Kategoria: Ympäristö

Arjen valinnat vaikuttavat

Arjen valinnat vaikuttavat

Usein kuulee sanottavan, ettei ihmisillä ole varaa syödä terveellisesti. Mielestäni asia on juuri päinvastoin, eli kenelläkään ei ole varaa syödä epäterveellisesti. Pitkällä tähtäimellä epäterveelliset elämäntavat, mukaan lukien suusta alas menevä ravinto, tulevat maksamaan enemmän.

Ruokalautasensa voi täyttää monella tapaa – myös edullisesti.

Sokeri, huonot rasvat, prosessoitu ruoka ja ylipäätään ruuan laatu ovat asioita, joiden kanssa kuka tahansa voi tehdä valintoja, mitkä eivät rasita kukkaroa ja itseasiassa voi olla jopa päinvastoin.

Toki se vaatii perehtymään hieman asiaan ja mahdollisesti omaa työtä, sekä aikaa enemmän. Mutta voin taata, että mikäli elämän perusasiat ovat kunnossa, niin sen ansiosta energiaa on enemmän tehdä niitä asioita ja tehdä, sekä myös nauttia paljon muistakin asioista. Onneksi meillä kuitenkin on vielä vapaus valita 🙂

Täyteaineita vai ehtaa tavaraa?

Kauppojen hyllyistä löytyvät valmisateriat tai välipalat ovat toki edullisia ja nopea ratkaisu, mutta valitettavasti ne sisältävät paljon sellaista, minkä tarkoitus on aivan jotain muuta, kuin ihmisen hyvinvointi.

Otetaan esimerkiksi yksi suomalaisten suosituimmista, arjen helpoista ratkaisuista, eli ”mikropizza”. Ainesosaluettelot paljastavat helposti parikymmentä raaka-ainetta, joista osan tarkoituksena on mm. säilyvyyden, sekä koostumuksen ja maun parantaminen. Näihin käytetään mm. perunatärkkelystä ja muunneltua perunatärkkelystä, E-koodeja, sokeria, sekä ”mystistä” aromia. Aromista voisi puhua pitkäänkin, mutta yleensä se tarkoittaa käytännössä natriumglutamaattia.

Jos tuosta pizzasta poimittaisiin erilleen se, mitä ihminen oikeasti tarvitsee ja mistä on sille hyötyä, olisi luettelo huomattavasti lyhyempi ja mikä parasta, ei sille lopulta jää yhtään sen enempää hintaa. Vaikka eineksellä on painoa noin 200g, niin valitettavasti se ei ole ”painonsa arvosta kultaa”, vaan päinvastoin pyritty saamaan siitä mahdollisimman maistuva mahdollisimman pienin kustannuksin.

Kaiken huipuksi ne ihmisen tarvitsemat makrot (hiilarit, rasvat ja protskut) eivät ole laadullisesti sieltä parhaimmasta päästä. Laadukkaalla ruualla on hintansa ja vanha totuus, että halvalla ei saa hyvää pitää erittäin hyvin paikkansa myös tässä 🙁

Ehkä otin tässä keihäänkärjeksi ääriesimerkin, sillä pizzahan ei oikein millään mittarilla tai näkemyksellä mene sinne terveellisten vaihtoehtojen joukkoon, mutta perehtymällä valmisruokien ainesosaluetteloihin, voi saman kaavan toistuvan.

Voiko halvalla saada hyvää?

Tämä nyt menee hieman ristiin aiemman sanomiseni kanssa, mutta kyllä se on mahdollista. Tosin se vaatii omaa aikaa ja työtä. Omien mieltymysten mukaan voi todellakin valmistaa edullisia ja maistuvia ruokia. Lähden tässä liikkeelle omasta, edullisesta arkiruuasta, eli kaalipadasta.

Ensinnäkin raaka-aineet ostetaan erikseen. Minimissään tarvitset vain kaksi ainesosaa, eli kaalin ja valitsemasi proteiinin lähteen, mitkä paistat ja haudutat pannulla. Tämä on siinäkin mielessä loistava valinta, että voit säätää makroja oman ruokavaliosi mukaan. Sopii yleiseen, paleoon, ketoiluun jne. ja ruoka pitää sisällään myös kuituja ja paljon vitamiineja, sekä kivennäisaineita.

No tokihan ruuasta pitää nauttia ja pienellä lisäpanoksella siihen saa, edelleen edullisesti, paljon lisämakua. Lisää joukkoon sipulia, suolaa, mustapippuria ja lopuksi loraus hyvää oliiviöljyä, niin kelpaa jo kenelle vain.

Mikäli haluaa parasta, niin osta raaka-aineet luomulaatuisina. Tämä ei nyt kuitenkaan ole välttämättömyys, sillä ilmankin pärjää. Tosin silloin kannattaa käyttää punaisen lihan sijasta esim. kotimaista kanaa.

Jauhelihan voi ostaa halutessaan myös lähituottajilta, jolloin hinta-laatusuhde on useimmiten kohdillaan. Myös ympäristö kiittää <3

Eli esim. 1 kg valkokaalia, 400 g luomu(tai tai ruoholla ruokitun) naudanjauhelihaa, 1 iso punasipuli, raffinoimatonta merisuolaa, mustapippuria ja oliiviöljyä. Hintaa tälle tulee noin 8 € sisältäen 8 kpl n. 200g annosta, eli hintaa tulee n. 1 € per annos aivan kuten pizzallekin. Kumpaa sinä haluaisit lapsesi syövän?

Muistisäännöt laadukkaaseen ruokaan

1.) Osta mieluummin kaikki raaka-aineet erikseen ja valmista itse
2.) Jos ostat valmisruokia, älä ainakaan osta mitään sellaista, minkä ainesosat sisältävät asioita, joita et ymmärrä
3.) Suosi luomua
4.) Suosi kotimaista
5.) Punainen liha luomuna tai ruoholla ruokittuna
6.) Kala villinä

Myös kotimaisilla toreilla myydään puhtaita ja tuoreita raaka-aineita.
Ilmastoahdistus iskee

Ilmastoahdistus iskee

Kesäkuun 26. päivä Yle julkaisi artikkelin, missä kerrottiin vajaan neljän vuorokauden nettivideoiden katselulla olevan yhtä suuri hiilijalanjälki, kuin yhden ihmisen lennolla Helsingistä Tukholmaan.

Julkaisu levisi nopeasti sosiaalisessa mediassa ja kohu oli valmis. Monet tuskastelivat omaa tietämättömyyttään ja vaikuttivat ahdistuneen aiheuttamastaan ympäristökuormasta. Onneksi uutinen sai nopean vastareaktion ja useat asiantuntijat tekivät omia laskelmiaan todeten uutisen laskelman virheelliseksi. Lopulta Yle oikaisi uutisen vajaassa viikossa (oikaisu tapahtui päivittämällä tuo alkuperäinen uutinen).

Kuvittelen olevani niin sanottu ”tolkun ihminen” ja olen jo useasti aiemminkin pohtinut vastaavien esimerkkien aiheuttamaa disinformaatiota. Mielestäni ”lillukanvarsiin” puuttumisen sijasta tulisi keskittyä jakamaan tietoa, mikä ohjaa ihmisiä vastuulliseen elämäntapaan kokonaiskuva hahmottaen.

Mikä on tarpeellista?

Yksittäisten ja melko lakonisten ohjeiden, kuten ”älä syö punaista lihaa” sijaan, meidän tulisi keskittyä tarpeeseen. Ihmisillä on tiettyjä pakollisia tarpeita, kuten ravinto. Sitten meillä on enemmän tai vähemmän tarpeellisia tarpeita, joista voimme helposti karsia.

Jos nyt esimerkiksi otetaan tuo ravinto, niin mielestäni meidän tulisi syödä sellaista ruokaa, mikä on meille hyväksi ja pitää meidät terveinä. Lisäksi meidän tulisi ensisijaisesti keskittyä poistamaan ruokahävikki, sekä sellaisten tuotantomenetelmien käyttö, mikä on haitaksi itsellemme ja ympäristölle.

Onhan se täysin järjenvastaista, että maailmassa tuotetusta ruuasta kolmasosa menee hävikkiin! Suomessa lukema on onneksi maltillisempi, ”vain” 10-15% (https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruokahävikki). Samaisista tilastoista selviää, että suurin ruokahävikin aiheuttaja on kotitaloudet, eli sinä ja minä.

Suomalaisten ruokahävikki on koko maailmaan verrattuna kohtuullinen, mutta siltikin meillä on paljon parannettavaa. Onkin melkoisen absurdia keskittyä siihen mihin ruoka on pakattu ja millä se kannetaan kotiin, jos 10-30% päätyy syömättömänä roskiin.

Mikä tähän on sitten on johtanut? Tehotuotanto, prosessointi, hektinen elämä…syitä on monia. Jokainen voisi kuitenkin osaltaan miettiä, että jos joutuisi täysin saalistamaan / kasvattamaan / tuottamaan omat ruokansa, niin olisiko hävikki yhtä suuri? Väitän, että ei olisi. Valitettavasti emme tänä yltäkylläisyyden aikana ymmärrä ja osaa arvostaa, sitä mitä on rajattomasti ja liian halvalla saatavilla.

Ruoka ei ole ainoa ongelma

Ruoka on ainoastaan osa ongelmaa. Entäpä kaikki muu kulutustavara? Kuinka paljon vaatekaapista löytyy käyttämättömiä tai vain muutamaan kertaan käytettyjä vaatteita? Niidenkin valmistukseen ja liikuttamiseen on kulunut luonnonvaroja, sekä aiheutunut päästöjä.

Saman kysymyksen voi esittää kodinkoneiden, keittiötarvikkeiden, lasten lelujen jne. suhteen. Listaa voisi jälleen jatkaa pitkään. Miettikääpä nyt vaikka ilmaisten ämpäreiden jakotilaisuuksia; joko tyhjinä tai täynnä ylijäänyttä, täysin turhaan tuotettua ylijäämätavaraa…

Ja tämän tarpeettoman ylituotannon sijaan, keskitymme täysin merkityksettömiin asioihin, kuten pyöräilijän tuottaman hiilidioksidin ilmastovaikutukseen.

Nykyisin ei ole lainkaan poikkeuksellista, että lastenhuoneet suorastaan pursuavat leluja, mitä paitsi ostetaan omille lapsille, niin niitä saadaan ja vastavuoroisesti viedään lahjaksi. Valitettavan moni taitaa kuitenkin päätyä lelulaatikon täytteeksi hyvinkin nopeasti, eikä sitä sieltä enää pois oteta, kunnes on aika siivota ”vanhoja romuja” pois.

Ihmiskunnan kohtalon kysymys

Jos mietitään vielä hetki, että mistä hiilidioksidipäästöt syntyvät. Karkeasti voidaan sanoa, että energiantuotanto ja teollisuus tuottavat puolet maailman päästöistä. Ja mihin tarvitaan noita edellämainittuja sektoreita? Niitä tarvitaan tuottamaan meille ihmisille tarpeellisia asioita ja vähemmän tarpeellisia – eikö niin?

Kun ostat kaupasta jotain, sanotaan nyt vaikka sen muoviämpärin (minkä toki voit saada ilmaiseksikin :)), niin tuota ämpäriä varten tarvitaan luonnonvaroja, eli pääasiassa öljyä. Se öljy pitää pumpata, kuljettaa ja jalostaa ennen kuin siitä saadaan muovin raaka-ainetta. Tämän jälkeen raaka-aine kuljetetaan ämpärinvalmistajalle, se valmistetaan, pakataan ja kuljetetaan jakelukeskuksiin, mistä se vielä kuljettaan kaupan hyllylle. Ja kaikessa tässä syntyy niitä hiilidioksidipäästöjä.

Ja mitä nyt yksittäisen ihmisen ämpärillä on vaikutusta? Valitettavasti sillä on. Jos nyt jokainen suomalainen kotitalous ostaa yhden ämpärin vuodessa. Se tekee yli 2,5 miljoonaa ämpäriä vuodessa. 500 000 kg muovia, mikä on pumpattu, siirretty, jalostettu, siirretty, valmistettu, siirretty…ja Suomi on 5,5 miljoonan asukkaan maa.

Ilmastonmuutoksen aiheuttajista ollaan asiantuntijoidenkin kesken montaa mieltä. Mutta onhan se nyt joka tapauksessa tyhmää tuupata sitä hiilidioksidia taivaalle turhaan – eikö niin?

Joten sen sijaan, että ruvettaisiin rajoittamaan meidän ihmisten elämää keinotekoisilla säädöksillä ja sanktioilla, niin keskityttäisiin fiksuihin valintoihin ja ostettaisiin vain tarpeeseen.

Vai kumpi sinusta on tärkeämpää?
– pitää kiinni elämäntavasta, että kaikkea on rajattomasti ja halvalla saatavilla koko ajan kasvavalle väestölle
– keskitytään laadukkaisiin ja ekologisesti järkeviin valintoihin, joilla voidaan jopa parantaa elämänlaatua

Olen mielestäni melko liberaali ihminen ja kapitalistinen talousjärjestelmä on ihan ok, joten mielestäni jokaisella on mahdollisuus tehdä juuri niin, kuten haluaa. Toivon kuitenkin, että tämä teksti saisi ajattelemaan asiaa edes hetkeksi…ja olisin erittäin ilahtunut, mikäli se jättää sinut ostamatta/ottamatta vastaan edes yhden turhan asian/esineen tulevaisuudessa – silläkin on isossa kuvassa vaikutusta 🙂

#ämpäristöteossa muovit kiertoon

#ämpäristöteossa muovit kiertoon

Maailman ympäristöpäivää vietettiin kesäkuun 5. päivä. Itse tein tuolloin #ämpäristöteon, tai siis olin tekemässä sitä yhdessä kollegoideni, sekä kahden muun paikallisen yrityksen kanssa.

#ämpäristöteko on Muoviteollisuuden organisoima ja muoviyritysten mahdollistama kovamuovin keräystapahtuma, missä laitetaan kovamuovi kiertämään. Tämä on oleellista, sillä normaalisti kovamuoviset tuotteet, kuten puutarhakalusteet, pulkat, postilaatikot jne., menevät energiajakeeseen jäteasemien keräyspisteissä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että niistä eroonpääsemisestä joutuu maksamaan.

Valkeakosken keräyspiste oli keskusaukiolla, mikä osoittautui varsin onnistuneeksi valinnaksi. Samaan aikaan olleet Valkeakosken markkinat lisäsivät satunnaisten kävijöiden määrää huomattavasti.

Raaka-aineena muovin hyviä ominaisuuksia on muun muassa se, että se kyetään usein valjastamaan uusiokäyttöön. Se on tämänkin tapahtuman ehkäpä hienoin asia. Kerätyistä muoveista valmistetaan uutta raaka-ainetta, mikä voidaan hyödyntää esimerkiksi muovisiksi aitatolpiksi.

Omassa tapahtumassamme kävi niin, että kiertotalous toteutui vieläkin paremmin, sillä osa tuoduista muovitavaroista käytiin ohikulkijoiden toimesta poimimassa uusiokäyttöön sinällään.

Kierrätys ja kestävä kehitys puhuttaa

Olen muutamaan otteeseen esitelmöinyt muovin hyvistä puolista ja yrittänyt korostaa sitä, että kuinka absurdia keskustelua medioissa käydään. Sen sijaan, että muovi tuhoaisi tulevaisuutemme, se on päinvastoin mahdollistamassa kestävää kehitystä.

Yhtä absurdia on mielestäni kehittää korvaavia materiaaleja, joiden paremmuus olisi siinä, että ne maatuvat. Pyrkimys siis olisi jatkaa vastuutonta ympäristön roskaamista, kunhan se tapahtuu biohajoavilla tuotteilla sen sijaan, että pidettäisiin huoli oikeasta lajittelusta.

Mielestäni kestävän kehityksen ja kiertotalouden ydin on siinä, että neitseellisten materiaalien sijaan käyttäisimme ja hyödyntäisimme esineet ja materiaalit yhä uudelleen ja uudelleen niin pitkään, kuin vain mahdollista. Ja kun kierrätys ei enää onnistu, niin tässä vaiheessa ne mahdollisuuksien mukaan tuhotaan. Korostettakoon tässä kohtaa, että muovin voi polttaa energiaksi lähes yhtä hyvällä hyötysuhteella, kuin öljynkin. Tätä ennen se on täyttänyt tehtävänsä ja mielellään useaan otteeseen.

Ilokseni sain käydä #ämpäristöteon aikana useita mielenkiintoisia keskusteluja. Paikalle pysähtyneet antoivat kiitosta tapahtumastamme, mutta olivat myös hyvin valveutuneita muovin tärkeydestä, sekä juurikin jätteiden vastuullisesta kierrättämisestä. Kritiikkiä tuli enemmänkin siitä, ettei mahdollisuuksia kierrätykseen ole riittävästi.

Halutaanko muovi oikeasti kiertoon?

Kotitalouksien muovipakkausten kierrätys on lähtenyt Suomessa hienosti käyntiin ja pisteitä löytyy eri puolelta vähintäänkin tyydyttävästi. Tässä olisi kuitenkin parantamisen varaa, mikäli muovi oikeasti halutaan kiertoon.

Asun itse keskustassa ja lähimmät muovinkeräyspisteet löytyvät 2,5km sekä 3,7km päästä. Muovipakkauksia kertyy sen verran, että niitä on kohtuu usein keräyspisteeseen toimitettavaksi. Nuo pisteet eivät ole työmatkani, kauppamatkan tms. varrella, joten niille lähteminen on aina oma projektinsa.

Ämpärillinen pakkausmuovia kertyy helposti jo kahdessa päivässä, joten olisi toivottavaa, että sen keräyspiste löytyisi sellaiselta paikalta, missä muutoinkin asioidaan usein.

Mikäli edes yksi piste löytyisi keskusta-alueelta, missä luonnollisestikin tulee asioitua, niin uskon monen muunkin ryhtyvän kierrättämään muovinsa. Jotenkin tuntuu ylipäätään käsittämättömältä, ettei näin jo ole. Tästä syystä kysynkin, että halutaanko jokainen muovipakkaus kiertoon vai onko nyt tehty vain välttämätön lain täyttämiseksi?

Paljon hyvääkin on tekeillä. Orivedellä esimerkiksi testataan kaiken muovijätteen keräämistä samaan astiaan (http://www.pjhoy.fi/Tietori/Muovinkerays_Orivesi), mikä antaa viitteitä siitä, että vallalla oleviin ongelmiin ja haasteisiin haetaan kuumeisesti ratkaisuja, sekä parhaita käytäntöjä.

Entisajan jätteissä piilee nykyisin huomattava liiketaloudellinenkin mahdollisuus. Hyödynnettävissä olevista jätteistä on tullut rahanarvoista raaka-ainetta ja sen keräämiseksi, sekä lajittelemiseksi mahdollisimman kustannustehokkaasti halutaan löytää ratkaisuja.

#ämpäristöteko oli onnistunut tapahtuma ympäri Suomen, mikä kertoo, että sille on tilausta myös jatkossa. Tällä hetkellä voitaneen jo melko varmasti sanoa tapahtuman järjestettävän myös ensi vuonna ja entistä laajemminkin. Parasta tosin olisi, mikäli erillistä tapahtumaa ei tarvittaisi, vaan kovamuovillekin olisi omat, ilmaiset keräyspisteensä.

Muovi on osa kestävää kehitystä

Muovi on osa kestävää kehitystä

Sohaisen nyt muurahaispesää aiheella, mikä on ollut reilun vuoden kaikkien huulilla. Kyseessä on tietenkin muovi, mikä kieltämällä maailma pelastuu. Vai onko se sittenkin materiaalina korvaamattoman täydellinen? Tämä riippuu täysin siitä, että keneltä kysytään.

Muovin ympärillä on tällä hetkellä niin paljon mustavalkoista keskustelua, että en vain voi olla hiljaa aiheesta. Yritän kuitenkin katsoa asiaa objektiivisesti ja rakentaa siltaa näiden kahden äärinäkemyksen välille.

Valitettavaa on, että valtaosan huomiosta ja medianäkyvyydestä saa muovin ehdottomasti tuomitsema puoli. Kuolleita eläimiä ja muovilauttoja meressä. Melkoista propagandaa, varsinkin ottaen huomioon sen taakse kätkeytyvän kaksinaismoralismin.

En pidä siitä tässä, kuten en missään asiassa, että äärilaidasta mennään sokeasti toiseen äärilaitaan. Pidän kuitenkin siitä, että tämä nyt käynnissä oleva keskustelu on käynnistänyt ”hyökyaallon”, mikä väistämättä johtaa vastuullisempaan toimintaan, niin yksilöissä kuin yhteisöissäkin.

Vielä, kun löydetään kokonaiskuva huomioiden toteutuskelpoiset keinot, niin tulevaisuus on huomattavasti parempi. Kokonaiskuvassa pitää huomioida kaikki kestävän kehityksen kannalta tärkeät näkökulmat, mutta myös taloudelliset realiteetit ja määrittää riittävä tavoitetaso.

Miksi muovia käytetään niin paljon

Nyt on hyvä miettiä, että miksi muovista on tullut niin suosittu materiaali. Siihen on yksi ylivertainen syy ja se on edullisuus. Muovi on yksinkertaisesti niin halpa materiaalina, että se houkuttaa käyttämään sitä sellaisiinkin asioihin, mihin se ei ole perusteltua kokonaiskuvan kannalta.

Muovi on kuitenkin ylivertainen tietyissä asioissa ja nämä jäävät valitettavasti liian vähälle huomiolle, eikä niiden tarpeellisuutta ymmärretä riittävästi:

  • Kaasutiiveys – muovia käytetään tämän ominaisuuden ansiosta mm. elintarvikkeiden pakkaamiseen ja näin parannetaan elintarvikkeiden käyttöikää vähentäen ruokahävikkiä.
  • Keveys – muovi on kevyt ja tästä syystä sen käyttäminen autojen, lentokoneiden ym. rakenteissa vähentää polttoainepäästöjä merkittävästi.
  • Lujuus – muovista voidaan valmistaa lujia rakenteita, kuten kuljetussäiliöitä. Kestävän muovisäiliön etuna on keveys, mikä niinikään vähentää liikenteestä aiheutuvia päästöjä.
  • Kestävyys – muovi puolustaa tarpeellisuuttaan myös kestävyytensä ansiosta. Viemäreiden kestoikä saadaan pidemmäksi käyttämällä muovia. Esimerkiksi rautaiset putket ruostuvat siinä, missä muovi jatkaa tarpeellista työtään nykyaikaisen yhteiskunnan infrastruktuurin ylläpitäjänä.
  • Eristävyys – muovin käytön hyödyllisyyden sähköeristeenä voi jokainen kuvitella, kun tarkkailee ympäristöään, muistaen hyvänä, kilpailevana vaihtoehtona esimerkiksi posliinin. Olisi mielenkiintoista nähdä ilman muovia valmistettu sähköauto 🙂

Kun muovin käyttö on hyvin perusteltu, niin edullisuus vain vahvistaa sen asemaa päätöksenteossa. Ja nyt omantunnon kysymys: kuinka moni uusisi viemärinsä kokonaan muulla materiaalilla kuin muovilla tiedostaen, että ”muovitus” on huomattavasti nopeampi ja halvempi vaihtoehto eikä vaadi erillisiä asumisratkaisuja?

Muovi on kaasutiiveytensä ansiosta erinomainen suoja elintarvikkeille. Muovin ansiosta elintarvikkeen käyttöikä pitenee ja näin ruokahävikin määrä pienenee. Elintarvikkeitakaan ei kuitenkaan kannata ylipakata, vaikka se lisäisikin myyntiä.

Muovi on kestävää kehitystä

Minusta on äärimmäisen hienoa, että yksilöt, yhteisöt ja yritykset on saatu mukaan ympäristötalkoisiin. Se ei olisi tapahtunut ilman valtavaa mediahuomiota, niin sosiaalisessa kuin perinteisessäkin mediassa.

Monella saralla tehdään tällä hetkellä erinomaista kehitystyötä ja monessa kohtaa muovin korvaaminen muilla raaka-aineilla on perusteltua. Muovia käytetään paljon myös asioihin, joissa sitä puoltavat ominaisuudet eivät ole merkityksellisiä. Tosin tästä saa toisen mielenkiintoisen ja enemmänkin filosofisen keskustelunaiheen, eli mikä ylipäätään on tarpeellista?

Onko pienen avaimenperän pakkaaminen näin moneen eri pakkausmateriaaliin perusteltua? Mielestäni ei!
Pelkkä kirkas muovi olisi ollut riittävä, sekä myös ympäristöystävällisin vaihtoehto, kunhan se kierrätetään asianmukaisesti.

Näen kuitenkin muovin tulevaisuuden osana kestävää kehitystä ja ennen kaikkea siksi, että sen elinkaari voi olla todella pitkä. Muovia voidaan prosessoida uudelleen, uusiin tarkoituksiin useita kertoja ja elinkaarensa lopuksi käyttää energiaksi. Miksi siis tuhlata esim. öljyä suoraan energiaksi, kun sen voi ennen sitä hyödyntää monin eri tavoin, säästäen näin luonnonvaroja ja vasta lopuksi hyvällä hyötysuhteella hyödyntää siihen varastoituneen energian.

Muovi itsessään ei ole paha. On paljon pahempiakin asioita, joilla voimme tuhota tulevaisuutemme (tai jälkipolviemme tulevaisuuden). Valitettavan moni esimerkiksi kippaa edelleen ongelmajätteensäkin luontoon. Kyse on kuitenkin viime kädessä meistä itsestämme. Mitä päätämme tehdä? Mitä valintoja teemme?

Sinä päätät mihin muovisi ja roskasi ylipäätään hävität. Parhaimmillaan annat niille uuden elämän uusiokäytössä, mutta vähintäänkin pidät huolen, ettei ne päädy luontoon.

Mielestäni täydelliseen muovittomuuteen pyrkiminen on tyhmyyttä, sillä sen vaikutus ilmastonmuutoksen (ja ylipäätään kestävän kehityksen) edistäjänä on kiistaton … se edistää sitä oikeaan, toivomaamme suuntaan.

Onko muovit absoluuttinen paha vai voisiko niissä olla jotain hyvääkin?
Tästä olin puhumassa Hotelli Waltikassa Valkeakoskella 15.3.2019.
Ajatuksia vastuullisuudesta

Ajatuksia vastuullisuudesta

Pidetään huolta itsestämme, muista ja ympäristöstä niin, että jälkipolvillammekin on mahdollisuus hyvään elämään.

Vastuullisuus on teema, miltä tällä hetkellä lienee mahdoton välttyä. Joitakin vuosia takaperin, vastuullisuus oli harvojen ajama ideologia – lähinnä ympäristötietoisten yksilöiden, sekä aikaansa edellä olleiden yritysten.

Mielenkiintoista onkin ollut huomata, että etenkin yritysten vastuullisuutta alettiin vaatia. Ja annas olla, mikäli yritys ”jäi kiinni” vastuuttomasta toiminnasta. Julkinen lynkkays oli väistämätön ja haitta liiketoiminnalle suora seuraus.

Mutta mistä vastuullisuudessa on kyse? On helppo syyllistää muita, etenkin yrityksiä ja organisaatioita. Entäpä yksittäisen ihmisen vastuu? Vai onko yksilön tekemillä ratkaisuilla vaikutusta?

On totta, että jos vain minä käyttäydyn vastuullisesti, sillä ei ole merkitystä. Asia tulisi kuitenkin nähdä juuri päinvastoin. Eli, kun kaikki käyttäytyvät vastuullisesti, sen vaikutus ihmiskunnan ja koko planeettamme tulevaisuudelle on järisyttävän suuri.

Pidetään huolta itsestä, muista ja ympäristöstä

Miten vastuullisuutta tulisi lähestyä? Ruokakaupoissa myydään vastuullisesti tuotettuja tuotteita, mikä yleensä tarkoittaa vastuullisuutta tuottajia ja ympäristöä kohtaan. Metsäteollisuus on vastuullinen, kun se pitää huolta, että uutta metsää kasvaa vähintään sama määrä, kuin vanhaa kaadetaan.

Kaupoista on helppo löytää vastuullisesti tuotettuja tuotteita. Kaikkea ei kuitenkaan ole saatavilla kotimaisena, vaan on tyydyttävä tuontituotteisiin. Kahvi on tästä yksi esimerkki, mutta tällöinkin voi valita vastuullista luomutuotantoa.

Vastuullisuus on kuitenkin paljon laajempi käsite. Ja nyt puhun ennen kaikkea yksilön vastuullisuudesta, sillä se on ainoa millä on merkitystä. Yksilöt johtavat valtioita, yrityksiä, organisaatioita, perheitä jne.

Vastuullinen ihminen pyrkii elämään ja toimimaan niin, että hän on riippumaton muista ja pitää valinnoillaan planeettamme ikuisesti elinkelpoisena. Tässä suhteessa vertauskuva vuoteen 10 000 eaa asti vaikuttaneisiin metsästäjä-keräilijöihin on aika osuva.

On kieltämättä haastavaa elää nykyhetkessä kuin esi-isämme aikoinaan, mutta toisaalta nykyisyys myös mahdollistaa paljon ja jokainen pystyy omilla päätöksillään vaikuttamaan omaan terveyteensä, muiden hyvinvointiin, ympäristöönsä ja ylipäätään planeettamme hyvinvointiin.

Haluan korostaa, että ajattelutavan keskiössä on nimenomaan pyrkimys elää vastuullisesti. Jokainen voi itse määrittää vastuullisuuden rajansa ja mihin on kykenevä kulloisessakin elämäntilanteessa. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää omien valintojensa vaikutus ja tehdä siihen perustuen vastuullisia päätöksiä.

Lopuksi jaan kolme toisiinsa ketjutettua esimerkkiä omista päätöksistäni.
Olen jakanut ne kolmeen pääkategoriaan, mitkä kaikki nähdäkseni edustavat yksilövastuuta.

VASTUULLISUUS…

…OMASTA ITSESTÄ
Olen karsinut prosessoidun ruuan ruokavaliostani ja pyrin käyttämään luomutuotteita mahdollisuuksien mukaan. Samoin olen poistanut ne ruoka-aineet, jotka eivät sovi minulle ja aiheuttavat oireita. Tämän vaikutus terveyteeni ja hyvinvointiini on kiistaton. Kannan siis vastuuta omasta terveydestäni, jotta pysyisin mahdollisimman hyvässä kunnossa ja mahdollisimman pitkään.
Täydellisesti en tätä kuitenkaan kykene omassa elämäntilanteessa noudattamaan, sillä aika ajoin tulee eteen tilanteita, että ainoa vaihtoehto on ulkona syöminen, jolloin en voi olla varma ruuan laadusta.

…YHTEISÖSTÄ
Pyrkimällä pitämään itsestäni ja terveydestäni huolta, käytän todennäköisesti vähemmän lääkäreiden palveluksia ja heidän määräämiään lääkkeitä. Vähennän näin siis omalta osalta jo kohtuuttoman suureksi paisuneita julkisia sosiaali- ja terveysmenoja. Olen myös siitä onnellisessa asemassa, että kuulun sairauskassaan. Niin ikään käytän myös kassan varoja vähemmän, jolloin niitäkin on käytettävissä niille, jotka todella ovat niiden tarpeessa.
En yritäkään väittää, että onnistun olemaan täysin kuluttamatta yhteisömme varoja, vaikka kuinka niin toivoisinkin. Tavoitteeni on kuitenkin olla niihin ”kajoamatta” 🙂

…YMPÄRISTÖSTÄ
Ruokavalioni suosii luomutuotettua lähiruokaa, mikä useimmiten jättää pienen ekologisen jalanjäljen ja rasittaa maaperää vähän, pitäen sen rikkaana kasvuympäristönä. Lisäksi pyrin käyttämään ja hyödyntämään kaiken hankkimani sataprosenttisesti vähentäen näin ruokahävikkiä. Kaikesta huolimatta tämä on ympäristön kannalta se kaikkein merkittävin.
En kuitenkaan tarkista ja laske käyttämieni elintarvikkeiden hiilijalanjälkeä, joten en voi absoluuttisesti todeta, kuinka paljon pienempi on hiilijalanjälkeni näiltä osin keskivertosuomalaiseen verraten. Joudun myös turvautumaan muualla tuotettuun esimerkiksi oliiviöljyä ostaessani.

Saako Intia synninpäästön?

Saako Intia synninpäästön?

Saavumme Goan lentokentälle noin kello 7 paikallista aikaa, takana seitsemän ja puolen tunnin lento. Uni ei oikein lennolla maittanut, joten matkalaiset (vaimoni sekä kaksi tytärtäni) ovat ymmärrettävästi väsyneitä.

Jonotuksemme kestää 1,5 h, mikä antaa aikaa tutustua ympäristöön. Nopeasti televisioruuduilla vilahtaa mm. Mahatma Gandhin kuva sitaatteineen, mutta oma huomioni kiinnittyy kuvaan, missä kehoitetaan välttämään muovin käyttöä, kuten välttämään muovipulloja. Mahtavaa! Täällä on selvästi reagoitu muoviongelmaan. Vielä en kuitenkaan uskalla antaa maalle ”synninpäästöä” ympäristöajatuksissani.

Seuraavaksi huomioni saa WC -kylttien vieressä oleva juomapistettä merkitsevä kyltti. Voiko olla totta, että täältä saisi juomakelpoista vettä suuhunsa tai pulloon niin halutessaan? Rohkeuteni ei riitä kokeilemaan 🙂

Myös lähtevien lentojen aulasta löytyy vesipiste, mutta tälläkään kertaa rohkeuteni ei riitä sen kokeilemiseen.

Tekemistä riittää

Matkamme lentokentältä Goan Heritage -hotellille kestää noin tunnin. Vauhtia rakastava kuskimme yrittää kyllä kaikkensa lyhentääkseen matka-aikaa, mutta se lienee mahdotonta Intian kaoottisessa liikennekulttuurissa.

Ajomatkan aikana on kuitenkin hyvää aikaa tarkkailla niin ikään ympäristöasioita. Ainakaan paikallisten asutusten kohdalla tilanne ei näytä yhtään niin hyvältä, kuin lentokentällä aloin toivoa. Roskaa on joka puolella eikä merkkejä jätehuollon toimivuudesta saatika olemassaolosta näy missään. Niinikään muovipulloa ja muita pakkauksia on kaiken muun jätteen seassa riittämiin.

Vaikka Intialla vaikuttaakin olevan oikea suunta ympäristön suhteen, niin tekemistä riittää vielä.

Saavumme hotellille entistä väsyneempinä ja joudumme odottamaan huonettamme vielä jokusen tunnin. Aamupalaa on kuitenkin vielä tarjolla, joten pääsemme tutustumaan sen antimiin. Merkillepantavaa on, että tarjolla olevien ruokien ja juomien määrä on tarkkaan säännöstelty. Hävikki lienee moneen muuhun maahan/hotelliin verraten pieni, mutta onko taustalla sitten vastuullisuus vai yksinkertaisesti voiton maksimoiminen? Haluan uskoa ensimmäiseen.

Suunta on oikea

Ensimmäisten päivien aikana huomaan, että ainakin turistialueilla asiat ovat paremmin. Merkillepantavaa on mm. ravintoloissa tarjottavien vesipullojen koko, sillä järjestään vesipullot ovat litran kokoisia. Näin neliperheiselle se on sopiva ja ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin jokaiselle oma puolen litran pullonsa.

Kauppareissulla tulee todettua, että eroa Suomeen ei juurikaan ole. Yksittäispakkauksia löytyy pilvin pimein, mutta irtomyynnistä saa hedelmiä, vihanneksia, leipää ja muuta. Tosin nämäkin sitten lopulta pakataan pussiin, joko muoviseen tai paperiseen. Kassalla ei kuitenkaan automaattisesti survota kaikkia ostoksia pieniin muovipussukoihin, vaan muovipussin tarve kysytään asiakkaalta jokaisen pussin kohdalla erikseen. Täytyy kuitenkin muistaa, että pakkaaminen sinällään ei muodosta ongelmaa, vaan pakkausjätteen vääränlainen kierrätys tai tarkemmin sanoen kierrättämättömyys.

Ehkä tämänkin 1,90 € maksaneen avaimenperän olisi voinut pakata hieman kevyemmin. Minkä pakkausmateriaalin sinä olisit valinnut?

Käynti rannalla ja rantaravintoloissa tiivistää jo tekemäni havainnot. Ainakin täällä, turistien keskuudessa, ympäristövastuuseen on herätty. Rannat ovat siistit, merestä ei löydy roskan roskaa ja ravintolat keräävät jätteensä sekä laijttelevat ne. Pulloillekin vaikuttaisi olevan oma kierrätysjärjestelmänsä ja vesipullot, mitkä ovat kertakäyttöisiä, on tehty ja ohjeistettu rutistettavaksi.

Rantaravintoloiden ”takahuoneista” löytyy jätteet omiin artikkeleihinsa lajiteltuna.
Pullojen etiketeistä löytyy kierrätysohjeet.
Vesipullot ohjeistetaan rutistamaan, mikä ei luonnollisestikaan vähennä jätteen määrää, mutta helpottaa huomattavasti jätehuoltoa.

Vaikka ympäristövastuu lieneekin alkanut turistialueilta, niin suunta on oikea. Intian kehittyvä talous ja vaurastuva keskiluokka tulevat varmasti ohjaamaan valtiota kokonaisvaltaisempaan jätehuoltoon sekä vastuuseen ympäristöstä.

Toki näkemäni on vain pieni pintaraapaisu valtavan kokoiseen maahan, mutta kokenut intiankävijä kertoi minulle asioiden olleen täälläkin toisin. Rannoilla roskat kipattiin suoraan maahan, mistä lehmien oli hyvä käydä niitä tonkimassa. Nyt ei näy roskia eikä juuri lehmiäkään, mikä ei liene sattumaa.