Kategoria: Terveys

Hyvä ruoka voi olla paljon enemmän, kuin vain makua ja ulkonäköä

Hyvää ja terveellistä – onko sellainen mahdollista?
On se! Ja lisäksi terveellinen ruoka voi olla myös aivan mielettömän hyvän makuista.

Ajatus tähän tekstiin sai alkunsa, kun yritin ottaa täydellisen ruoka-kuvan ladattavaksi Instagramiin – TADAA:

Kuvan annoksen valmistus sujui ”vasemmalla kädellä” muiden askareiden lomassa, mutta panostin asetteluun ja sitten räpsin joukon kuvia.

Kun sitten tuli aika päivittää kuva Instaan, niin totesin kuvasta löytyvän kerrottavaa vähintäänkin yhden blogi -kirjoituksen verran, eikä se suinkaan keskity annoksen ulkoasuun, vaan sisältöön.

Ruoka-aineiden laatu ja sisältö on muodostunut itselleni jo niin osaksi arkipäiväiseksi ja rutiininomaiseksi, ettei siihen tarvitse keskittyä. Paremmat vaihtoehdot löytävät tiensä ostoskoriin niin, ettei kaupassa tarvi asiaan sen kummemmin edes keskittyä.

Mutta nyt tuota SoMe -päivitystä tehdessä päätin tarkemmin kertoa, että mikä tästä annoksesta nyt sitten tekee niin erityisen.

Aloitetaan proteiininlähteestä, mikä tässä annoksessa on aivan mielettömän herkullinen nieriä. Lohikalat, mihin nieriäkin kuuluu, ovat ottaneet vankan sijan suomalaisten ruokapöydässä yleisesti tunnetun terveellisyytensä johdosta. Vaikkakin yhtälailla niiden suosioon on vaikuttanut niiden edullisuus. Kalat yleisesti ovat niinikään hyvä vaihtoehto punaiselle lihalle.

Valitettavasti valtaosa myydystä lohesta on kasvatettua, jolloin sen terveellisyydestä voidaan olla montaa mieltä. Isoa osaa tässä näyttelee niiden rasvahappokoostumus, mikä ei kasvatetussa valitettavasti ole yhtä hyvä, kuin oletetaan.

Toinen kasvatetun lohen epäkohta liittyy niille syötettyihin antibiootteihin. Vaikkakin sitä on alettu joissain kasvattamoissa rajoittamaan, niin milläs sen sieltä kalatiskistä pystyy erottamaan. Ja mikäli vaihtoehtona on villi lohikala, niin valitsemalla sen, ei tarvitse vaivata päätään koko asialla 🙂

Lienee siis sanomattakin selvää, että annoksessani pääosaa näyttelevä Nieriä on villinä kasvanutta. Onnistuin nappaamaan viimeisen fileen paikallismarketin tuoretiskistä, mistä sellaista ilokseni löysin. Useimmitenhan nämä lohikalat tuppaavat olemaan juurikin kasvatettuja, mutta koen lähes velvollisuudekseni ostaa aina, kun villiä on tarjolla.

Saadakseen onnistuneen suolauksen, kannattaa se tehdä ajan kanssa, 3-4 tuntia ennen kypsentämistä. Ja mikäli haluaa optimoida suolansakin, niin käytä raffinoimatonta merisuolaa, missä on mineraalit ja hivenaineet tallella.

Omaan nieriääni käytin suolan lisäksi ainoastaan tilliä ja näinkin yksinkertaiella reseptillä lopputulos oli mielettömän herkullinen. Yksi parhaista kala-annoksista, mitä olen tai ainakaan muistan syöneeni.

Lisukkeena lautasellani on 35 grammaa punajuuria ja saman verran maa-artisokkaa uunissa, avocado -öljyssä paahdettuna. Kuitua nämä pitävät sisällään yhteensä noin 25 grammaa, millä päästäänkin jo päivittäiseen kuitusuositukseen.

Parasta tässä on kuitenkin se, että maa-artisokka on inuliinin lähteenä ylivoimainen, mitä se voi sisältää jopa 20%. Inuliini on yksi prebiooteista, eli sulamaton ruuan osa, mikä edistää suolistobakteerien kasvua ja näin tukee suoliston kuntoa, sekä sitä kautta terveyttä.

Uunijuuresten lisäksi tuoreita kasviksia löytyy salaatin muodossa. Punasipuli on niinikään hyvä inuliinin lähde. Lisäksi lautasella on tomaattia, kurkkua, lehtisalaattia ja pari ”kasvisten raskassarjalaista”, eli pinaatti, sekä lehtikaali.

Näistä etenkin lehtikaali on erinomainen kalsium -lähde. Reilulla 200g lehtikaalia saa täyteen päivittäisen kalsium -suosituksen. Toki tästä annoksesta ei niin paljoa löydy, mutta syömällä useamman salaattiannoksen päivässä, tulee kertymää mukavasti.

Salaatin päälle on ripoteltu oreganoa, mikä on yksi hyödyllisistä yrteistä muun muassa ruuansulatusta parantavan vaikutuksensa, sekä antioksidanttiensa ansiosta. Päälle on ripoteltu myös hivenen mustapippuria, mikä auttaa ravintoaineiden imeytymisessä. Lopullisen silauksen salaatti saa terveellisestä, kasvipohjaisesta ja ehdottomasti kylmäpuristetusta luomuoliiviöljystä, minkä ihmeellisyydestä on löytynyt tarpeeksi kerrottavaa aina kirjoiksi asti.

Kyllä vain, tarkkasilmäisimmät saattoivat huomata, että salaatin päällä on vielä jotain muutakin. Tilkkanen balsamiviinietikkaa tekee salaatista vieläkin maistuvamman ja on hyvä vaihtoehto valmissalaatinkastikkeille, eikä vähiten ruuansulatusta tukevan ominaisuutensa ansiosta…kunhan valitsee tässäkin laatua ja välttää niitä elintarvikeväreillä, sekä esannseilla valmistettuja 🙂

Mainitsinko jo, että tämä annossa oli aivan taivaallisen hyvää?

Mitäkö siis yritän viestittää? No sitä, että päivittäisillä valinnoilla, meillä on mahdollisuus vaikuttaa omaan hyvinvointiimme. Valitsemalla laadukkaita ja omaa terveyttä tukevia ruoka-aineita, sekä ”sementoimalla” ne osaksi arkeaan, voi tehdä itselleen paljon hyvää. Eikä niiden nauttiminen edes ole ”pakkopullaa”, sillä terveellinen ja herkullinen mahtuvat samalle lautaselle.

Selviääkö ruokarajoittunut Thaimaassa

Selviääkö ruokarajoittunut Thaimaassa

En voi sitä kieltää – minä todella pidän matkustamisesta. Ja ennen kaikkea matkustamisesta uusiin paikkoihin ja toisiin kulttuureihin. Tämä siitäkin huolimatta, että oma ruokavalioni asettaa tiettyjä rajoitteita kotimaassakin ja sopivan aterian löytäminen voi välillä olla työn takana.

Kuluvan vuoden tammikuussa perhelomamme suuntana oli Thaimaa, mikä oli jo kolmas kertani kyseisessä maassa, mutta sinne aina yhtä mukava palata. Tästä syystä en kokenut suurtakaan tarvetta huolestua siitä, löydänkö riittävästi paikallista syötävää.

Noin vuosi takaperin olin tiukalla eliminaatioruokavaliolla, minkä avulla selvitin, että mitkä ruoka-aineet ovat minulle sopivia ja mitkä eivät. Nyt uskon löytäneeni itselleni tasapainoisen ratkaisun, missä täysin poissuljettuna ovat ainoastaan gluteeni ja maapähkinä.

Vuoden 2018 lopulla ja 2019 alussa olin kaikkiaan puolisen vuotta tiukalla eliminaatioruokavaliolla, jolloin söin ainoastaan ruokaa, minkä sisällön tiesin tarkalleen.

Näiden poistaminen ruokavaliosta onnistuu varsin helposti myös reissussa. Hivenen haastavampaa on niiden ruoka-aineiden osalta, joita pyrin välttämään, eli eläinperäiset maitotuotteet, palkokasvit ja soija, sekä mausteista natriumglutamaatti (lue: aromisuola) ja lisäaineista karrageeni (E407).

Karrageenista voisin kertoa pitkästikin, mutta pidetään lyhyenä, eli kyseessä on levästä valmistettu emulgointiaine. Itselläni sen vaikutus suoliston kuntoon on tullut käytännössä testattua liian monta kertaa ja nykyisin käyn ostamieni tuotteiden sisällön varsin tarkkaan lävitse juuri tämän yleisesti käytetyn aineen johdosta.

Itse ruokaa laittaessani, myös ”pyrin välttämään” listan raaka-aineet ovat pannassa, mutta ulkona syödessä (mikäli haluaa syödä ulkona), on niistä joustettava. Ja varsinkin Aasiassa matkustaessa, on soijan ja natriumglutamaatin välttäminen todennäköisesti mahdotonta.

Thaimaalainen keittiö

Thai -keittiöön kuuluu oleellisena osana kasvikset, tuliset curryt, kookosmaito, kala, äyriäiset, riisi ja nuudeli. Kun listalta jättää kaksi viimeksi mainittua pois, niin kaltaiselleni gluteenitonta ketoruokaa nauttivalle ei ole ongelmaa löytää syötävää.

Käytännössä söin useimmiten jotain currya ja saatoin ottaa lisukkeeksi salaattia tai paistettuja/höyrytettyjä kasviksia, joita oli varsin hyvin myös tarjolla. Poissuljettu ei ollut myöskään vaihtoehto, että tilasin kaksi curry -annosta. Kovassa nälässä näin usein teinkin, sillä annokset pitävät kuitenkin jonkin verran kasviksia sisällään.

Herkullista red currya ja höyrytettyjä kasviksia.

Yksi perinteikäs thai -ruoka on Chicken satay, mikä olisi täydellistä ketosafkaa* ja vielä herkullista sellaista, sai nyt jäädä nauttimatta. Valitettavasti oleellinen osa kyseistä ruokaa on herkullinen maapähkinä -dippi, mitä ilman makunautinnosta jää paljon pois.
*kastikkeessa piilee kuitenkin ansa, sillä se saattaa sisältää liiaksi ruokosokeria. Kohtuudella nautittuna hiilarimäärät jäävät kuitenkin alhaisiksi.

Maapähkinäthän ovat yksi tunnetuista allergeeneista, ja vaikka itselläni ei varsinaista allergiaa niille(kään) ole, niin ne ovat ruoka-aine, joiden nauttimisen jälkeen ei jää epäselväksi sopivatko ne minulle vaiko eivät 🙂

Mikä kuuluu lomaan?

Olut…sehän se kuuluu lomaan. Jopa heidän, jotka eivät kotimaassa olutta nauti, kertovat nauttivansa suunnattomasti oluesta etenkin rantalomilla. Niin myös minä, joka nautin olutta myös kotimaassa, nautin siitä etelän lämmössä vieläkin enemmän. Mikä olisi pitkän ja kuuman päivän jälkeen parempi janonsammuttaja, kuin kylmä, huurteinen olut. Onneksi nykyisin on myös gluteenittomia ja vähähiilarisia vaihtoehtoja tarjolla 🙂

Kunnianhimoinen tavoitteeni oli löytää myös Thaimaasta itselleni kylmää janojuomaa, mutta helpommin sanottu, kuin tehty. Vietimme ensimmäiset yhdeksän päivää Khao Lakissa, missä kolusin lähialueen marketit läpi päätyen lopulta tunnustamaan tappioni. Gluteenitonta vaihtoehtoa ei ollut tarjolla.

Viimeiset kolme lomapäiväämme vietimme Bangkokissa. No nyt! Ellei täältä löydy, niin ei sitten mistään 🙂 Heti ensimmäisen päivän päätteeksi päädyimme jättimäiseen ostoskeskukseen, mistä löytyi jättimäinen myymälä täynnä oluita ym. mietoja juomia eri puolilta maailmaa. Löytyipä hyllyiltä mm. suomalaista, Hartwallin ”lonkkuakin”. Entä se gluteeniton olut? Ei…ei löytynyt 🙁 Varmistin asian vielä henkilökunnaltakin ja sain vastaukseksi epäuskoisia pään heilautuksia.

Perustuen melko kattavaan empiiriseen tutkimukseen, Thaimaassa ei kannata hukata aikaa gluteenittoman oluen metsästykseen.

Ulkona syömisen sudenkuopat

Kuten jo aiemmin mainitsinkin, niin ulkona syömiseen liittyy aina riski. Harvoin on mahdollista saada täydellistä ainesosaluetteloa. Vaikka yleisimmät erityisruokavaliot onkin huomioitu, niin soijaa, natriumglutamaattia ym. löytyy hyvin suurella todennäköisyydellä useimmista ruuista.

Mikäli haluaa pelata todella varman päälle, niin tällöin vaihtoehdot jäävät vähiin, ellei matkassa ole sujuvaa thai -kielen taitajaa, joka voi asiat henkilökunnalta varmistaa. Siitä huolimatta, että ravintoloissa peruspalvelu onnistuu sujuvasti englanniksi, niin vähänkään erikoisemmissa toiveissa saattaa vastapuolen kielitaito nousta pystyyn.

Edellä mainitsemina varmoina vaihtoehtoina pitäisin erilaisia salaatteja, lämpimiä kasviksia ja proteiininlähteitä, joihin ei ole sekoitettu mitään kastikkeita. Mutta on selvää, että näillä eväillä yksi lomailun kohokohdista, eli paikallinen ruoka jäisi kokematta ja sen myötä lomasta olisi tärkeä osa poissa.

Buffet -aamiaisella saa lautaselleen juuri sitä, mitä haluaa, mutta myös ravintoloista löytyy vaihtoehtoja, joilla pystyy ylläpitämään tiukkaakin ruokavaliota.

Itse olenkin siis päättänyt matkaillessa ja muutoinkin ulkona syödessä ummistaa silmäni sille mahdollisuudelle, että niiden salamatkustajina mahalaukkuuni päätyy jotain sellaista, mitä en sinne normaalioloissa päästäisi.

Pyrin siis valitsemaan ruokia, mitkä tukisivat mahdollisimman hyvin minulle hyvää oloa ja terveyttä vaalivia raaka-aineita, mutta toisaalta elämästä tulisi liian rajoittunut ja sitä kautta ahdistavaa, mikäli olisi aina täydellisen ehdoton.

Tämä pätee muutoinkin kaikkeen siihen, millaisen elämäntapasi rakennat. Kun pääosin se täyttyy hyvistä, järkevistä ja sinua tukevista elementeistä, niin silloin tällöin voi tehdä poikkeuksia. Tästä kohtuullisuudesta olen kirjoittanut tarkemmin tässä artikkelissa.

Mikäli sinulla on keliakia ja harkitset matkustamista Thaimaaseen, niin oheiselta sivustolta löytyy lisää tietoa asiaan liittyen (englanniksi). Hyödyllinen lisä on mm. mukaan tulostettava Thaiksi käännetty ohjeistus keliaakikon rajoitteista, minkä voi sitten näyttää paikallisissa ravintoloissa varmistaakseen ruokansa gluteenittomuuden.

Terveellinen elämä ei vaadi itsekuria

Terveellinen elämä ei vaadi itsekuria

Luulitko, että terveellinen elämä vaatisi niin kovaa itsekuria, ettet uskalla edes yrittää? Mikäli luulit, niin tämä tieto saattaa pelastaa elämäsi:
Terveellinen elämä on jotain muuta, kuin näännyttäviä dieettejä ja kovaa treeniä.

Liikkua voi monella tapaa. Esimerkiksi metsään meneminen jo itsessään on monipuolista liikkumista. Epätasainen maasto nousuineen ja laskuineen aktivoi kroppaa pienistä isoihin lihaksiin. Lisäksi metsä on mielelle erinomainen paikka rauhoittua.

Ihan ensimmäiseksi pitää kuitenkin ymmärtää, että hyväkuntoiset ja -vartaloiset ihmiset eivät ole yhtä kuin terve ihminen. Terveydessä ja hyvinvoinnissa piilee sama salaisuus , kuin henkisessäkin: tärkeintä on sisäinen ”kauneus”.

Viimeisen päälle ”tikissä” oleva kroppa saattaa olla hyvin niukan ja yksipuolisen ruokavalion, liian kovan treeni ja puutteellisen levon tulosta. Tällöin näytät ulospäin hyvältä, mutta todellisuudessa puutokset ihmiselle välttämättömistä vitamiineista ja kivennäisaineista, sekä kovan treenin aiheuttama kuormitus sairastuttavat elimistöäsi ja vaikutukset näkyvät vasta pitkällä viiveellä.

Helppo muistisääntö on syödä värikkäästi. Mitä monipuolisemmin täytät lautasesi, sitä paremmin saat varmistettua mikroravinteiden riittävyyden. Ja mitä puhtaampaa, sen parempi 🙂

Paitsi, että kova treeni lisää myös vitamiinien ja kivennäisaineiden tarvetta, lisää se myös palautumiseen tarvittavan levon määrää. Usein kuitenkin vedetään rankkaa treeni-/ruokavalio-ohjelmaa ja sen päälle tulee kaikki muu elämän hektisyys. Valitettavasti tällöin unohtuu pitää huolta kaikista oleellisimmista, eli riittävästä ravinnosta ja levosta. Ulospäin lopputulos näyttää ”timanttiselta”, mutta sisällä on päällä ”tulipalo”.

Askeleet terveyteen ja hyvinvointiin

Palataanpa sitten lupaukseeni, eli terveellisen elämän helppouteen. Kun otat seuraavat viisi asiaa käyttöösi ja ”sementoit” ne elämääsi, niin vaikutukset tulevat sen seurauksena.

  1. Ymmärrä, mikä on kohtuullista
    Valkoisten jauhojen, sokerin ja huonojen rasvojen vaarallisuutta ei voi korostaa liikaa. Siitä huolimatta, että jokainen sen varmasti tietää, niin päivittäin sorrutaan kuluttamaan järkyttäviä määriä edellä mainittuja myrkkyjä. Pulla päivässä ei ole kohtuullista, puhumattakaan karkkien ym. napostelusta. Jos haluat herkutella pullalla, niin perjantaipulla ja 1 karkkipäivä viikossa on kohtuullista.
  2. Lisää hyviä asioita ruokavalioosi
    Samalla, kun mahdollisesti joudut karsimaan em. asioita, niin ota elämääsi hyviä juttuja. Huomaat pian, että terveellisiä herkkuja on olemassa.
    Ja kun tarkoitan hyvien asioiden lisäämistä, niin se ei tarkoita pelkästään herkkuja. Korvaa huonolaatuiset rasvat hyvillä, vaihda prosessoitu ja puhdistettu suola harmaalla merisuolalla, on olemassa lukematon määrä muitakin kasviksia, kuin peruna ja ne itseasiassa maistuvatkin paremmalta.
    Osta maustehyllyysi vain vain aitoja makuja ja laita ensimmäiseksi aromisuola pannaan. Kannattaa muutoinkin lukea sisällysluettelot läpi, niin oppii ymmärtämään, mikä on aitoa ja puhdasta.
  3. Löydä itsellesi sopiva ”ruokaympyrä”
    Mikäli jokin ruoka-aine aiheuttaa sinussa oireita, niin älä nyt hyvä ihminen syö sitä. Juoksetko pullan tai leivän jälkeen vessaan, saako maito poskesi punottamaan tai kipeytyvätkö nivelesi olut -pullon jälkeen? Nämä ovat melko tyypillisiä monille ja niiden taustalla saattaa olla eri syitä, mitkä tulisi löytää. Mutta nopea toimenpide oman hyvinvointisi kannalta on korvata ko. tuote vaihtoehtoisella, millä kuitenkin ravitsemuksen vastuut saadaan täytettyä.
    Itselläni on käytössä ketogeeninen paleo -ruokavalio ja koen sen sopivan omaan elämääni erittäin hienosti. Tästä huolimatta en edes yritä sanoa, että se on ainoa oikea tapa syödä. Me kaikki olemme yksilöitä ja meilä on omat rajoitteemme, elämänrytmimme, energiantarve jne. Sinun pitää itse kokeilla ja testata, mikä sopii sinulle. Sen verran pitää kuitenkin nähdä vaivaa, että ruokavaliosi täyttää ravitsemuksen vastuut ja siitä saadaan tarvittavat makro- ja mikroravinteet.
  4. Fyysinen kunto ei vaadi tiukkaa treeniohjelmaa
    Ihmiskeho nyt vain sattuu olemaan sellainen, että se rapautuu, ellei sitä pidetä liikkeessä. Hyvä ja havainnollistava vertauskuva on pienillä kierroksilla käyvä karstainen moottori, mitä on sitten välillä hyvä vähän ”polkaista”.
    Tehokkailla ja hengästyttävillä treeneillä on omat puolensa, mutta kehon terveenä pysymiseen ei tarvitse aloittaa tiukkaa treeniohjelmaa.
    Ongelma on enemmänkin se, että liike on jo lähtökohtaisesti olematonta. Fyysiset työt käyvät yhä harvinaisemmiksi ja paikasta toiseen liikutaan autoilla, junilla, sekä muilla liikennevälineillä.
    Sen sijaan, että aloittaisit treeniohjelmaa, mitä et kuitenkaan jatka loppuelämääsi, niin lisää arkeen hyötyliikuntaa. Pyöräile töihin, kävele kauppaan, älä käytä hissiä, haravoi, lapioi, pilko puut kirveellä, vaihda auton renkaat itse jne.
    Käytä kehoasi monipuolisesti kaikessa, mitä normaaliin arkeesi kuuluu. Lihaskuntoa täytyy ylläpitää ja hengästyminen on hyvästä 🙂
  5. Lepää ja nauti
    Tämä on helppo – niin helppo, ettei välttämättä ymmärrä miten tärkeästä asiasta onkaan kyse:
    1.Nuku! Ihan minimissään 7 tuntia, mielellään kahdeksan.
    2.Nauti! Ja tee se hyvällä omalla tunnolla.
    Kaikesta hyvästä, mitä olet lisännyt elämääsi, ei ole kuitenkaan kummoistakaan hyötyä, ellet pidä huolta onnellisuudestasi. Jos unesi jäävät jatkuvalla vajaaksi ja mielesi täyttää pääasiassa negatiiviset ajatukset, niin ne sairastuttavat sinut siinä, missä epäterveellinen ruokakin tai liikkumattomuus.
Kotityöt ovat paitsi hyödyllisiä, niin myös erinomainen tapa aktivoida kehoa ja raskaammat työt erinomaista lihaskuntoharjoittelua…kunhan tekniikka on näissäkin kunnossa.

Missä se helppous on?

Petyitkö luettuasi listan läpi? Lupasin helpon tien terveyteen ja ei tämä sen helpommalta kuulosta, kuin mitkään muutkaan hyvinvointivinkit. Koko idea on siinä, että kun löydät elämääsi sopivat jutut, niin sinun ei tarvitse miettiä ja pakottaa itseäsi mihinkään.

Voit syödä, kun sinulla on nälkä. Voit syödä paljon ja todella herkullista ruokaa, eikä se vaadi kaloreiden laskentaa.

Jos ei huvita lähteä treenaamaan, niin älä lähde. Lepää mieluummin hyvällä omalla tunnolla, sillä todennäköisesti se on juuri sillä hetkellä sinulle parasta.

Jos haluat ottaa irtioton arjesta, punaviiniä kavereiden kesken ja lempiartistin keikka, niin se on ihan ok. Tai saunailta poikaporukalla ja aamuyöstä kebabin kanssa kotiin. Leffailtaan evääksi karkkia, sipsiä ja limua.

Niin kauan, kun perusasiat ovat kunnossa ja ne täyttävät suurimman osasi elämästäsi, niin välillä voi tehdä asioita, mitkä eivät ole millään asteikolla hyväksi. Oleellista on ymmärtää, että et voi tehdä sitä päivittäin.

Kun elämäsi on tasapainossa, niin huomaat kuinka helppoa sen ylläpitäminen on. Siitä tässä on kyse 🙂

On ihan okei olla rohkeasti itsekäs

On ihan okei olla rohkeasti itsekäs

Itsekäs ihminen koetaan lähtökohtaisesti negatiivisessa valossa – miksi siis kannustan olemaan itsekäs? Yhdenlaista itsekkyyttä on ajatella kaikki minulle nyt, mutta en suinkaan kehoita olemaan rohkeasti sillä tavalla itsekäs. Enemmänkin rohkaisen epäitsekkäitä ottamaan enemmän itsensä huomioon.

Valitettavasti olen usein törmännyt ihmisiin, jotka asettavat esimerkiksi lapsensa kaiken edelle. Tuntuu, kuin mikään ei olisi sallittua, koska lapset. Toinen hyvä tekosyy on työ. En voi, en jaksa, en uskalla, koska minulla on tämä työ ja se vaatii kaiken huomioni arkisin. Ja viikonloppuisin en yksinkertaisesti jaksa, koska tarvitsen lepoa ja rauhaa raskaan, sekä hektisen viikon jäljiltä.

Kun törmään tämänkaltaiseen tilanteeseen, niin ensinnäkin olen syvästi harmissani kyseisen henkilön puolesta. Toisaalta olen erittäin kiusaantunut, sillä haluaisin ravistella hänen ajatusmaailmaansa, mutta ymmärrettävästikin se osuu aralle alueelle ja näen paremmaksi jättää tilanteen sikseen.

Toki lapset, työ, vanhemmat tai mikä ikinä onkaan, antaa heidän elämäänsä merkitystä. Se tuo onnea ja tyydytystä, sekä pitää elinvoimaisena. Mutta mikäli oikeasti haluaisi tehdä jotain muutakin, niin tämä elämän yksi osa-alue ei saa olla sille esteenä.

Toki joskus, mutta vähemmissä määrin, on tilanne ettei yksinkertaisesti ole kuin lapset ja työ. Yksinhuoltaja, jolta puuttuu turvaverkko ympäriltään. Tälläisessä tilanteessa ei luonnollisestikaan ole kaikkeen mahdollisuutta, mutta monta asiaa pystyy tekemään myös lasten kanssa.

Entä sitten se työ? Vanha sanonta sanoo, että hautausmaalta löytyy paljon korvaamattomia ihmisiä. Ja se valitettavasti osuu ainakin osittain oikeaan. Mikäli elät elämääsi työn kautta tai oikeastaan elät työlle, niin tuottaako se jatkuva paine ja aina vain parempiin tuloksiin pääseminen sinulle sen vaivan arvosta hyvää.

Painat ”tukka putkella” menemään koko ajan ja elät vain viikonlopuille. Tai vielä pahempaa, painat menemään ja lomalla sitten rentoudutaan. Eli uhraat 47-48 viikkoa vuodesta pelkästään työlle, jotta voit sitten muutaman kerran vuodessa ottaa rennosti ja nauttia elämästä.

Hotelliin voi karata muulloinkin, kuin lomalla. Tai vielä parempaa…sinun ei tarvitse ottaa irtiottoja arjesta ja voit silti elää, kuin olisit aina lomalla.

Elämä on kokonaisuus, mikä on hyvä pitää tasapainossa

Meidän elämäämme mahtuu todella paljon erilaisia asioita. Siellä on velvollisuuksia ja asioita, mitkä on pakko hoitaa, jotta selviää.

On tehtävä jotain ansaitakseen rahaa, millä voi sitten ostaa vähintäänkin välttämättömyyksiä, kuten ruokaa.

Mikäli on onnellisesti naimisissa ja saanut lapsia, niin perheestään on vastuullista pitää huolta. Sama koskee mahdollisia lemmikkejä jne.

Mutta mikään näistä vastuista ja velvollisuuksista ei tarkoita, ettetkö voisi pitää itsestäsikin huolta. Päinvastoin väitän, että ensisijaisesti sinun tulee huolehtia omasta hyvinvoinnistasi, jotta sinulla on voimia ja mahdollisuus huolehtia niistä muista asioista.

Omaa aikaa ja nautintoja voi hyvällä omalla tunnolla sisällyttää myös sinne arkeen. Oli sinulla velvollisuuksia tai ei.

Itseasiassa väitän, että perheesi, työnantajasi tms. saa sinulta paljon enemmän, mikäli olet virkeä, hyvinvoiva, onnellinen, energinen jne.

Tästä on kyse tarkoittamassani itsekkyydessä. Se antaa sinun elää onnellista elämää, mutta samalla mahdollista myös muille paljon enemmän <3

Terveyden metsästys – osa 2

Terveyden metsästys – osa 2

Vuosi 2008 oli todennäköisesti yksi elämäni kiireisimmistä. En kuitenkaan huomannut mihin olin luisumassa, sillä talonrakennusurakka ja riittävä ravinto pitivät fysiikkani, sekä jaksamiseni kasassa.

Vuoden 2007 syksyllä alkanut talonrakennusurakka oli kova fyysinen treeni, mutta väärillä elintavoilla se ajoi lopulta sairauskierteeseen.

Vuoden lopussa, kun olimme vuoden uurastuksen jälkeen päässeet muuttamaan uuteen kotiimme ja parisuhteemme täydentyi perheeksi esikoistyttären syntymän myötä, terveyteni alkoi uudelleen oireilemaan. Tällä kertaa kyseessä ei kuitenkaan ollut nivelet, vaan suolistoni.

Muistan edelleen varsin hyvin tapaninpäivän 2008 illan. Olimme viettämässä perinteistä jouluamme kävelymatkan päässä vanhemmillani. Vaimoni oli lähtenyt noin kuukauden ikäisen tyttäremme kanssa kotiin aiemmin ja soitti minulle hetkeä myöhemmin, että uudesta kodistamme oli kuulunut kova kolaus (sivuhuomautuksena: kyseessä oli todennäköisesti ns. normaalia ”elämistä” runkorakenteissa).

Huolestuneena lähdin kohti kotia ja muistan kuinka puolivälissä matkaa tunsin itseni huonovointiseksi. Olo oli todella pahoinvoiva, ikäänkuin mahatauti olisi iskemässä, mutta ilman oksennustarvetta – olisiko jopa ollut pientä refluksia. Olo helpotti kotiin päästyäni ja kotonakin kaikki oli näennäisesti hyvin. Tuosta illasta kuitenkin alkoi noin kymmenvuotinen taistelu suolistoni kunnon kanssa.

Tähystys ja tabletteja

Työterveyden kautta sain lähetteen julkiselle puolella ja edessä oli tähystys. Kaikki sen kokeneet varmasti tietävät, että mistään kovin mukavasta kokemuksesta ei ole kyse 🙂

Tähystyksen ja laboratoriokokeiden lopputulemana oli, että paksusuoleni oli tulehtunut. Hoitona kortisonia (yllätys yllätys), sekä ko. sairauteen ”tehoavia” tabletteja, joiden vaikutusmekanismi jäi itselleni tiedusteluista huolimatta epäselväksi. Tässäkö sitä taas oltiin 🙁

No kortisoni tehosi ja seurantalabroissa tilanteeni oli kaikin puolin kunnossa. Tätä ei kuitenkaan jatkunut pitkään, sillä jokusen kuukauden kuluttua olin samassa, ehkä jopa pahemmassa tilanteessa. Ja siitäkin eteenpäin aaltoilin hyvien ja huonojen jaksojen välillä, kuitenkin niin, että jälleen kortisoni oli oikeastaan ainoa asia, mikä rauhoitti tilanteen.

Koska matka kesti vuosia, en rupea, enkä edes pystyisi kertaamaan kaikkia vaiheita tarkasti. Koitan kuitenkin poimia oleellisimmat esiin. Näistä yksi on se tosiasia, että rakennusprojektimme edetessä, myös alkoholin käyttöni kasvoi todella radikaalisti. Työmaalla oli aina olutta janojuomaksi ja näin jälkikäteen voin syvällä rintaäänellä todeta, että se oli suurin yksittäinen tekijä ongelmissani. Ei niinkään alkoholin takia, vaan sen sisältämän gluteenin johdosta.

Hyvin nopeasti tuon diagnoosin jälkeen otin yhteyttä vanhaan tuttuuni Aki Loikkaseen. Vierailu ei kuitenkaan tällä kertaa tuonut mitään uutta ja mullistavaa. Ja miksi olisikaan, sillä tiesinhän jo kaiken, mitä minun tulisikin tietää, kyse olisi vain niiden oppien noudattamisesta. Ja ollakseni rehellinen, ruokavalioni oli lipsunut hurjasti siitä, mitä alunperin olin oppinut.

Back to the basics ja mies kuntoon? No ei se ihan niin mennyt, sillä minulta jäi jotain oleeellista huomioimatta. Keskityin liiaksi syömäni ruuan makrojakaumiin, enkä niinkään ruoka-aineisiin saati niiden laatuun.

Vuosien saatossa tulin testanneeksi lukemattoman määrän eri ruokavalioita ja lisäravinteita. Osuinpa jossain kohtaa oikeaankin, mutta sitten taas erinäisten kokeilujen seurauksena lipsuin siitä, enkä löytänyt punaista lankaani uudelleen.

Vuosien varrella tulin testanneeksi useita erilaisia ruokavalioita ja lisäravinteita, mutta kaikesta tekemisestäni puuttui suunnitemallisuus ja pitkäjänteisyys. Kuvassa vedellään jotain vihersmoothieta, joihin minulla oli tapana sekoittaa kaikkea mahdollista superterveellistä ja supervihreää.

Sivuluisussa syvään päätyyn

Täytyy kuitenkin tuoda esiin, että olin elämääni semityytyväinen. Huolimatta haasteista suolistossani, pystyin treenaamaan ja muutoinkin elämään täysipainoista elämään. Elämänkatsomukseni ja sisimpäni ei kuitenkaan pystynyt hyväksymään sitä tosiasiaa, etten ole 100% terve, vaan palava halu ajoi metsästämään terveyttä.

Useiden eri tekijöiden seurauksena kuntoni kuitenkin huononi loppuvuodesta 2016. Muutaman syyn mainitakseni, niin merkityksellisyyden katoaminen yhdistettynä jo ennestään huonoon suoliston tilaan ja epäsopivaan ravintoon, mikä johti nivelhaasteisiin noin kymmenen vuoden tauon jälkeen 🙁

Näin jälkikäteen ajateltuna tuo on ollut parasta mitä minulle on tapahtunut. Niin kliseistä kuin se onkin, niin ilman tuota romahdusta en olisi ikinä päässyt oman terveyteni kanssa näin pitkälle ja sen päälle kokenut valtaisan henkisen kasvun polun.

Matka on kuitenkin ollut pitkä ja pitänyt sisällään todella syvissä ja synkissä vesissä räpiköimistä. Taistelua hoitosuunnitelmaa vastaan ja epätoivoisesti avun hakemista eri suunnista, joista jokaisella on kuitenkin ollut pieni tai suuri oma merkityksensä.

Näihin yli kymmeneen vuoteen on mahtunut tuskastuttava määrä ihmiskokeita omalla kropallani ja sielullani. Lukuisia kaatumisia ja yhtä paljon ylösnousuja. Vaikka muutamaan otteeseen on tuntunut siltä, että onko tässä mitään järkeä tai pitäisikö luovuttaa, niin lopulta uusi suunta on aina löytynyt – onneksi. Jokainen kokeilu ja erehdys on kuitenkin opettanut aina jotain, mitä nyt kaikkein näiden vuosien jälkeen hyödyntää omaksi parhaakseni.

Tämän bloggaukseni tarkoitus ei ole paljastaa mitään ”ihmelääkettä”, sillä sellaista ei ole. Sitä ei löydy länsimaisesta lääketieteestä, eikä sitä löydy täydentävistä hoidoista. Tämän kappaleen tarkoitus on tuoda esiin se tosiasia, että meitä ei voi paketoida samaan muottiin. Me olemme yksilöitä ja jokaisen on löydettävä se oma juttunsa. En kannusta olemaan kuuntelematta lääkäreitä. Sen sijaan kannustan kuuntelemaan omaa itseä, sillä se kannattaa ja mieluummin ennen kuin on liian myöhäistä.

Sinä olet itsesi paras tuntija, kunhan annat siihen mahdollisuuden. Se voi vaatia paljon työtä tai se voi löytyä joskus helpolla. Ehkäpä jo elät sellaista elämää, mikä tukee hyvinvointiasi ja pitää sinut terveenä.

Tämä oli ”Terveyden metsästys” -sarjani toinen osa. Kolmas ja toivon mukaan viimeinen osa tulee myöhemmin ja siinä tulen kertomaan, että mitkä ovat ne ydinasiat, joita olen oppinut kaikkien näiden vuosien aikana.

Korostan, että en ole keksinyt niitä itse tai perustanut ”huuhaa” -tiedolle. Toki olen lukenut ja katsonut paljon sellaistakin, mitä ei voi tieteellisesti todistaa, mutta pääasiassa luotan tutkittuun tietoon. Siitäkin huolimatta, että sitä löytyy valtava määrä ja osin ristiriitaistakin keskenään.

Loppusanoina voin kertoa voivani tällä hetkellä erittäin hyvin. Veriarvoni ovat viimeisimmän labrakäynnin perusteella lähes normaalit ja olen pystynyt parin vuoden tauon jälkeen hyppäämään takaisin ”askiin”, eli futsalkentille. Miten tähän on tultu ja mikä on nähdäkseni se minun juttuni, sen voit lukea myöhemmin sivustoltani.

Siihen asti: Nauti matkasta, sillä elämä on nyt!

Vasemmalla minä vuonna 2015 ja sama mies vuonna 2019 #nomakeup #nofilter
Paljon kilometrejä takana ja onnekseni ne näkyy, niin sisäisesti, kuin ulkoisestikin 🙂
Arjen valinnat vaikuttavat

Arjen valinnat vaikuttavat

Usein kuulee sanottavan, ettei ihmisillä ole varaa syödä terveellisesti. Mielestäni asia on juuri päinvastoin, eli kenelläkään ei ole varaa syödä epäterveellisesti. Pitkällä tähtäimellä epäterveelliset elämäntavat, mukaan lukien suusta alas menevä ravinto, tulevat maksamaan enemmän.

Ruokalautasensa voi täyttää monella tapaa – myös edullisesti.

Sokeri, huonot rasvat, prosessoitu ruoka ja ylipäätään ruuan laatu ovat asioita, joiden kanssa kuka tahansa voi tehdä valintoja, mitkä eivät rasita kukkaroa ja itseasiassa voi olla jopa päinvastoin.

Toki se vaatii perehtymään hieman asiaan ja mahdollisesti omaa työtä, sekä aikaa enemmän. Mutta voin taata, että mikäli elämän perusasiat ovat kunnossa, niin sen ansiosta energiaa on enemmän tehdä niitä asioita ja tehdä, sekä myös nauttia paljon muistakin asioista. Onneksi meillä kuitenkin on vielä vapaus valita 🙂

Täyteaineita vai ehtaa tavaraa?

Kauppojen hyllyistä löytyvät valmisateriat tai välipalat ovat toki edullisia ja nopea ratkaisu, mutta valitettavasti ne sisältävät paljon sellaista, minkä tarkoitus on aivan jotain muuta, kuin ihmisen hyvinvointi.

Otetaan esimerkiksi yksi suomalaisten suosituimmista, arjen helpoista ratkaisuista, eli ”mikropizza”. Ainesosaluettelot paljastavat helposti parikymmentä raaka-ainetta, joista osan tarkoituksena on mm. säilyvyyden, sekä koostumuksen ja maun parantaminen. Näihin käytetään mm. perunatärkkelystä ja muunneltua perunatärkkelystä, E-koodeja, sokeria, sekä ”mystistä” aromia. Aromista voisi puhua pitkäänkin, mutta yleensä se tarkoittaa käytännössä natriumglutamaattia.

Jos tuosta pizzasta poimittaisiin erilleen se, mitä ihminen oikeasti tarvitsee ja mistä on sille hyötyä, olisi luettelo huomattavasti lyhyempi ja mikä parasta, ei sille lopulta jää yhtään sen enempää hintaa. Vaikka eineksellä on painoa noin 200g, niin valitettavasti se ei ole ”painonsa arvosta kultaa”, vaan päinvastoin pyritty saamaan siitä mahdollisimman maistuva mahdollisimman pienin kustannuksin.

Kaiken huipuksi ne ihmisen tarvitsemat makrot (hiilarit, rasvat ja protskut) eivät ole laadullisesti sieltä parhaimmasta päästä. Laadukkaalla ruualla on hintansa ja vanha totuus, että halvalla ei saa hyvää pitää erittäin hyvin paikkansa myös tässä 🙁

Ehkä otin tässä keihäänkärjeksi ääriesimerkin, sillä pizzahan ei oikein millään mittarilla tai näkemyksellä mene sinne terveellisten vaihtoehtojen joukkoon, mutta perehtymällä valmisruokien ainesosaluetteloihin, voi saman kaavan toistuvan.

Voiko halvalla saada hyvää?

Tämä nyt menee hieman ristiin aiemman sanomiseni kanssa, mutta kyllä se on mahdollista. Tosin se vaatii omaa aikaa ja työtä. Omien mieltymysten mukaan voi todellakin valmistaa edullisia ja maistuvia ruokia. Lähden tässä liikkeelle omasta, edullisesta arkiruuasta, eli kaalipadasta.

Ensinnäkin raaka-aineet ostetaan erikseen. Minimissään tarvitset vain kaksi ainesosaa, eli kaalin ja valitsemasi proteiinin lähteen, mitkä paistat ja haudutat pannulla. Tämä on siinäkin mielessä loistava valinta, että voit säätää makroja oman ruokavaliosi mukaan. Sopii yleiseen, paleoon, ketoiluun jne. ja ruoka pitää sisällään myös kuituja ja paljon vitamiineja, sekä kivennäisaineita.

No tokihan ruuasta pitää nauttia ja pienellä lisäpanoksella siihen saa, edelleen edullisesti, paljon lisämakua. Lisää joukkoon sipulia, suolaa, mustapippuria ja lopuksi loraus hyvää oliiviöljyä, niin kelpaa jo kenelle vain.

Mikäli haluaa parasta, niin osta raaka-aineet luomulaatuisina. Tämä ei nyt kuitenkaan ole välttämättömyys, sillä ilmankin pärjää. Tosin silloin kannattaa käyttää punaisen lihan sijasta esim. kotimaista kanaa.

Jauhelihan voi ostaa halutessaan myös lähituottajilta, jolloin hinta-laatusuhde on useimmiten kohdillaan. Myös ympäristö kiittää <3

Eli esim. 1 kg valkokaalia, 400 g luomu(tai tai ruoholla ruokitun) naudanjauhelihaa, 1 iso punasipuli, raffinoimatonta merisuolaa, mustapippuria ja oliiviöljyä. Hintaa tälle tulee noin 8 € sisältäen 8 kpl n. 200g annosta, eli hintaa tulee n. 1 € per annos aivan kuten pizzallekin. Kumpaa sinä haluaisit lapsesi syövän?

Muistisäännöt laadukkaaseen ruokaan

1.) Osta mieluummin kaikki raaka-aineet erikseen ja valmista itse
2.) Jos ostat valmisruokia, älä ainakaan osta mitään sellaista, minkä ainesosat sisältävät asioita, joita et ymmärrä
3.) Suosi luomua
4.) Suosi kotimaista
5.) Punainen liha luomuna tai ruoholla ruokittuna
6.) Kala villinä

Myös kotimaisilla toreilla myydään puhtaita ja tuoreita raaka-aineita.
Purjoa ja fenkolia uunissa

Purjoa ja fenkolia uunissa

Yksi itselleni uusi, mutta erittäin maistuva lisuke syntyy parista kasviksesta: purjosta ja fenkolista. Mikä parasta, valmistaminen ei todellakkaan ole vaikeaa.

Tarvitset (koosta riippuen)
1-2 kpl purjoa
1-2 kpl fenkoleita
2-3 rkl haluamaasi öljyä
Sopivasti raffinoimatonta merisuolaa tms.
Muita mausteita maun mukaan, esim. mustapippuri ja timjami.

Kannattaa tehdä kerralla koko pellillinen – tähän riittää yksi iso purjo ja yksi iso fenkoli. Öljyksi valitsin avocado -öljyn, mikä kestää hyvin kuumennusta.

Pese purjo ja fenkoli hyvin, minkä jälkeen leikkaa niistä ohuita siivuja. Asettele ohuet siivut pellille ja sekoita niihin suola (sekä valitsemasi muut mausteet) ja öljy. Voit halutessasi sekoittaa ne erillisessä kipossa.

Suikaleet kannattaa asetella pellille vain yhteen kerrokseen. Tällöin niistä tulee mukavan rapsakoita, eivätkä jää turhan sitkeiksi pureskella.

Lämmitä uuni 200 asteeseen ja paista kasviksia 40-50min tasavastuksilla. Kannattaa 40min jälkeen tarkastella tilannetta, etteivät ne kärähdä täysin koppuroiksi. Lievä ylikypsyys kuitenkin hellii omaa makuhermoani 🙂

Valmiit kasvikset voi syödä lisukkeena minkä tahansa ruuan kanssa tai niistä voi tehdä maistuvan evään lisäämällä esim. rapuja sekaan.

Maistuvan kastikkeen saat sekoittamalla kreikkalaista jogurttia, Dijon -sinappia, sitruunaa, suolaa ja mustapippuria keskenään. Voit korvata jogurtin myös esim. maustamattomalla kookosjogurtilla, mitä löytyy ilokseni nykyisin mm. Lidlin hyllystä. Tosin tässäkin tuotteessa on jonkin verran lisäaineita, joita en niinkään välittäisi nauttia lainkaan 🙁

Terveyden metsästys – osa 1

Terveyden metsästys – osa 1

Vuoden 2005 alkaessa, koin olevani elämäni vedossa. Pelasin talvet salibandya ja futsalia, sekä kesäisin jalkapalloa. Myös rakkauselämä kukoisti ja vapaa-aika oli lievästi sanoen vauhdikasta. Enpä olisi tuolloin uskonut miten vuosi tulisi päättymään.

Kesällä 2005 suuntasimme silloisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni kanssa Kreikkaan Rhodoksen saarelle. Muistan, että tuolloin meressä pulikoidessani havainnoin vasemmassa polvessani naksahtelua. En liioin siitä huolestunut, vaikka syytä olisi ollut.

Polveni jäykistyi hiljalleen ja tilanne paheni syksyn mittaan niin, etten lopulta kyennyt aloittamaan futsalin sarjakautta lokakuussa. Lopulta menin polvestani lääkäriin ja erinäisten seikkailujen kautta päädyin leikkauspöydälle, missä vasen polveni tähystettiin. Olin jälleen toivoa täynnä – parin viikon kuntoutus ja olisin lenkkipolulla.

Toisin kävi, sillä toipuminen ei sujunut odotetusti ja myös oikea polveni alkoi oireilemaan. Lopulta jo normaali liikkuminen oli vaikeaa ja myös muut niveleni kipeytyivät. Reumalääkäri kirjoitti kerralla koko normaalin arsenaalin lääkkeitä. Muistan kuinka kävelin muovikassillinen pillereitä onnellisena kotiin – kohta on mies taas kunnossa.

Kuinka väärässä jälleen olinkaan. Ainoa mikä toimi oli kortisoni, mitä ei kuitenkaan voinut ottaa pysyvään käyttöön. Ei muuta kuin lisätään annostusta. Tässä kohtaa havahduin – onko tämä tosiaan ainoa keino? Haluanko syödä näitä loppuelämäni?

Lienee paikallaan mainita, että tuolloin ei ollut tarjolla niin valtaisaa määrää tietoa kuin nykyisin. Tästä syystä olin hyvin epätoivoinen, sillä en löytänyt vaihtoehtoja. Onnekseni hyvän ystäväni isoveljellä oli ollut omat terveydelliset haasteensa ja sovimme tapaamisesta. Hän on muistellut tuota kohtaamista jälkeenpäin, kuinka huonossa kunnossa olinkaan ollut – niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Tuo tapaaminen on kuitenkin yksi elämäni käännekohdista. Vaikka en silloin tajunnut millaisen muutoksen se tulisi loppuelämälleni antamaan, olin varovaisen toiveikas – minulla oli vaihtoehto.

Matka tuntemattomaan

Keskustelun päätteeksi sain puhelinnumeron ja neuvon mennä tapaamiseen avoimin mielin. Tuo puhelinnumero oli lääkäri Aki Loikkasen vastaanotolle, minne sain ajan varattua noin kuukauden päähän. Aikaa tapaamiselle pyydettiin varaamaan kaksi tuntia! Olin yllättynyt, olihan aiemmat lääkärini hoitaneet asiansa 15 minuutissa.

Odottavaisin mielin alkoi matkani tuntemattomaan. Olimme keskustelleet ystäväni veljen kanssa mm. ruokavaliosta ja mietinkin, että mitä minä muka tein väärin. Olinhan pyrkinyt syömään ruokavaliosuositusten mukaan ja alkoholinkäyttönikin oli minimaalista johtuen lääkityksestä.

Viimein astuin Akin vastaanotolle ja niinikään tämäkin tapaaminen on jäänyt mieleeni ikuisesti. Se ei todellakaan ollut miellyttävä kokemus, sillä Akin tyyliin kuului provosoida todella voimakkaasti. Hän haastoi ja laittoi miettimään asioita kokonaan uudella tavalla. Olennaisin kysymys kuului, että mikä on tavoitteeni? Vastasin, että saada niveleni kuntoon. Kuinka suppeasti ajattelinkaan, sillä Akin näkemyksen mukaan kyse oli kehon terveyden palauttamisesta kokonaisvaltaisesti.

Hankin itselleni Aki Loikkasen kirjoittaman kirjan, missä käydään hyvin yksityiskohtaisesti hänen kehittämänsä h-limit -ruokavalioratkaisu läpi. Kuten kuvasta näkyy, niin teos on ollut kovassa käytössä. Olen lainannut sitä vastaavien ongelmien kanssa taistelleille ystävilleni.

Keskeisin osuus prosessissa oli ruokavaliolla, missä Aki luotti imeytyvien hiilihydraattien rajoittamiseen. Hän suositteli aiheeseen perehtymistä varten tutustumaan Zone -diettiin ja lisäksi sain mukaani yksinkertaisen listan, missä ruoka-aineet oli jaettu kolmeen kategoriaan:
– rajoittamattomat / täysin soveltuvat
– määrärajoitteisest
– ei soveltuvat

Tämä lista oli hyvä ja helppo lähtökohta h-limit -ruokavalion noudattamiselle.

Lisäksi Aki kirjoitti listan tukihoidosta, eli käytännössä lisäravinteista, jotta ravitsemuksen vastuut täyttyisivät ja näin estettäisiin sekä korjattaisiin mahdolliset puutostilat.

Olen säilyttänyt Akin alkuperäisen tukihoitolistan.
Efamol ja Solgar on jälkikäteen lisätty siihen, kuten käsialasta voi päätellä.

Akin hoitomenetelmän ydin oli siinä, että sairauden syyn ollessa tuntematon, hoidetaan koko kehoa mahdollisimman monipuolisesti. Näin toimittaessa kehon terveys palautuu ja sairaudesta on mahdollista parantua.

Parantuminen alkaa

Ajelin kotiin Helsingin Tapulikaupungista pää sekaisin kaikesta siitä informaatiosta, mitä olin ottanut vastaan. Oloni oli kuitenkin erittäin toiveikas ja maltoin tuskin odottaa, että miten ruokavalio- sekä tukihoito vaikuttaisi. Aki lupasi kahdessa viikossa muutoksen voinnissani, mikä johtuisi tulehduksen rauhoittumisesta kehossani.

Ensimmäiset päivät olin todella uupunut, kuten odotettavissa olikin. Hiilihydraattien rajoittamisesta seurasi vetämätön olotila, mikä poistui kuitenkin muutamassa päivässä ja seurauksena oli huomattava vireystilan paraneminen. Aloin päivä päivältä voimaan paremmin ja se oli sanoinkuvaamattoman hieno tunne.

Se oli vuoden jatkuneen tuskan sekä epävarmuuden jälkeen parasta, mitä pystyin kuvittelemaan. Nyt tosiaan elettiin jo syksyä 2006 ja olin ollut käytännössä vuoden harrastamatta. Pystyisinkö sittenkin vielä joskus juoksemaan pallon perässä?

Vaikka vireystila kohenikin nopeasti ja tulehdus sammui, niin varsinainen paranemisprosessi oli pitkä. Keväällä 2007 olin toipunut jo niin hyvin, että kykenin aloittamaan rullaluistelun. Muistanen ikuisesti sen aurinkoisen kevätaamun, kun luistelin töihin ja radiosta soi Rihannan Umbrella – vitsi mikä voittajafiilis!

Paluu kentille ja uuden alku

Syksyn 2007 alkaessa, alunperin jättimäinen reumalääkitykseni oli purettu lähes kokonaan. Vointini oli niin hyvä, että kykenin tekemään paluun jalkapallokentille – tunne oli sanoinkuvaamattoman hieno.

Elämä oli taas raiteillaan, mutta isoimmat saavutukset vielä edessä. Menimme tyttöystäväni kanssa naimisiin 1.9.2007, minkä jälkeen olimme valmiita perheenlisäykseen. En tiedä miten olisimme toimineet ilman parantumistani, sillä lasten tekeminen ei aiemmalla lääkitykselläni olisi tullut kuuloonkaan.

Marraskuussa 2008 syntyi esikoistyttäreni ja reilut kolme vuotta myöhemmin toinen. Molemmat terveinä ja iloisina – aivan kuten isänsäkin.

Mihin ”puoskarilakia” tarvitaan?

Mihin ”puoskarilakia” tarvitaan?

Vuonna 2008 Sosiaali- ja terveysministeriö asetti työryhmän, minkä tavoitteena oli selvittää vaihtoehtohoitoihin liittyvät, potilasturvallisuuteen mahdollisesti vaikuttavat ongelmat. Vuonna 2009 työryhmä esitti, että tiettyjen potilasryhmien hoitoa rajoitettaisiin. Rajoituksen mukaan muu kuin terveydenhoidon rekisteröity ammattihenkilö voisi hoitaa vakavia sairauksia ja potilasryhmiä vain yhteistyössä lääkärin kanssa.

Asia ei kuitenkaan edennyt eduskunnan käsittelyyn, kunnes lokakuussa 2018 jätettiin lakialoite laiksi terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain muuttamisesta. Aloitteen mukaan tarkoituksena on varmistaa, ettei potilas jäisi vakavissa sairauksissa ilman lääketieteellistä taudinmääritystä tai mahdollisuutta siihen.

Edellä mainitun mukaisesti toteutettuna, lakialoite onkin ehdottoman kannatettava. Ongelmaksi kuitenkin nousee se, että lain todellinen sisältö on jotain aivan muuta. Käytännössä sillä mahdollistetaan kaiken muun, kuin viralliseen hoitosuositukseen perustuvan hoidon estäminen.

Jo nykyiselläänkin vaarallisesti toimivien, virallisesta linjasta poikkeavien lääkärien työhön on mahdollisuus puuttua ja on puututtukin, niin ettei tiukennukselle pitäisi olla tarvetta. Kysymys kuuluukin: kuka tästä hyötyy ja mitä?

Ketkä vaihtoehtohoitoja käyttävät

Toinen kysymys on, että miksi ihmiset ylipäätään hakeutuvat vaihtoehtohoitojen pariin? Yleisin vastaus lienee, että virallinen hoito ei ole tuonut apua. Kyseessä siis täysivaltainen ihminen, joka haluaa panostaa kokonaisvaltaiseen terveyteensä. He ovat tietoisia ratkaisustaan ja sen mahdollisista seurauksista. Varsinkin mahdollisten seurauksien informoimisesta nykyinenkin järjestelmä huolehtii tehokkaasti.

Sairas ihminen, joka haluaa parantua, ei varmasti halua itselleen pahaa. Hän on mahdollisesti käynyt läpi liudan tutkimuksia ja kokeillut lääkehoitoa, jopa useita eri vaihtoehtoja, mitkä ovat olleet tuloksettomia. Hän haluaa etsiä itselleen parasta mahdollista ratkaisua, ja tähän hän ei valitettavasti saa apua. Hän saattaa siis olla jopa epätoivoinen jäädessään ilman apua. Jälleen kysymys: mikä tälläisen ihmisen ajaa epätoivoon?

Parastahan koko asiassa on se, että nämä vaihtoehtoisiin menetelmiin tukeutuneet ihmiset saavat kaipaamansa avun. Surullisinta taas se, että epäonnistuneista vaihtoehtohoidoista uutisoidaan isosti ja samaan aikaan virallisen suosituksen vastaava tuloksettomuus hiljaisesti hyväksytään. Raivostuttavaa taas on se, että vaihtoehtohoitojen vasta-argumentteina käytetään hopeavettä sekä mustaa salvaa, mikä on varsin tarkoituksenhakuista provosointia siinä, missä uskomushoito ja puoskarointi termien käyttäminenkin.

HUOM! En missään nimessä kyseenalaista suomalaista terveysosaamista, sillä se on huippua. Iso kiitos kaikille sen parissa työskenteleville. Toivoisin kuitenkin avarakatseisempaa näkemystä silloin, kun virallisin hoitomenetelmin ei ole ratkaisua olemassa. Usein kyseessä on elintapasairaudet, joiden nimikin jo mielestäni kertoo, missä on ongelman todellinen juurisyy. Ihmisillä, jotka haluavat parantua muuttamalla elintapojaan, tulisi olla siihen oikeus, sekä mahdollisuus saada kaikki mahdollinen apu.

Tämä ei ole ainoastaan kyseisen henkilön etu, vaan myös suomalaisen yhteiskunnan etu. Jo nykyisellään terveysmenojen kasvu on kestämätöntä ja vaikka rahaa olisikin, niin toimivien, sekä riittävien resurssien järjestäminen on haastavaa, kuten ”SoTen” ratkaisuyritykset ovat osoittaneet.

Tieteeseen ja tutkimukseen perustuvan suosituksen dilemma

Itsestäni tuntuu käsittämättömältä, että avoimessa, tieteeseen ja tutkimukseen vahvasti tukeutuvassa yhteiskunnassamme, ummistettaisiin silmämme lukemattomilta mahdollisuuksilta, mikä samalla rajaisi ihmisten terveyden vain tietyn näkemyksen omaavien käsiin.

Ongelmana on käytössämme olevien suositusten rajoittuneisuus. Samaa sairautta hoidetaan samoin metodein, eikä oteta huomioon yksilöllisyyttä. Se mikä toimii valtaosalle ei toimi kaikille. Taustalla voi olla geeniperimää, huono ruokavalio, vähäinen uni, stressiä, suolisto-ongelmia jne.

Se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä auta toista.
”Samaan muottiin valamisen” sijaan, olisi hvyä kuunnella ja etsiä avoimesti muitakin vaihtoehtoja.

Luotamme sokeasti viralliseen näkemykseen, ja suljemme kaikki muut mahdollisuudet pois. Tätä en voi käsittää; varsinkin, kun länsimainen lääketiede on monissa sairauksissa on neuvoton. Yksinkertaisena esimerkkinä tuki- ja liikuntaelinsairaudet, joissa valitettavan usein helpotetaan oireita lääkityksellä ja lopulta päädytään leikkaushoitoon, vaikka ongelma olisi poistettavissa yksinkertaisin keinoin (liikunta, lihashuolto, hieronta jne.).

Miksi me täällä Suomessa kuvittelemme olevamme viisaampia, kuin muut. Esimerkiksi Saksassa hyväksytään rinnakkaisia hoitomuotoja, kuten funktionaalisen lääketieteen käyttö. On myös olemassa tutkimusnäyttöä muun muassa ravinnon ja suolistobakteerien vaikutuksesta terveyteen, mutta niiden sijaan Suomessa turvaudutaan mieluummin lääkehoitoon – miksi?

Maailmasta löytyy tutkimuksiin perustuvaa tietoa vaihtoehtoisten hoitomuotojen tueksi. Tämä valtava ”terveyden aarrearkku” oltaisiin entistä tiukemmin rajaamassa pois lakialoitteen toteutumisen myötä. Itse toivoisin mahdollisimman kattavaa ja avointa ratkaisuvaihtoehtojen hakemista ilman, että niistä nousisi arvovaltakysymyksiä. Kyse on loppupeleissä kuitenkin meistä ihmisistä ja meidän terveydestämme. Oma terveys on henkilökohtainen asia, ja sen ylläpitäminen kaikin mahdollisin tulee kuulua perusoikeuksiin.


Valistunutta ravitsemustietoutta

Valistunutta ravitsemustietoutta

Jos et ole pahemmin välittänyt, mitä laitat suuhusi ja olet aikeissa aloittaa syömään terveellisesti, niin törmäät runsaudenpulaan. Haetpa sitten itse tietoa tai turvaudut ulkopuoliseen apuun, ruokavalioista on vaikea valita se itselle sopivin.

Oli elämäntapamuutoksesi taustalla sitten halu laihtua, parantaa jaksamista, parantua sairaudesta tai muu sinua motivoiva tekijä, niin miten osata valita juuri itselle sopiva vaihtoehto?

Toki virallinen ravitsemussuositus on monille tuttu vaihtoehto ja sitä lähdetäänkin noudattamaan, mutta miten se käytännössä toteutuu, onkin toinen juttu.

Rupesin pohtimaan tätä asiaa, kun keskustelin työkaverini kanssa hänen lounaastaan. Pöydällä oli kaksi mandariinia, mitkä olivat mielestäni aivan liian kevyt lounas fyysistä työtä tekevälle miehelle. Hän kertoi olevansa ”laihiksella”. Juuri sillä hetkellä toruin hymyssä suin ystävääni ja lupasin keskustella asiasta myöhemmin lisää – paremmalla ajalla siis.

Tämä keskustelu jäi kuitenkin isosti mietityttämään minua. Millainen käsitys suomalaisilla on terveellisestä ruokavaliosta? Mitä ravitsemusopeista on onnistuttu iskostamaan suomalaisten mieliin. Tällä viittaan heihin, jotka eivät aktiivisesti etsi tietoa ja opiskele oman parhaansa eteen.

”Onnistuneet” lobbaukset

  • Syö vähemmän kuin kulutat!
  • Käytä vähärasvaisia tuotteita!
  • Juo maitoa!
  • Syö ruisleipää!

Kyllä! Ystäväni varmasti söi vähemmän kuin kulutti 🙂 Kuinka terveyttä edistävää ja pysyvä ratkaisu se sitten onkaan, on eri asia.

Vähärasvaisuus on ehkäpä eniten erimielisyyksiä aiheuttanut ohjeistus. Ihminen kuitenkin tarvitsee rasvaa, jolloin rasvattomuuskaan ei ole tervettä.

Maidon juomiselle on hyvät perusteet, mutta ne ravitsemuksen vastuut on täytettävissä muillakin ratkaisuilla.

Ruisleipään pätee sama kuin maitoonkin, eli vaihtoehtoja leivän kuidun, vitamiinien ja kivennäisaineiden korvaamiseksi löytyy.

Ilman luotettavaa tutkimustakin uskallan väittää, että valtaosa meistä suomalaisista soveltaa edellä mainittuja ohjeistuksia, koska ne on onnistuneesti lobattu meidän päähämme jo pienestä pitäen. Eikä ainoastaan siksi, että lastentarhat ja koulut noudattavat tätä linjaa, mutta myös antavat tilaa niitä markkinoivien yritysten materiaaleille.

Väitteeni perustuu siihen tosiasiaan, että tuttujen ja tuntemattomien kanssa käymistäni ravintokeskusteluista yhdeksän kymmenestä pohjautuu niihin. ”Syö vähemmän kuin kulutat!” on yleinen totuus kiloista eroon haluaville, mikä valitettavan usein johtaa ”nälkäkuureille”.

Toinen empiirinen tutkimukseni tapahtuu kauppojen kassajonoissa. Kyllä! Nolottaa myöntää, mutta ”safkatutkani” käynnistyy automaattisesti kassajonossa. Tarkastan mitä edelläni olevat hihnalle nostavat ja valitettavan usein valtaosan ostoksista muodostavat erilaiset maitovalmisteet ja viljatuotteet. Rasvat eivät tietenkään muodosta isoa osaa ostoksista, mutta hyllystä on valittu kevyt sekä mahdollisesti muita ”tutkitusti terveyttä edistäviä” ominaisuuksia sisältävä tuote. Hippokrateen oppi ”Olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokaasi” ei takuuvarmasti tarkoittanut kolesterolia alentavaa margariinia tai vitaminoitua maitoa 🙂

Näitä ei virallisesti suositella käytettäväksi, mutta valitettavasti hihnalle nousee myös kasoittain eineksiä. Prosessoituja ja heikkolaatuisia ravintoaineita sekä lisäaineita sisältävää ”ruokaa”. Lisäksi valitettavan usein myös nuo em. ”peruspilarit” (maito ja leipä) ovat heikkolaatuisia ja prosessoituja.

Mihin siis pitäisi keskittyä?

Olkoonkin, että virallinen suositus pyramideineen ja lautasmalleineen pysyy samana, niin voisiko valistuksen toteuttaa niin, että ihmiset ymmärtäisivät ravitsemuksen vastuut seuraavasti:

  • Syö tarpeesi mukaan!
  • Syö mahdollisimman puhdasta ja prosessoimatonta ruokaa!
  • Panosta laatuun!
  • Syö monipuolisesti (ravitsemuksen vastuut)!
Lautasmallinsa voisi rakentaa esimerkiksi näin: Luomukasvatetun naudan paahtopaistia(lähitilalta), puolukoita, parsakaalia, kesäkurpitsa-sipulipaistosta ja selleri-limesosetta. Lihan määrä(80g) täyttää lautasesta ison pinta-alan, mutta ohuet siivut on vain levitetty laajalle.

Yritän kuvata asian vielä alta löytyvällä taulukolla, mihin olen koostanut kaksi esimerkkiä, miten eri tavoin ostoskassinsa voi täyttää. Sisällöissä ei keskitytä määriin/suhteisiin, vaan miten eri lailla ruokavalionsa voi koostaa ruokapyramidin tarjoamista vaihtoehdoista.

Huomionarvoista on, että jätin suosituksen ”sattumat” kokonaan pois.
Lisäksi valistuneen ostoskassin sisällössä panostetaan kaikissa valinnoissa laatuun. Tämä tarkoittaa luomutuotteiden ja lähiruuan suosimista, valmistusmenetelmän ja pakkaustavan arviointia valintaa tehdessä, sekä prosessoinnin ja lisäaineiden välttämästä.

Huomautan vielä, etten ole ravintoneuvoja tai ravitsemusteraupeutti, vaan intohimoisesti ravintoasioihin perehtynyt ”maaallikko”, joka haluaa herättää sinut arvioimaan omia valintojasi.

Tyypillinen ostoskassiValistunut ostoskassi
Ruisleipä
Rasvaton maito
Kevytlevite
Peruna
Jääsalaatti
Kurkku
Tomaatti
Jauheliha
Makujugurtti
Banaani
Makaroni
Sulatejuusto
Lauantaimakkara
Maapähkinä















Lehtikaali
Basilika
Persilja
Minttu
Keräkaali
Kurkku
Selleri
Tomaatti
Paprika
Parsakaali
Kukkakaali
Porkkana
Lanttu
Punajuuri
Sipuli
Avocado
Omena
Sitruuna
Kiivi
Mustikka
Viinimarja
Lohi (ei kasvatettu)
Kananmuna
Gouda -juusto
Maustamaton jugurtti
Oliiviöljy
Oliivi
Kvinoa
Saksanpähkinä

Korostan vielä, että tyypillinen ostoskassi ei vastaa virallista suositusta, vaan kuinka sitä käytännössä valitettavan usein sovelletaan. Nähdäkseni tämä johtuu siitä, että ihmisillä on nuo onnistuneesti lobatut pääkohdat (ruisleipä, vähärasvaisuus, maito) kirkkaana mielessään.

Ostoskassiinsa voi ja kannattaa valita erilaisia, värikkäitä kasviksia.

Mikä siis ratkaisuksi?

Sen sijaan, että mustavalkoisesti suositellaan syömään ruisleipää ja juomaan maitoa, niin ryhdyttäisiin jakamaan tietoa (lobbaamaan) ravitsemuksen vastuista. Tämä tarkoittaa tietoa kuidun, vitamiinien, kivennäisaineiden, jne. tarpeesta sekä merkityksestä ja annettaisiin esimerkkejä, mitkä ovat niiden parhaita lähteitä.

Ihmiset eivät ole tyhmiä. Lisäksi suuri osa haluaa syödä terveellisesti pitääkseen itsestään parempaa huolta. Annetaan heille siis riittävä tietous rakentaa jokaiselle sopiva, terveellinen ruokavalio, mikä täyttää myös ravitsemuksen vastuut.

Jälkiruuan voi rakentaa myös terveellisesti: raakalakritsi-kookoskerma, minkä päällä mustikoita, vadelmia ja raaka-suklaata.