Kuka?

Luomua lähiruokaa syövä muovintekijä, joka pyrkii rakentamaan niin itseään kuin ympäristöäänkin kestävälle pohjalle.

Onko susta tullut joku hifistelijä?

Näin ystäväni kysyi noin 10 vuotta sitten, kun laitoin vanhalle kaveriporukalle ruokaa illanistujaisissa.
Tuolloin se saattoi hivenen osua arkaan kohtaan, mutta tänä päivänä voin rehellisesti myöntää olevani sitä…tai miksi sitä nyt haluaakaan kutsua 🙂

Rakkaus ravintoon ja terveyteen oli jo tuolloin intohimoni, olinhan saanut avun sairauksiini ruokavalion avulla. Nykyisin ajatusmaailmani on laajentunut ja pyrinkin vastuullisiin ratkaisuihin niin itseni kuin muidenkin ja ympäristömme osalta.

Kyllä sä oot vähän hippi…

Nämä vaimoni sanat ovat vuodelta 2018. Ajalta jolloin olin vienyt ”hifistelyni” pidemmälle: poistanut prosessoidun ruuan, pyrkinyt luomu- ja lähiruokaan, pakannut evääni lasirasiaan, vaihtanut toisen automme pyörään jne.

Siihen en voi samaistua, mitä hippiliike alkujaan edusti. Mutta nykyhippeydestä (jos sitä edes yksiselitteisesti pystyy määrittämään) löytyy paljon samaa, kuin omista arvoistani.

Arvot määrittävät sen keitä me olemme. Enkä yritä väittää, että omani olisivat oikeat tai täydelliset – ei sellaisia olekaan. Olen kuitenkin huolissani siitä, mihin nykyisenkaltainen elämäntyyli voi pahimmillaan johtaa – niin itsemme, ystäviemme, yhteiskuntamme kuin planeettammekin osalta.

Vastuu on itsellä!

Tähän kiteytyy ajatusmallini olennaisin sisältö. Vain minä voin loppupeleissä kantaa vastuun omasta terveydestäni ja ympäristöstäni.

Tämä koskee myös blogini sisältöä – vastuu luetun ymmärtämisestä ja sen soveltamisesta jää lukijalle 🙂

Toivottavasti viihdyt blogini parissa!