ihmiset eivät ole tyhmiä. Lisäksi suuri osa haluaa syödä terveellisesti pitääkseen itsestään parempaa huolta. Annetaan heille siis riittävä tietous rakentaa jokaiselle sopiva, terveellinen ruokavalio, mikä täyttää myös ravitsemuksen vastuut.

Jälkiruuan voi rakentaa myös terveellisesti: raakalakritsi-kookoskerma, minkä päällä mustikoita, vadelmia ja raaka-suklaata.