Avainsana: aki loikkanen

Terveyden metsästys – osa 1

Terveyden metsästys – osa 1

Vuoden 2005 alkaessa, koin olevani elämäni vedossa. Pelasin talvet salibandya ja futsalia, sekä kesäisin jalkapalloa. Myös rakkauselämä kukoisti ja vapaa-aika oli lievästi sanoen vauhdikasta. Enpä olisi tuolloin uskonut miten vuosi tulisi päättymään.

Kesällä 2005 suuntasimme silloisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni kanssa Kreikkaan Rhodoksen saarelle. Muistan, että tuolloin meressä pulikoidessani havainnoin vasemmassa polvessani naksahtelua. En liioin siitä huolestunut, vaikka syytä olisi ollut.

Polveni jäykistyi hiljalleen ja tilanne paheni syksyn mittaan niin, etten lopulta kyennyt aloittamaan futsalin sarjakautta lokakuussa. Lopulta menin polvestani lääkäriin ja erinäisten seikkailujen kautta päädyin leikkauspöydälle, missä vasen polveni tähystettiin. Olin jälleen toivoa täynnä – parin viikon kuntoutus ja olisin lenkkipolulla.

Toisin kävi, sillä toipuminen ei sujunut odotetusti ja myös oikea polveni alkoi oireilemaan. Lopulta jo normaali liikkuminen oli vaikeaa ja myös muut niveleni kipeytyivät. Reumalääkäri kirjoitti kerralla koko normaalin arsenaalin lääkkeitä. Muistan kuinka kävelin muovikassillinen pillereitä onnellisena kotiin – kohta on mies taas kunnossa.

Kuinka väärässä jälleen olinkaan. Ainoa mikä toimi oli kortisoni, mitä ei kuitenkaan voinut ottaa pysyvään käyttöön. Ei muuta kuin lisätään annostusta. Tässä kohtaa havahduin – onko tämä tosiaan ainoa keino? Haluanko syödä näitä loppuelämäni?

Lienee paikallaan mainita, että tuolloin ei ollut tarjolla niin valtaisaa määrää tietoa kuin nykyisin. Tästä syystä olin hyvin epätoivoinen, sillä en löytänyt vaihtoehtoja. Onnekseni hyvän ystäväni isoveljellä oli ollut omat terveydelliset haasteensa ja sovimme tapaamisesta. Hän on muistellut tuota kohtaamista jälkeenpäin, kuinka huonossa kunnossa olinkaan ollut – niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Tuo tapaaminen on kuitenkin yksi elämäni käännekohdista. Vaikka en silloin tajunnut millaisen muutoksen se tulisi loppuelämälleni antamaan, olin varovaisen toiveikas – minulla oli vaihtoehto.

Matka tuntemattomaan

Keskustelun päätteeksi sain puhelinnumeron ja neuvon mennä tapaamiseen avoimin mielin. Tuo puhelinnumero oli lääkäri Aki Loikkasen vastaanotolle, minne sain ajan varattua noin kuukauden päähän. Aikaa tapaamiselle pyydettiin varaamaan kaksi tuntia! Olin yllättynyt, olihan aiemmat lääkärini hoitaneet asiansa 15 minuutissa.

Odottavaisin mielin alkoi matkani tuntemattomaan. Olimme keskustelleet ystäväni veljen kanssa mm. ruokavaliosta ja mietinkin, että mitä minä muka tein väärin. Olinhan pyrkinyt syömään ruokavaliosuositusten mukaan ja alkoholinkäyttönikin oli minimaalista johtuen lääkityksestä.

Viimein astuin Akin vastaanotolle ja niinikään tämäkin tapaaminen on jäänyt mieleeni ikuisesti. Se ei todellakaan ollut miellyttävä kokemus, sillä Akin tyyliin kuului provosoida todella voimakkaasti. Hän haastoi ja laittoi miettimään asioita kokonaan uudella tavalla. Olennaisin kysymys kuului, että mikä on tavoitteeni? Vastasin, että saada niveleni kuntoon. Kuinka suppeasti ajattelinkaan, sillä Akin näkemyksen mukaan kyse oli kehon terveyden palauttamisesta kokonaisvaltaisesti.

Hankin itselleni Aki Loikkasen kirjoittaman kirjan, missä käydään hyvin yksityiskohtaisesti hänen kehittämänsä h-limit -ruokavalioratkaisu läpi. Kuten kuvasta näkyy, niin teos on ollut kovassa käytössä. Olen lainannut sitä vastaavien ongelmien kanssa taistelleille ystävilleni.

Keskeisin osuus prosessissa oli ruokavaliolla, missä Aki luotti imeytyvien hiilihydraattien rajoittamiseen. Hän suositteli aiheeseen perehtymistä varten tutustumaan Zone -diettiin ja lisäksi sain mukaani yksinkertaisen listan, missä ruoka-aineet oli jaettu kolmeen kategoriaan:
– rajoittamattomat / täysin soveltuvat
– määrärajoitteisest
– ei soveltuvat

Tämä lista oli hyvä ja helppo lähtökohta h-limit -ruokavalion noudattamiselle.

Lisäksi Aki kirjoitti listan tukihoidosta, eli käytännössä lisäravinteista, jotta ravitsemuksen vastuut täyttyisivät ja näin estettäisiin sekä korjattaisiin mahdolliset puutostilat.

Olen säilyttänyt Akin alkuperäisen tukihoitolistan.
Efamol ja Solgar on jälkikäteen lisätty siihen, kuten käsialasta voi päätellä.

Akin hoitomenetelmän ydin oli siinä, että sairauden syyn ollessa tuntematon, hoidetaan koko kehoa mahdollisimman monipuolisesti. Näin toimittaessa kehon terveys palautuu ja sairaudesta on mahdollista parantua.

Parantuminen alkaa

Ajelin kotiin Helsingin Tapulikaupungista pää sekaisin kaikesta siitä informaatiosta, mitä olin ottanut vastaan. Oloni oli kuitenkin erittäin toiveikas ja maltoin tuskin odottaa, että miten ruokavalio- sekä tukihoito vaikuttaisi. Aki lupasi kahdessa viikossa muutoksen voinnissani, mikä johtuisi tulehduksen rauhoittumisesta kehossani.

Ensimmäiset päivät olin todella uupunut, kuten odotettavissa olikin. Hiilihydraattien rajoittamisesta seurasi vetämätön olotila, mikä poistui kuitenkin muutamassa päivässä ja seurauksena oli huomattava vireystilan paraneminen. Aloin päivä päivältä voimaan paremmin ja se oli sanoinkuvaamattoman hieno tunne.

Se oli vuoden jatkuneen tuskan sekä epävarmuuden jälkeen parasta, mitä pystyin kuvittelemaan. Nyt tosiaan elettiin jo syksyä 2006 ja olin ollut käytännössä vuoden harrastamatta. Pystyisinkö sittenkin vielä joskus juoksemaan pallon perässä?

Vaikka vireystila kohenikin nopeasti ja tulehdus sammui, niin varsinainen paranemisprosessi oli pitkä. Keväällä 2007 olin toipunut jo niin hyvin, että kykenin aloittamaan rullaluistelun. Muistanen ikuisesti sen aurinkoisen kevätaamun, kun luistelin töihin ja radiosta soi Rihannan Umbrella – vitsi mikä voittajafiilis!

Paluu kentille ja uuden alku

Syksyn 2007 alkaessa, alunperin jättimäinen reumalääkitykseni oli purettu lähes kokonaan. Vointini oli niin hyvä, että kykenin tekemään paluun jalkapallokentille – tunne oli sanoinkuvaamattoman hieno.

Elämä oli taas raiteillaan, mutta isoimmat saavutukset vielä edessä. Menimme tyttöystäväni kanssa naimisiin 1.9.2007, minkä jälkeen olimme valmiita perheenlisäykseen. En tiedä miten olisimme toimineet ilman parantumistani, sillä lasten tekeminen ei aiemmalla lääkitykselläni olisi tullut kuuloonkaan.

Marraskuussa 2008 syntyi esikoistyttäreni ja reilut kolme vuotta myöhemmin toinen. Molemmat terveinä ja iloisina – aivan kuten isänsäkin.

Terveyden lähteellä Goalla

Terveyden lähteellä Goalla

Matkallamme Intiaan minulla oli yksi toive, tai olihan niitä muitakin, mutta terveyteen liittyen halusin löytää perinteisen ayurvedisen osaajan. En juurikaan edes tiennyt, mitä tarkalleen ottaen olen etsimässä. Niinikään luonnolliset yrtit terveyden ylläpidossa kiinnostivat.

Heti ensimmäisenä päivänämme huomioni kiinnitti hotellimme välittömässä läheisyydessä, Holiday Streetillä sijainnut ayurvedinen ”maja”, missä oli tarjolla hierontaa, yogaa, äänimaljakursseja ym. Keskellä turistikatua sijainnut paikka sai minut epäilemään koko paikkaa ja osaamista. Lisäksi hintakin (900 rupiaa) vaikutti minusta kovalta. Parempaa täytyy löytyä.

Guru Baban toimipiste on vaatimaton maja Calanguten Holiday Streetillä, lähellä merenrantaa.

Olimme sopineet vaimoni kanssa menevämme Calanguten keskustassa sijaitsevaan Himalaya -kauppaan, mistä hakisimme niin tuliaisia, mutta myös itsellemme luonnontuotteita. Ennen shoppailureissua tein nettihakuja ja yritin löytää ayurvedisiä hoitoloita. Ilokseni löysinkin yhden lupaavan läheltä Himalaya -kauppaa.

Seuraavaksi kävimme vaihtamassa valuuttaa sekä syömässä. Tämän jälkeen oli edessä kovasti odottamani vierailu. Suunnistimme karttakuvan perusteella, varmoin askelin kohti löytämääni paikkaa. Pitkään kestäneen patikoinnin päätteeksi jouduin kuitenkin luovuttamaan. Sekavasta keskustasta ei kaipaamaani löytynyt. Ei muuta kuin taksilla takaisin hotellille.

Rauha laskeutui

Jouduin lopulta pyörtämään aiemman päätökseni ja laskeuduin muutaman askelman portaat Holiday Streetin ”majaan”. Vastaanottotilassa oli englantia osaamaton asiakas, jolta yritin tiedustella miten ajanvaraus onnistuu. Vastausta en saanut, mutta hetkisen kuluttua parrakas mies astui verhon takaa esiin tiedustellen, kuinka voisi olla avuksi. Samalla koko tilan energia muuttui täysin, hänen läsnäolonsa vakuutti ensihetkestä minut – olin tullut oikeaan paikkaan 🙂

Sovimme ajan seuraavalle aamulle kello kymmeneksi ja juttelimme hetken aikaa vaivoistani. Hän oli hyvin kiinnostunut minusta ja selvästi halusi löytää syyn ongelmiini. Se vakuutti minua entisestään, enkä olisi malttanut odottaa pääsyäni Baban käsittelyyn.

Kokonaisvaltainen lähestyminen

Lauantaiaamuna olen suomalaiseen tapaan täsmällisesti paikalla kello kymmenen. Paikan rähjäisestä ja sekavasta ulkoasusta huolimatta, Baba selvästi pitää hygieniasta huolta. Muovilattiat ovat puhtaat ja niin hoitotuolilla kuin pedilläkin on puhtaat irtoliinat suojana. Mies pesee kätensä ennen ja jälkeen hoitojen, joten hetkeäkään ei tarvinnut miettiä, kuka pedillä on edellisellä kerralla maannut.

Keskustelu ongelmistani jatkuu hänen samalla käydessä kroppaani käsillään läpi. Hän myös kertoo, että ayurvedisestä näkökulmasta ongelmieni taustalla on lymfakierron häiriö. Mielenkiintoiseksi asian tekee sen, että aikoinaan kokonaisvaltaiseen terveyteen minut tutustuttanut, suomalainen pioneeri Aki Loikkanen kertoi samaa. Huomionarvoista on, että kyseessä on siis syy eikä seuraus.

Hoidon aikana tulen toteamaan, että nämä viisikymmentä vuotta ammattia harjoittaneet kädet tietävät mihin keskittyä. Hän selvästi keskittyy enemmän niihin kohtiin, joissa tiedän itsekin ongelmia olevan. Ja tämä siis etten erityisesti ole maininnt esimerkiksi vasemman ja oikean jalan eroavaisuuksia.

Hoito kestää kaikkineen noin 1,5 tuntia ja seuraava asiakas joutuu hetken odottamaan. Arvostan kuitenkin, että loppuunsaattamisessa ei kiirehditä. Vakuutun jo nyt niin, että varaan välittömästi uuden ajan itselleni. Vaimoni haluaa niin ikään myöhemmin käydä varaamassa itselleen oman ajan – tämä senkin jälkeen, että kerroin avoimesti kaiken hoidosta.

Nyt muutama varoittava sananen. Mikäli kaipaat rentouttavaa ”sivelyä” joko öljyllä tai ilman, niin tämä ei ole sinun paikkasi. Jos haluat apua ongelmiiisi, suosittelen kokeilemaan.

Hieronnan lisäksi Baba käyttää manuaalista jäsenkäsittelyä, mikä ei välttämättä tunnu mukavalta. Hieronnan jälkeen sen myös tuntee kropassaan. Toisekseen mies käyttää paljon öljyjä, myös päähän ja hiuksiin. Muutoinkin hänen metodinsa mantroineen saattaa olla länsimaiseen verrattuna erikoiset.

Vierailin lomamme aikana Baban vastaanotolla neljästi ja ehdimme tuona aikana ystävystymään. Hämmästyttävää miten samanlainen näkemys sekä suhtautuminen minulla ja hänellä onkaan kokonaisvaltaiseen terveyteen.

Mikäli vielä olet valmis kokeilemaan, niin suosittelen lämpimästi sinulle, joka satut Goan Calanguten lähettyvillä liikkumaan ja haluat saada perinteisestä ayurvedisestä hoidosta apua. Käsittelyä seuraavana aamuna käyn omia tuntemuksiani läpi ongelmakohtien osalta ja voin tyytyväisenä todeta olevani entistä vakuuttuneempi Guru Baban osaamisesta.