Kuukausi: huhtikuu 2019

Kukkakaaliriisi

Kukkakaaliriisi

Luen tai kuulen usein ruokavalioni olevan erittäin rajoittunut ja tähän liittyen epäilyksiä, että mahdanko saada riittävästi ravintoaineita. Itsestäni tämä on varsin huvittavaa, sillä lautaseni täyttyy päivittäin mitä monipuolisimmista kasviksista.

En tiedä onko makuaistini muovautunut, mutta kasvikset ovat mm. perunaa ja riisiä huomattavasti maukkaampi vaihtoehto. Kasviksista voidaan valmistaa mitä monipuolisimpia lisukkeita ja vain mielikuvitus rajana. Yksi itselleni uusimmista vaihtoehdoista on kukkakaaliriisi, mikä on helppo valmistaa ja on suussasulavan hyvää.

Valmistus onnistuu 20 minuutissa ja vain muutamista raaka-aineista:

1 kukkakaali (mielellään luomu)Raffinoimatonta merisuolaa
1-2 rkl luomuvoita (tai gheetä)Mustapippuria rouhittuna

Poista kukkakaalin lehdet ja pese kukkakaali.


Leikkaa kukkakaalista sopivia paloja ja raasta ne raastimen isoimmalla reikäkoolla.
Itse raastoin suoraan pannulle, mutta jos kyseessä iso kukkakaali, niin voi olla tarpeen paistaa useammassa erässä.


Paista voissa(tai halutessassi gheessä) kuumalla pannulla ja lisää joukkoon maun mukaan suolaa sekä mustapippuria.

Kukkakaaliriisi on mielestäni parhaimmillaan, kun se on pinnaltaan hivenen ”rapsakka”.
Maukkaita herkutteluhetkiä 🙂

Suklaa-kookospallot

Suklaa-kookospallot

Ketogeenisella ruokavaliolla on vaikea löytää kahvitarjottavia suoraan kaupan hyllyltä, joten useimmiten vaihtoehdoksi jääkin valmistaa ne itse.

Yksi helppo vaihtoehto on suklaa-kookospallot, joiden valmistamiseen tarvitset:

1 dl kylmäpuristettua luomu kookosöljyä2 tl luomu raakalakritsijauhetta
2 rkl luomu kaakaovoitaHyppysellinen raffinoimatonta merisuolaa
1 dl kookoskermaa
3 rkl hasselpähkinärouhetta
3 rkl luomu raakakaakaojauhetta
*halutessasi lisämakeutus (esim. vaahterasiirappi, hunaja)

Lisää kaakaovoi ja kookosöljy sopivaan kattilaan ja sulata ne mahdollisimman lievällä lämmöllä. Lisää sulan rasvan joukkoon raakakaakakojauhe, kookoskerma, raakalakritsijauhe ja ripaus suolaa. Sekoita kaikki ainekset huolellisesti ja tasaiseksi, minkä jälkeen annan seoksen jähmettyä rauhassa. Kun seos ei ole enää lämmin, kannattaa siirtää se jääkaappiin jähmettymisen nopeuttamiseksi. Joka tapauksessa jähmettymiseen menee parisen tuntia.

Muodosta suklaamassasta palloja ja pyörittele ne hasselpähkinärouheessaa. Asettele kuorrutetut pallot lautaselle tms. ja laita ne vielä hetkeksi jääkaappiin kiinteytymään.

Nauti valmiista herkuista sellaisenaan tai laita tarjolle, vaikka vähän hienomminkin 🙂

Mihin ”puoskarilakia” tarvitaan?

Mihin ”puoskarilakia” tarvitaan?

Vuonna 2008 Sosiaali- ja terveysministeriö asetti työryhmän, minkä tavoitteena oli selvittää vaihtoehtohoitoihin liittyvät, potilasturvallisuuteen mahdollisesti vaikuttavat ongelmat. Vuonna 2009 työryhmä esitti, että tiettyjen potilasryhmien hoitoa rajoitettaisiin. Rajoituksen mukaan muu kuin terveydenhoidon rekisteröity ammattihenkilö voisi hoitaa vakavia sairauksia ja potilasryhmiä vain yhteistyössä lääkärin kanssa.

Asia ei kuitenkaan edennyt eduskunnan käsittelyyn, kunnes lokakuussa 2018 jätettiin lakialoite laiksi terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain muuttamisesta. Aloitteen mukaan tarkoituksena on varmistaa, ettei potilas jäisi vakavissa sairauksissa ilman lääketieteellistä taudinmääritystä tai mahdollisuutta siihen.

Edellä mainitun mukaisesti toteutettuna, lakialoite onkin ehdottoman kannatettava. Ongelmaksi kuitenkin nousee se, että lain todellinen sisältö on jotain aivan muuta. Käytännössä sillä mahdollistetaan kaiken muun, kuin viralliseen hoitosuositukseen perustuvan hoidon estäminen.

Jo nykyiselläänkin vaarallisesti toimivien, virallisesta linjasta poikkeavien lääkärien työhön on mahdollisuus puuttua ja on puututtukin, niin ettei tiukennukselle pitäisi olla tarvetta. Kysymys kuuluukin: kuka tästä hyötyy ja mitä?

Ketkä vaihtoehtohoitoja käyttävät

Toinen kysymys on, että miksi ihmiset ylipäätään hakeutuvat vaihtoehtohoitojen pariin? Yleisin vastaus lienee, että virallinen hoito ei ole tuonut apua. Kyseessä siis täysivaltainen ihminen, joka haluaa panostaa kokonaisvaltaiseen terveyteensä. He ovat tietoisia ratkaisustaan ja sen mahdollisista seurauksista. Varsinkin mahdollisten seurauksien informoimisesta nykyinenkin järjestelmä huolehtii tehokkaasti.

Sairas ihminen, joka haluaa parantua, ei varmasti halua itselleen pahaa. Hän on mahdollisesti käynyt läpi liudan tutkimuksia ja kokeillut lääkehoitoa, jopa useita eri vaihtoehtoja, mitkä ovat olleet tuloksettomia. Hän haluaa etsiä itselleen parasta mahdollista ratkaisua, ja tähän hän ei valitettavasti saa apua. Hän saattaa siis olla jopa epätoivoinen jäädessään ilman apua. Jälleen kysymys: mikä tälläisen ihmisen ajaa epätoivoon?

Parastahan koko asiassa on se, että nämä vaihtoehtoisiin menetelmiin tukeutuneet ihmiset saavat kaipaamansa avun. Surullisinta taas se, että epäonnistuneista vaihtoehtohoidoista uutisoidaan isosti ja samaan aikaan virallisen suosituksen vastaava tuloksettomuus hiljaisesti hyväksytään. Raivostuttavaa taas on se, että vaihtoehtohoitojen vasta-argumentteina käytetään hopeavettä sekä mustaa salvaa, mikä on varsin tarkoituksenhakuista provosointia siinä, missä uskomushoito ja puoskarointi termien käyttäminenkin.

HUOM! En missään nimessä kyseenalaista suomalaista terveysosaamista, sillä se on huippua. Iso kiitos kaikille sen parissa työskenteleville. Toivoisin kuitenkin avarakatseisempaa näkemystä silloin, kun virallisin hoitomenetelmin ei ole ratkaisua olemassa. Usein kyseessä on elintapasairaudet, joiden nimikin jo mielestäni kertoo, missä on ongelman todellinen juurisyy. Ihmisillä, jotka haluavat parantua muuttamalla elintapojaan, tulisi olla siihen oikeus, sekä mahdollisuus saada kaikki mahdollinen apu.

Tämä ei ole ainoastaan kyseisen henkilön etu, vaan myös suomalaisen yhteiskunnan etu. Jo nykyisellään terveysmenojen kasvu on kestämätöntä ja vaikka rahaa olisikin, niin toimivien, sekä riittävien resurssien järjestäminen on haastavaa, kuten ”SoTen” ratkaisuyritykset ovat osoittaneet.

Tieteeseen ja tutkimukseen perustuvan suosituksen dilemma

Itsestäni tuntuu käsittämättömältä, että avoimessa, tieteeseen ja tutkimukseen vahvasti tukeutuvassa yhteiskunnassamme, ummistettaisiin silmämme lukemattomilta mahdollisuuksilta, mikä samalla rajaisi ihmisten terveyden vain tietyn näkemyksen omaavien käsiin.

Ongelmana on käytössämme olevien suositusten rajoittuneisuus. Samaa sairautta hoidetaan samoin metodein, eikä oteta huomioon yksilöllisyyttä. Se mikä toimii valtaosalle ei toimi kaikille. Taustalla voi olla geeniperimää, huono ruokavalio, vähäinen uni, stressiä, suolisto-ongelmia jne.

Se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä auta toista.
”Samaan muottiin valamisen” sijaan, olisi hvyä kuunnella ja etsiä avoimesti muitakin vaihtoehtoja.

Luotamme sokeasti viralliseen näkemykseen, ja suljemme kaikki muut mahdollisuudet pois. Tätä en voi käsittää; varsinkin, kun länsimainen lääketiede on monissa sairauksissa on neuvoton. Yksinkertaisena esimerkkinä tuki- ja liikuntaelinsairaudet, joissa valitettavan usein helpotetaan oireita lääkityksellä ja lopulta päädytään leikkaushoitoon, vaikka ongelma olisi poistettavissa yksinkertaisin keinoin (liikunta, lihashuolto, hieronta jne.).

Miksi me täällä Suomessa kuvittelemme olevamme viisaampia, kuin muut. Esimerkiksi Saksassa hyväksytään rinnakkaisia hoitomuotoja, kuten funktionaalisen lääketieteen käyttö. On myös olemassa tutkimusnäyttöä muun muassa ravinnon ja suolistobakteerien vaikutuksesta terveyteen, mutta niiden sijaan Suomessa turvaudutaan mieluummin lääkehoitoon – miksi?

Maailmasta löytyy tutkimuksiin perustuvaa tietoa vaihtoehtoisten hoitomuotojen tueksi. Tämä valtava ”terveyden aarrearkku” oltaisiin entistä tiukemmin rajaamassa pois lakialoitteen toteutumisen myötä. Itse toivoisin mahdollisimman kattavaa ja avointa ratkaisuvaihtoehtojen hakemista ilman, että niistä nousisi arvovaltakysymyksiä. Kyse on loppupeleissä kuitenkin meistä ihmisistä ja meidän terveydestämme. Oma terveys on henkilökohtainen asia, ja sen ylläpitäminen kaikin mahdollisin tulee kuulua perusoikeuksiin.


Onnellisena jaksaa paremmin

Onnellisena jaksaa paremmin

Työuupumus on varsin yleistä nykyään ja ehdottomasti vakavasti otettava asia. Yhteiskuntamme toimii sitä paremmin, mitä terveempinä ihmiset pysyvät. Jokaisella sairauslomapäivällä on hintansa, mutta pitkittyneissä tapauksissa hinta voi olla todella kova, eikä vähiten sairastuneelle itselleen.

Omaan jaksamiseen ja hyvinvointiin kannattaa panostaa, ennen kuin on liian myöhäistä. Tällä viittaan siihen, että tietyn pisteen jälkeen ei pärjää ilman ulkopuolista apua. Parempi ottaa ohjat omaan elämäänsä, kun on siihen mahdollisuus. Hyvään elämään riittää ihan perusasiat. Mitä useampi näistä on kunnossa, sitä paremmin jaksaa:

  • Uni / lepo
  • Ravinto
  • Liikunta
  • Sosiaaliset suhteet
  • Elämän mielekkyys

Mikäli elämänhallinta on muutoinkin hukassa, ei ole mikään ihme, jos työ uuvuttaa. Tähän väliin on hyvä alleviivata, että tarkoitukseni ei ole vähätellä uupumusta itsessään, vaan tarjota vinkkejä sen ennaltaehkäisyyn. Minulla on omakohtaista kokemusta näiden jokaisen osa-alueen vaikutuksesta ja vilpittömästi uskon, että niistä on apua jokaiselle meistä (en ole siis alan ammattilainen ja jokainen voi itse päättää haluaako niitä kokeilla).

Mielekäs elämä

Friedrich Nietzschen mukaan ”Se jolla on miksi elää, voi kestää melkein mitä tahansa miten”. Tätä ajatusta lainasi usein myös saksalaisten keskitysleireiltä selvinnyt Viktor E. Frankl.

Keskitysleirivertaus on nyky-yhteiskuntaan kaukainen, mutta ajatuksen syvin viisaus piilee siinä, että elämän kokonaisuudessaan pitäisi olla mielekästä. Mikäli työ ei ole mielekästä, sen tulisi vähintäänkin mahdollistaa asioita, mitkä antavat elämälle merkityksen.

Mikäli työnteko on pakkopullaa ja vie suurimman osan ajasta, niin fyysisesti kuin henkisestikin, uupumus tulee ennemmin tai myöhemmin. Toki ihmisen persoonallisuudellakin on merkitystä. Tunnollinen ihminen helposti ylikuormittaa itsensä, siinä missä joku toinen mukautuu tilanteeseen, eikä tekemättömät työt seuraa vapaa-ajalle.

Kuitenkin pitää muistaa, että mielekäs työ itsessään auttaa jaksamaan. Tunnollinenkin ihminen jaksaa, mikäli hän nauttii työstään ja kokee olevansa merkityksellinen.

Mikä on sinun elämäsi tarkoitus?

Suuri kysymys, mihin harva löytää yksiselitteisen vastauksen. Suosittelen kuitenkin miettimään elämäsi tarkoitusta, mikäli haasteet kasautuvat päälle ja elämänilo on kateissa.

Elämän tarkoituksella viittaan tässä merkityksen löytämiseen elämään. Usein tämä vaatii paluuta kauas menneisyyteen, aikaan jolloin sinulla oli vain mahdollisuuksia. Mikä teki sinut tuolloin onnelliseksi? Mistä asioista nautit? Millainen ihminen ylipäätään olit?

Valitettavan usein moni meistä hukkaa oman elämänsä hallinnan, sillä aika kuluu vain suorittamiseen ja kuljemme sumussa ”automaattivaihde” päällä. Kun olet riittävästi tutustunut itseesi ja siihen ihmiseen, mikä joskus olit, on aika kysyä elätkö tällä hetkellä itsesi näköistä elämää? Mikäli et, niin muuta se!

Muutoksen aloittaminen on hyvin helppoa, se vaatii ainoastaan päätöksen. Tärkeintä on tehdä vain se iso päätös, että haluaa muutosta. Tämän jälkeen on aikaa miettiä, että miten sen muutoksen toteuttaa. Maaliin pääseminen voi viedä aikaa, mutta ellet aloita, et ainakaan pääse perille.

Elämä on matka, mistä kannattaa nauttia nyt. Ei kannata odottaa liian pitkään, sillä jokainen päivä voi olla se viimeinen. Jos et ole tyytyväinen elämääsi, tee asialle jotain. Usko siihen, että muutos on mahdollinen!