Kuukausi: kesäkuu 2019

Luuliemi

Luuliemi

Luuliemi on noussut terveysintoilijoiden parissa todella suosituksi. Eikä vähiten sen takia, että sillä on monia terveyttä edistäviä vaikutuksia, johtuen sen sisältämistä mineraaleista, aminohapoista ja kollageenista. Näillä on vaikutusta mm. ihon, nivelten, luuston ja suoliston hyvinvointiin.

Itseäni luuliemessä kiehtoo em. positiivisten vaikutusten lisäksi luonnollisuus, sekä omalta osaltaan sen alkukantaisuus.. En osaa selittää miksi, mutta jotenkin olen äärettömän innoissani näistä vanhoista, luonnollisista terveyttä ylläpitävistä hoitokeinoista, mitkä ovat säilyneet läpi vuosisatojen ja todettu nykytutkimustenkin valossa hyödyllisiksi.

Luuliemen perusraaka-aine on luonnollisesti luu, mikä kannattaa (tai oikeastaan pitää) olla luomuna laiduntavien tai villinä elävien riistaeläinten luita. Itse olen onnistunut saamaan metsästäjäystävältäni hirven- ja peuranluita – ISOT kiitokset tästä Jussille 🙂 Myös lihantuottajilta kannattaa kysellä ja he myyvätkin niitä mm. REKO lähiruokaringissä. Kokonaiset luut olen pätkinyt kattilaan sopivaksi ja laittanut muovipussissa pakastimeen, mistä niitä on sitten helppo ottaa, kun alan valmistamaan lientä.

Muut raaka-aineet

  • vesi
  • suola
  • omenasiideriviinietikka
  • sipuli
  • porkkana
  • selleri
  • inkivääri
  • pippuri
  • valkosipuli
  • mahdollisesti muita mausteita maun mukaan, kuten basilika, timjami jne.
Toista vuorokautta hiljalleen porissut luuliemi saa sekaansa loput raaka-aineet.

Käytän normaalisti 5 litran kattilaa, joten saan kerralla isomman määrän tehtyä. Laitan kattilaan 5-7 noin nyrkin kokoista luunpalaa ja täytän vedelle noin 80%. Lisään sekaan vielä raffinoimatonta merisuolaa, sekä omenasiideriviinietikkaa, minkä tehtävänä on irroittaa ravintoaineita tehokkaammin.

Kattila levylle ja kiehumisen alettua, pudotan tehon kakkoselle, jolloin keitos jää hiljalleen poreilemaan. Yleensä keittelen luita noin 2 vuorokautta, joista viimeisimmäksi 12 tunniksi lisään loput ainekset, mitkä pyrin niinikään aina ostamaan luomuna. Samalla lisään vettä, mitä on yleensä jonkin verran haihtunut.

Lopuksi annan kattilan jäähtyä hieman ja siivilöin siitä kiinteät osat pois. isoimmat kappaleet, kuten luut lähtee helposti kauhalla, mutta lopun sitten lasken siivilän läpi toiseen kattilaan.

Osan siivilöidystä liemestä otan heti käyttöön ja isoimman osan kaadan tasaisesti pieniin pakasterasioihin, mitkä sitten pakastan myöhempää käyttöä varten. Kokenut tämän itselleni sopivaksi tavaksi, vaikkakin moni kaataa liemensä jääpalamuotteihin, mitä sitten ottaa tarpeen mukaan käyttöön.

Lientä nautin useimmiten ihan sinällään aamuisin. Kylmää lientä muki puolilleen ja loppu kiehuvaa vettä päälle (on lämpöisenä huomattavasti miellyttävämpää 🙂 )

Luuliemi on myös mitä mainioin pohja erilaisille ruuille, kuten keitoille tai soseille. Oma suosikkini on maa-artisokkasosekeitto, mihin käytän pakasterasiallisen luulientä. Tämän ohjeen tulen varmasti myöhemmin jakamaan.

Ei muuta, kuin lientä keittelemään 🙂

#ämpäristöteossa muovit kiertoon

#ämpäristöteossa muovit kiertoon

Maailman ympäristöpäivää vietettiin kesäkuun 5. päivä. Itse tein tuolloin #ämpäristöteon, tai siis olin tekemässä sitä yhdessä kollegoideni, sekä kahden muun paikallisen yrityksen kanssa.

#ämpäristöteko on Muoviteollisuuden organisoima ja muoviyritysten mahdollistama kovamuovin keräystapahtuma, missä laitetaan kovamuovi kiertämään. Tämä on oleellista, sillä normaalisti kovamuoviset tuotteet, kuten puutarhakalusteet, pulkat, postilaatikot jne., menevät energiajakeeseen jäteasemien keräyspisteissä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että niistä eroonpääsemisestä joutuu maksamaan.

Valkeakosken keräyspiste oli keskusaukiolla, mikä osoittautui varsin onnistuneeksi valinnaksi. Samaan aikaan olleet Valkeakosken markkinat lisäsivät satunnaisten kävijöiden määrää huomattavasti.

Raaka-aineena muovin hyviä ominaisuuksia on muun muassa se, että se kyetään usein valjastamaan uusiokäyttöön. Se on tämänkin tapahtuman ehkäpä hienoin asia. Kerätyistä muoveista valmistetaan uutta raaka-ainetta, mikä voidaan hyödyntää esimerkiksi muovisiksi aitatolpiksi.

Omassa tapahtumassamme kävi niin, että kiertotalous toteutui vieläkin paremmin, sillä osa tuoduista muovitavaroista käytiin ohikulkijoiden toimesta poimimassa uusiokäyttöön sinällään.

Kierrätys ja kestävä kehitys puhuttaa

Olen muutamaan otteeseen esitelmöinyt muovin hyvistä puolista ja yrittänyt korostaa sitä, että kuinka absurdia keskustelua medioissa käydään. Sen sijaan, että muovi tuhoaisi tulevaisuutemme, se on päinvastoin mahdollistamassa kestävää kehitystä.

Yhtä absurdia on mielestäni kehittää korvaavia materiaaleja, joiden paremmuus olisi siinä, että ne maatuvat. Pyrkimys siis olisi jatkaa vastuutonta ympäristön roskaamista, kunhan se tapahtuu biohajoavilla tuotteilla sen sijaan, että pidettäisiin huoli oikeasta lajittelusta.

Mielestäni kestävän kehityksen ja kiertotalouden ydin on siinä, että neitseellisten materiaalien sijaan käyttäisimme ja hyödyntäisimme esineet ja materiaalit yhä uudelleen ja uudelleen niin pitkään, kuin vain mahdollista. Ja kun kierrätys ei enää onnistu, niin tässä vaiheessa ne mahdollisuuksien mukaan tuhotaan. Korostettakoon tässä kohtaa, että muovin voi polttaa energiaksi lähes yhtä hyvällä hyötysuhteella, kuin öljynkin. Tätä ennen se on täyttänyt tehtävänsä ja mielellään useaan otteeseen.

Ilokseni sain käydä #ämpäristöteon aikana useita mielenkiintoisia keskusteluja. Paikalle pysähtyneet antoivat kiitosta tapahtumastamme, mutta olivat myös hyvin valveutuneita muovin tärkeydestä, sekä juurikin jätteiden vastuullisesta kierrättämisestä. Kritiikkiä tuli enemmänkin siitä, ettei mahdollisuuksia kierrätykseen ole riittävästi.

Halutaanko muovi oikeasti kiertoon?

Kotitalouksien muovipakkausten kierrätys on lähtenyt Suomessa hienosti käyntiin ja pisteitä löytyy eri puolelta vähintäänkin tyydyttävästi. Tässä olisi kuitenkin parantamisen varaa, mikäli muovi oikeasti halutaan kiertoon.

Asun itse keskustassa ja lähimmät muovinkeräyspisteet löytyvät 2,5km sekä 3,7km päästä. Muovipakkauksia kertyy sen verran, että niitä on kohtuu usein keräyspisteeseen toimitettavaksi. Nuo pisteet eivät ole työmatkani, kauppamatkan tms. varrella, joten niille lähteminen on aina oma projektinsa.

Ämpärillinen pakkausmuovia kertyy helposti jo kahdessa päivässä, joten olisi toivottavaa, että sen keräyspiste löytyisi sellaiselta paikalta, missä muutoinkin asioidaan usein.

Mikäli edes yksi piste löytyisi keskusta-alueelta, missä luonnollisestikin tulee asioitua, niin uskon monen muunkin ryhtyvän kierrättämään muovinsa. Jotenkin tuntuu ylipäätään käsittämättömältä, ettei näin jo ole. Tästä syystä kysynkin, että halutaanko jokainen muovipakkaus kiertoon vai onko nyt tehty vain välttämätön lain täyttämiseksi?

Paljon hyvääkin on tekeillä. Orivedellä esimerkiksi testataan kaiken muovijätteen keräämistä samaan astiaan (http://www.pjhoy.fi/Tietori/Muovinkerays_Orivesi), mikä antaa viitteitä siitä, että vallalla oleviin ongelmiin ja haasteisiin haetaan kuumeisesti ratkaisuja, sekä parhaita käytäntöjä.

Entisajan jätteissä piilee nykyisin huomattava liiketaloudellinenkin mahdollisuus. Hyödynnettävissä olevista jätteistä on tullut rahanarvoista raaka-ainetta ja sen keräämiseksi, sekä lajittelemiseksi mahdollisimman kustannustehokkaasti halutaan löytää ratkaisuja.

#ämpäristöteko oli onnistunut tapahtuma ympäri Suomen, mikä kertoo, että sille on tilausta myös jatkossa. Tällä hetkellä voitaneen jo melko varmasti sanoa tapahtuman järjestettävän myös ensi vuonna ja entistä laajemminkin. Parasta tosin olisi, mikäli erillistä tapahtumaa ei tarvittaisi, vaan kovamuovillekin olisi omat, ilmaiset keräyspisteensä.

Hetkessä elämisen taito

Hetkessä elämisen taito

Koska olet viimeksi kokenut pysähtyneisyyden tunteen? Sellaisen hetken, milloin aika pysähtyy ja nautit juuri siitä hetkestä kaikilla aisteillasi? Sinulla ei ole kiire minnekään ja sinun on niin hyvä olla, ettet kaipaa mitään muuta juuri sillä hetkellä? Se on taianomainen hetki – olet onnellinen tekemättä mitään, vaikka itseasiassa koet elämää kovemmin, kuin ehkä koskaan.

Itselläni, kuten varmaan useimmilla muillakin, näitä hetkiä oli useammin lapsuudessa. Näin aikuisiällä en edes muistanut miltä se tuntuu, kunnes havahduin siihen, että se tapahtui. Istuin nauttimassa aamukahviani yksin. Vaikka ympärilläni oli ihmisiä, ne eivät häirinneet minua. Tuijotin vain lumoutuneena merelle, eikä minulla ollut kiire minnekään. Tunne oli samaan aikaan vapauttava ja voimaannuttava. Se oli jotain, mitä haluaa kokea uudelleen.

Olimme perhelomalla Thaimaan Khao Lakissa ja toisen päivän aamupalan jälkeen jäin yksikseni vielä nauttimaan kupillisen kahvia. Matkaväsymys takana, loma vielä edessä ja ei mitään kiirettä. Tuo hetki oli suorastaan maaginen.

Päästäkseni tuohon mahtavaan olotilaan, kokeilin meditaatiota, useitakin kertoja, mutta se ”vain” rauhoitti. Tuijottelin järvelle ja kuuntelin laineen liplatusta saunan jälkeen, vailla toivottua tulosta. Yritin montaa muutakin juttua, mutta vastaavaan tilaan ei pääse yrittämällä – ei vaikka kuinka puristaisi.

Helpommin sanottu kuin tehty

Aloitin kirjoittamaan tätä blogitekstiä yli kuukausi sitten. Homma lähti käyntiin vauhdilla, mutta sitten kirjoittamisen tahti hyytyi. Se ei johtunut siitä, etteikö olisi kiinnostanut, vaan jostain mystisestä syystä en saanut puettua sanoiksi ydintä kokemuksistani.

Aloitin kirjoittamisen yhä uudelleen ja uudelleen. Joka kerta sain aikaiseksi yhden ainoan lauseen – saatoin saada kaksikin, mutta toisen sitten pyyhin pois. Tätä jatkui siis viikkoja, kunnes harkitsin luovuttamista koko artikkelin suhteen. Koin kuitenkin tärkeäksi saattaa sen päätökseen, vaikka uusiakin aiheita alkoi ”pulpahdella”. Jatkoin ajatuksien kokoamista ilman läppäriäni. Usein mietin ja pyörittelin asioita lenkkeillessäni. Ja lopulta ne oleelliset palaset loksahtivat paikoilleen, sain kiinni siitä, mistä halusinkin.

Ratkaisun avaimet

Kuten jo aiemminkin totesin, niin tee asioita, joista nautit ja keskity aina siihen, mitä kulloinkin olet tekemässä. Hyvää olotilaa ei kuitenkaan synny, mikäli keskityt asiaan keskittymiseen. Tällöin olet (jälleen) suorittamisen oravanpyörässä, vaikka pyrkimyksesi onkin hyvä. Sanon sen vielä kerran: lopeta yrittäminen! …ja keskity sen sijaan mahdollistamaan olosuhteet.

Ensinnäkin tekemiselle tulee varata aikaa. Kun sinulla ei ole painetta suoriutua tiettyyn kellonlyömään mennessä, niin tekemiseen tulee tietty rentous. Voit halutessasi pitää taukoja ja miettiä mitä nyt mieleesi juolahtaakaan. Tähän myös oleellisesti liittyy se, ettei ole pakkoa saada työtä valmiiksi määräaikaan mennessä. Voit halutessasi lopettaa ja lähteä vaikka terassille.

Toisekseen sinun tulee antaa lupa keskittyä itseesi. Parisuhteessa ja perhe-elämässä et enää ole ainoa, jolle haluat vilpittömästi hyvää. Ja usein muut asetetaan omien tarpeiden edelle, mikä pitkään jatkuneena ”jää päälle”. Tällöin unohdetaan ne omat, luontaiset taipumukset/mieltymykset. Muista kuitenkin, että on ihan hyväksyttävää asettaa myös itsensä etusijalle ja antaa itselle lupa nauttia omista jutuista.

Otin töistä iltapäivän vapaata ja suuntasin yksikseni Tampereelle.
Vaikka reissun tarkoitus onkin jotain muuta, niin olen oppinut nauttimaan myös matkasta. Bussin penkillä on aikaa omille ajatuksille.

Mitä näistä kahdesta asiasta sitten seuraa?
Kun otat itsellesi aikaa ja annat luvan keskittyä itseesi, niin sinulle tulee vapauden tunne – se sama tunne, mitä varmasti koit lapsuudessasikin usein 🙂

Olemme kaikki yksilöitä, joten en voi taata, että tulet onnistumaan. Voin kuitenkin lämpimästi suositella kokeilemaan. Ja mikäli tulosta ei näillä eväillä synny, niin jatka omien keinojesi etsintää.