Kategoria: Muovi

#ämpäristöteossa muovit kiertoon

#ämpäristöteossa muovit kiertoon

Maailman ympäristöpäivää vietettiin kesäkuun 5. päivä. Itse tein tuolloin #ämpäristöteon, tai siis olin tekemässä sitä yhdessä kollegoideni, sekä kahden muun paikallisen yrityksen kanssa.

#ämpäristöteko on Muoviteollisuuden organisoima ja muoviyritysten mahdollistama kovamuovin keräystapahtuma, missä laitetaan kovamuovi kiertämään. Tämä on oleellista, sillä normaalisti kovamuoviset tuotteet, kuten puutarhakalusteet, pulkat, postilaatikot jne., menevät energiajakeeseen jäteasemien keräyspisteissä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että niistä eroonpääsemisestä joutuu maksamaan.

Valkeakosken keräyspiste oli keskusaukiolla, mikä osoittautui varsin onnistuneeksi valinnaksi. Samaan aikaan olleet Valkeakosken markkinat lisäsivät satunnaisten kävijöiden määrää huomattavasti.

Raaka-aineena muovin hyviä ominaisuuksia on muun muassa se, että se kyetään usein valjastamaan uusiokäyttöön. Se on tämänkin tapahtuman ehkäpä hienoin asia. Kerätyistä muoveista valmistetaan uutta raaka-ainetta, mikä voidaan hyödyntää esimerkiksi muovisiksi aitatolpiksi.

Omassa tapahtumassamme kävi niin, että kiertotalous toteutui vieläkin paremmin, sillä osa tuoduista muovitavaroista käytiin ohikulkijoiden toimesta poimimassa uusiokäyttöön sinällään.

Kierrätys ja kestävä kehitys puhuttaa

Olen muutamaan otteeseen esitelmöinyt muovin hyvistä puolista ja yrittänyt korostaa sitä, että kuinka absurdia keskustelua medioissa käydään. Sen sijaan, että muovi tuhoaisi tulevaisuutemme, se on päinvastoin mahdollistamassa kestävää kehitystä.

Yhtä absurdia on mielestäni kehittää korvaavia materiaaleja, joiden paremmuus olisi siinä, että ne maatuvat. Pyrkimys siis olisi jatkaa vastuutonta ympäristön roskaamista, kunhan se tapahtuu biohajoavilla tuotteilla sen sijaan, että pidettäisiin huoli oikeasta lajittelusta.

Mielestäni kestävän kehityksen ja kiertotalouden ydin on siinä, että neitseellisten materiaalien sijaan käyttäisimme ja hyödyntäisimme esineet ja materiaalit yhä uudelleen ja uudelleen niin pitkään, kuin vain mahdollista. Ja kun kierrätys ei enää onnistu, niin tässä vaiheessa ne mahdollisuuksien mukaan tuhotaan. Korostettakoon tässä kohtaa, että muovin voi polttaa energiaksi lähes yhtä hyvällä hyötysuhteella, kuin öljynkin. Tätä ennen se on täyttänyt tehtävänsä ja mielellään useaan otteeseen.

Ilokseni sain käydä #ämpäristöteon aikana useita mielenkiintoisia keskusteluja. Paikalle pysähtyneet antoivat kiitosta tapahtumastamme, mutta olivat myös hyvin valveutuneita muovin tärkeydestä, sekä juurikin jätteiden vastuullisesta kierrättämisestä. Kritiikkiä tuli enemmänkin siitä, ettei mahdollisuuksia kierrätykseen ole riittävästi.

Halutaanko muovi oikeasti kiertoon?

Kotitalouksien muovipakkausten kierrätys on lähtenyt Suomessa hienosti käyntiin ja pisteitä löytyy eri puolelta vähintäänkin tyydyttävästi. Tässä olisi kuitenkin parantamisen varaa, mikäli muovi oikeasti halutaan kiertoon.

Asun itse keskustassa ja lähimmät muovinkeräyspisteet löytyvät 2,5km sekä 3,7km päästä. Muovipakkauksia kertyy sen verran, että niitä on kohtuu usein keräyspisteeseen toimitettavaksi. Nuo pisteet eivät ole työmatkani, kauppamatkan tms. varrella, joten niille lähteminen on aina oma projektinsa.

Ämpärillinen pakkausmuovia kertyy helposti jo kahdessa päivässä, joten olisi toivottavaa, että sen keräyspiste löytyisi sellaiselta paikalta, missä muutoinkin asioidaan usein.

Mikäli edes yksi piste löytyisi keskusta-alueelta, missä luonnollisestikin tulee asioitua, niin uskon monen muunkin ryhtyvän kierrättämään muovinsa. Jotenkin tuntuu ylipäätään käsittämättömältä, ettei näin jo ole. Tästä syystä kysynkin, että halutaanko jokainen muovipakkaus kiertoon vai onko nyt tehty vain välttämätön lain täyttämiseksi?

Paljon hyvääkin on tekeillä. Orivedellä esimerkiksi testataan kaiken muovijätteen keräämistä samaan astiaan (http://www.pjhoy.fi/Tietori/Muovinkerays_Orivesi), mikä antaa viitteitä siitä, että vallalla oleviin ongelmiin ja haasteisiin haetaan kuumeisesti ratkaisuja, sekä parhaita käytäntöjä.

Entisajan jätteissä piilee nykyisin huomattava liiketaloudellinenkin mahdollisuus. Hyödynnettävissä olevista jätteistä on tullut rahanarvoista raaka-ainetta ja sen keräämiseksi, sekä lajittelemiseksi mahdollisimman kustannustehokkaasti halutaan löytää ratkaisuja.

#ämpäristöteko oli onnistunut tapahtuma ympäri Suomen, mikä kertoo, että sille on tilausta myös jatkossa. Tällä hetkellä voitaneen jo melko varmasti sanoa tapahtuman järjestettävän myös ensi vuonna ja entistä laajemminkin. Parasta tosin olisi, mikäli erillistä tapahtumaa ei tarvittaisi, vaan kovamuovillekin olisi omat, ilmaiset keräyspisteensä.

Muovi on osa kestävää kehitystä

Muovi on osa kestävää kehitystä

Sohaisen nyt muurahaispesää aiheella, mikä on ollut reilun vuoden kaikkien huulilla. Kyseessä on tietenkin muovi, mikä kieltämällä maailma pelastuu. Vai onko se sittenkin materiaalina korvaamattoman täydellinen? Tämä riippuu täysin siitä, että keneltä kysytään.

Muovin ympärillä on tällä hetkellä niin paljon mustavalkoista keskustelua, että en vain voi olla hiljaa aiheesta. Yritän kuitenkin katsoa asiaa objektiivisesti ja rakentaa siltaa näiden kahden äärinäkemyksen välille.

Valitettavaa on, että valtaosan huomiosta ja medianäkyvyydestä saa muovin ehdottomasti tuomitsema puoli. Kuolleita eläimiä ja muovilauttoja meressä. Melkoista propagandaa, varsinkin ottaen huomioon sen taakse kätkeytyvän kaksinaismoralismin.

En pidä siitä tässä, kuten en missään asiassa, että äärilaidasta mennään sokeasti toiseen äärilaitaan. Pidän kuitenkin siitä, että tämä nyt käynnissä oleva keskustelu on käynnistänyt ”hyökyaallon”, mikä väistämättä johtaa vastuullisempaan toimintaan, niin yksilöissä kuin yhteisöissäkin.

Vielä, kun löydetään kokonaiskuva huomioiden toteutuskelpoiset keinot, niin tulevaisuus on huomattavasti parempi. Kokonaiskuvassa pitää huomioida kaikki kestävän kehityksen kannalta tärkeät näkökulmat, mutta myös taloudelliset realiteetit ja määrittää riittävä tavoitetaso.

Miksi muovia käytetään niin paljon

Nyt on hyvä miettiä, että miksi muovista on tullut niin suosittu materiaali. Siihen on yksi ylivertainen syy ja se on edullisuus. Muovi on yksinkertaisesti niin halpa materiaalina, että se houkuttaa käyttämään sitä sellaisiinkin asioihin, mihin se ei ole perusteltua kokonaiskuvan kannalta.

Muovi on kuitenkin ylivertainen tietyissä asioissa ja nämä jäävät valitettavasti liian vähälle huomiolle, eikä niiden tarpeellisuutta ymmärretä riittävästi:

  • Kaasutiiveys – muovia käytetään tämän ominaisuuden ansiosta mm. elintarvikkeiden pakkaamiseen ja näin parannetaan elintarvikkeiden käyttöikää vähentäen ruokahävikkiä.
  • Keveys – muovi on kevyt ja tästä syystä sen käyttäminen autojen, lentokoneiden ym. rakenteissa vähentää polttoainepäästöjä merkittävästi.
  • Lujuus – muovista voidaan valmistaa lujia rakenteita, kuten kuljetussäiliöitä. Kestävän muovisäiliön etuna on keveys, mikä niinikään vähentää liikenteestä aiheutuvia päästöjä.
  • Kestävyys – muovi puolustaa tarpeellisuuttaan myös kestävyytensä ansiosta. Viemäreiden kestoikä saadaan pidemmäksi käyttämällä muovia. Esimerkiksi rautaiset putket ruostuvat siinä, missä muovi jatkaa tarpeellista työtään nykyaikaisen yhteiskunnan infrastruktuurin ylläpitäjänä.
  • Eristävyys – muovin käytön hyödyllisyyden sähköeristeenä voi jokainen kuvitella, kun tarkkailee ympäristöään, muistaen hyvänä, kilpailevana vaihtoehtona esimerkiksi posliinin. Olisi mielenkiintoista nähdä ilman muovia valmistettu sähköauto 🙂

Kun muovin käyttö on hyvin perusteltu, niin edullisuus vain vahvistaa sen asemaa päätöksenteossa. Ja nyt omantunnon kysymys: kuinka moni uusisi viemärinsä kokonaan muulla materiaalilla kuin muovilla tiedostaen, että ”muovitus” on huomattavasti nopeampi ja halvempi vaihtoehto eikä vaadi erillisiä asumisratkaisuja?

Muovi on kaasutiiveytensä ansiosta erinomainen suoja elintarvikkeille. Muovin ansiosta elintarvikkeen käyttöikä pitenee ja näin ruokahävikin määrä pienenee. Elintarvikkeitakaan ei kuitenkaan kannata ylipakata, vaikka se lisäisikin myyntiä.

Muovi on kestävää kehitystä

Minusta on äärimmäisen hienoa, että yksilöt, yhteisöt ja yritykset on saatu mukaan ympäristötalkoisiin. Se ei olisi tapahtunut ilman valtavaa mediahuomiota, niin sosiaalisessa kuin perinteisessäkin mediassa.

Monella saralla tehdään tällä hetkellä erinomaista kehitystyötä ja monessa kohtaa muovin korvaaminen muilla raaka-aineilla on perusteltua. Muovia käytetään paljon myös asioihin, joissa sitä puoltavat ominaisuudet eivät ole merkityksellisiä. Tosin tästä saa toisen mielenkiintoisen ja enemmänkin filosofisen keskustelunaiheen, eli mikä ylipäätään on tarpeellista?

Onko pienen avaimenperän pakkaaminen näin moneen eri pakkausmateriaaliin perusteltua? Mielestäni ei!
Pelkkä kirkas muovi olisi ollut riittävä, sekä myös ympäristöystävällisin vaihtoehto, kunhan se kierrätetään asianmukaisesti.

Näen kuitenkin muovin tulevaisuuden osana kestävää kehitystä ja ennen kaikkea siksi, että sen elinkaari voi olla todella pitkä. Muovia voidaan prosessoida uudelleen, uusiin tarkoituksiin useita kertoja ja elinkaarensa lopuksi käyttää energiaksi. Miksi siis tuhlata esim. öljyä suoraan energiaksi, kun sen voi ennen sitä hyödyntää monin eri tavoin, säästäen näin luonnonvaroja ja vasta lopuksi hyvällä hyötysuhteella hyödyntää siihen varastoituneen energian.

Muovi itsessään ei ole paha. On paljon pahempiakin asioita, joilla voimme tuhota tulevaisuutemme (tai jälkipolviemme tulevaisuuden). Valitettavan moni esimerkiksi kippaa edelleen ongelmajätteensäkin luontoon. Kyse on kuitenkin viime kädessä meistä itsestämme. Mitä päätämme tehdä? Mitä valintoja teemme?

Sinä päätät mihin muovisi ja roskasi ylipäätään hävität. Parhaimmillaan annat niille uuden elämän uusiokäytössä, mutta vähintäänkin pidät huolen, ettei ne päädy luontoon.

Mielestäni täydelliseen muovittomuuteen pyrkiminen on tyhmyyttä, sillä sen vaikutus ilmastonmuutoksen (ja ylipäätään kestävän kehityksen) edistäjänä on kiistaton … se edistää sitä oikeaan, toivomaamme suuntaan.

Onko muovit absoluuttinen paha vai voisiko niissä olla jotain hyvääkin?
Tästä olin puhumassa Hotelli Waltikassa Valkeakoskella 15.3.2019.
Saako Intia synninpäästön?

Saako Intia synninpäästön?

Saavumme Goan lentokentälle noin kello 7 paikallista aikaa, takana seitsemän ja puolen tunnin lento. Uni ei oikein lennolla maittanut, joten matkalaiset (vaimoni sekä kaksi tytärtäni) ovat ymmärrettävästi väsyneitä.

Jonotuksemme kestää 1,5 h, mikä antaa aikaa tutustua ympäristöön. Nopeasti televisioruuduilla vilahtaa mm. Mahatma Gandhin kuva sitaatteineen, mutta oma huomioni kiinnittyy kuvaan, missä kehoitetaan välttämään muovin käyttöä, kuten välttämään muovipulloja. Mahtavaa! Täällä on selvästi reagoitu muoviongelmaan. Vielä en kuitenkaan uskalla antaa maalle ”synninpäästöä” ympäristöajatuksissani.

Seuraavaksi huomioni saa WC -kylttien vieressä oleva juomapistettä merkitsevä kyltti. Voiko olla totta, että täältä saisi juomakelpoista vettä suuhunsa tai pulloon niin halutessaan? Rohkeuteni ei riitä kokeilemaan 🙂

Myös lähtevien lentojen aulasta löytyy vesipiste, mutta tälläkään kertaa rohkeuteni ei riitä sen kokeilemiseen.

Tekemistä riittää

Matkamme lentokentältä Goan Heritage -hotellille kestää noin tunnin. Vauhtia rakastava kuskimme yrittää kyllä kaikkensa lyhentääkseen matka-aikaa, mutta se lienee mahdotonta Intian kaoottisessa liikennekulttuurissa.

Ajomatkan aikana on kuitenkin hyvää aikaa tarkkailla niin ikään ympäristöasioita. Ainakaan paikallisten asutusten kohdalla tilanne ei näytä yhtään niin hyvältä, kuin lentokentällä aloin toivoa. Roskaa on joka puolella eikä merkkejä jätehuollon toimivuudesta saatika olemassaolosta näy missään. Niinikään muovipulloa ja muita pakkauksia on kaiken muun jätteen seassa riittämiin.

Vaikka Intialla vaikuttaakin olevan oikea suunta ympäristön suhteen, niin tekemistä riittää vielä.

Saavumme hotellille entistä väsyneempinä ja joudumme odottamaan huonettamme vielä jokusen tunnin. Aamupalaa on kuitenkin vielä tarjolla, joten pääsemme tutustumaan sen antimiin. Merkillepantavaa on, että tarjolla olevien ruokien ja juomien määrä on tarkkaan säännöstelty. Hävikki lienee moneen muuhun maahan/hotelliin verraten pieni, mutta onko taustalla sitten vastuullisuus vai yksinkertaisesti voiton maksimoiminen? Haluan uskoa ensimmäiseen.

Suunta on oikea

Ensimmäisten päivien aikana huomaan, että ainakin turistialueilla asiat ovat paremmin. Merkillepantavaa on mm. ravintoloissa tarjottavien vesipullojen koko, sillä järjestään vesipullot ovat litran kokoisia. Näin neliperheiselle se on sopiva ja ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin jokaiselle oma puolen litran pullonsa.

Kauppareissulla tulee todettua, että eroa Suomeen ei juurikaan ole. Yksittäispakkauksia löytyy pilvin pimein, mutta irtomyynnistä saa hedelmiä, vihanneksia, leipää ja muuta. Tosin nämäkin sitten lopulta pakataan pussiin, joko muoviseen tai paperiseen. Kassalla ei kuitenkaan automaattisesti survota kaikkia ostoksia pieniin muovipussukoihin, vaan muovipussin tarve kysytään asiakkaalta jokaisen pussin kohdalla erikseen. Täytyy kuitenkin muistaa, että pakkaaminen sinällään ei muodosta ongelmaa, vaan pakkausjätteen vääränlainen kierrätys tai tarkemmin sanoen kierrättämättömyys.

Ehkä tämänkin 1,90 € maksaneen avaimenperän olisi voinut pakata hieman kevyemmin. Minkä pakkausmateriaalin sinä olisit valinnut?

Käynti rannalla ja rantaravintoloissa tiivistää jo tekemäni havainnot. Ainakin täällä, turistien keskuudessa, ympäristövastuuseen on herätty. Rannat ovat siistit, merestä ei löydy roskan roskaa ja ravintolat keräävät jätteensä sekä laijttelevat ne. Pulloillekin vaikuttaisi olevan oma kierrätysjärjestelmänsä ja vesipullot, mitkä ovat kertakäyttöisiä, on tehty ja ohjeistettu rutistettavaksi.

Rantaravintoloiden ”takahuoneista” löytyy jätteet omiin artikkeleihinsa lajiteltuna.
Pullojen etiketeistä löytyy kierrätysohjeet.
Vesipullot ohjeistetaan rutistamaan, mikä ei luonnollisestikaan vähennä jätteen määrää, mutta helpottaa huomattavasti jätehuoltoa.

Vaikka ympäristövastuu lieneekin alkanut turistialueilta, niin suunta on oikea. Intian kehittyvä talous ja vaurastuva keskiluokka tulevat varmasti ohjaamaan valtiota kokonaisvaltaisempaan jätehuoltoon sekä vastuuseen ympäristöstä.

Toki näkemäni on vain pieni pintaraapaisu valtavan kokoiseen maahan, mutta kokenut intiankävijä kertoi minulle asioiden olleen täälläkin toisin. Rannoilla roskat kipattiin suoraan maahan, mistä lehmien oli hyvä käydä niitä tonkimassa. Nyt ei näy roskia eikä juuri lehmiäkään, mikä ei liene sattumaa.