Avainsana: #elä hetkessä

Hetkessä elämisen taito

Hetkessä elämisen taito

Koska olet viimeksi kokenut pysähtyneisyyden tunteen? Sellaisen hetken, milloin aika pysähtyy ja nautit juuri siitä hetkestä kaikilla aisteillasi? Sinulla ei ole kiire minnekään ja sinun on niin hyvä olla, ettet kaipaa mitään muuta juuri sillä hetkellä? Se on taianomainen hetki – olet onnellinen tekemättä mitään, vaikka itseasiassa koet elämää kovemmin, kuin ehkä koskaan.

Itselläni, kuten varmaan useimmilla muillakin, näitä hetkiä oli useammin lapsuudessa. Näin aikuisiällä en edes muistanut miltä se tuntuu, kunnes havahduin siihen, että se tapahtui. Istuin nauttimassa aamukahviani yksin. Vaikka ympärilläni oli ihmisiä, ne eivät häirinneet minua. Tuijotin vain lumoutuneena merelle, eikä minulla ollut kiire minnekään. Tunne oli samaan aikaan vapauttava ja voimaannuttava. Se oli jotain, mitä haluaa kokea uudelleen.

Olimme perhelomalla Thaimaan Khao Lakissa ja toisen päivän aamupalan jälkeen jäin yksikseni vielä nauttimaan kupillisen kahvia. Matkaväsymys takana, loma vielä edessä ja ei mitään kiirettä. Tuo hetki oli suorastaan maaginen.

Päästäkseni tuohon mahtavaan olotilaan, kokeilin meditaatiota, useitakin kertoja, mutta se ”vain” rauhoitti. Tuijottelin järvelle ja kuuntelin laineen liplatusta saunan jälkeen, vailla toivottua tulosta. Yritin montaa muutakin juttua, mutta vastaavaan tilaan ei pääse yrittämällä – ei vaikka kuinka puristaisi.

Helpommin sanottu kuin tehty

Aloitin kirjoittamaan tätä blogitekstiä yli kuukausi sitten. Homma lähti käyntiin vauhdilla, mutta sitten kirjoittamisen tahti hyytyi. Se ei johtunut siitä, etteikö olisi kiinnostanut, vaan jostain mystisestä syystä en saanut puettua sanoiksi ydintä kokemuksistani.

Aloitin kirjoittamisen yhä uudelleen ja uudelleen. Joka kerta sain aikaiseksi yhden ainoan lauseen – saatoin saada kaksikin, mutta toisen sitten pyyhin pois. Tätä jatkui siis viikkoja, kunnes harkitsin luovuttamista koko artikkelin suhteen. Koin kuitenkin tärkeäksi saattaa sen päätökseen, vaikka uusiakin aiheita alkoi ”pulpahdella”. Jatkoin ajatuksien kokoamista ilman läppäriäni. Usein mietin ja pyörittelin asioita lenkkeillessäni. Ja lopulta ne oleelliset palaset loksahtivat paikoilleen, sain kiinni siitä, mistä halusinkin.

Ratkaisun avaimet

Kuten jo aiemminkin totesin, niin tee asioita, joista nautit ja keskity aina siihen, mitä kulloinkin olet tekemässä. Hyvää olotilaa ei kuitenkaan synny, mikäli keskityt asiaan keskittymiseen. Tällöin olet (jälleen) suorittamisen oravanpyörässä, vaikka pyrkimyksesi onkin hyvä. Sanon sen vielä kerran: lopeta yrittäminen! …ja keskity sen sijaan mahdollistamaan olosuhteet.

Ensinnäkin tekemiselle tulee varata aikaa. Kun sinulla ei ole painetta suoriutua tiettyyn kellonlyömään mennessä, niin tekemiseen tulee tietty rentous. Voit halutessasi pitää taukoja ja miettiä mitä nyt mieleesi juolahtaakaan. Tähän myös oleellisesti liittyy se, ettei ole pakkoa saada työtä valmiiksi määräaikaan mennessä. Voit halutessasi lopettaa ja lähteä vaikka terassille.

Toisekseen sinun tulee antaa lupa keskittyä itseesi. Parisuhteessa ja perhe-elämässä et enää ole ainoa, jolle haluat vilpittömästi hyvää. Ja usein muut asetetaan omien tarpeiden edelle, mikä pitkään jatkuneena ”jää päälle”. Tällöin unohdetaan ne omat, luontaiset taipumukset/mieltymykset. Muista kuitenkin, että on ihan hyväksyttävää asettaa myös itsensä etusijalle ja antaa itselle lupa nauttia omista jutuista.

Otin töistä iltapäivän vapaata ja suuntasin yksikseni Tampereelle.
Vaikka reissun tarkoitus onkin jotain muuta, niin olen oppinut nauttimaan myös matkasta. Bussin penkillä on aikaa omille ajatuksille.

Mitä näistä kahdesta asiasta sitten seuraa?
Kun otat itsellesi aikaa ja annat luvan keskittyä itseesi, niin sinulle tulee vapauden tunne – se sama tunne, mitä varmasti koit lapsuudessasikin usein 🙂

Olemme kaikki yksilöitä, joten en voi taata, että tulet onnistumaan. Voin kuitenkin lämpimästi suositella kokeilemaan. Ja mikäli tulosta ei näillä eväillä synny, niin jatka omien keinojesi etsintää.