Avainsana: intia

Terveyden lähteellä Goalla

Terveyden lähteellä Goalla

Matkallamme Intiaan minulla oli yksi toive, tai olihan niitä muitakin, mutta terveyteen liittyen halusin löytää perinteisen ayurvedisen osaajan. En juurikaan edes tiennyt, mitä tarkalleen ottaen olen etsimässä. Niinikään luonnolliset yrtit terveyden ylläpidossa kiinnostivat.

Heti ensimmäisenä päivänämme huomioni kiinnitti hotellimme välittömässä läheisyydessä, Holiday Streetillä sijainnut ayurvedinen ”maja”, missä oli tarjolla hierontaa, yogaa, äänimaljakursseja ym. Keskellä turistikatua sijainnut paikka sai minut epäilemään koko paikkaa ja osaamista. Lisäksi hintakin (900 rupiaa) vaikutti minusta kovalta. Parempaa täytyy löytyä.

Guru Baban toimipiste on vaatimaton maja Calanguten Holiday Streetillä, lähellä merenrantaa.

Olimme sopineet vaimoni kanssa menevämme Calanguten keskustassa sijaitsevaan Himalaya -kauppaan, mistä hakisimme niin tuliaisia, mutta myös itsellemme luonnontuotteita. Ennen shoppailureissua tein nettihakuja ja yritin löytää ayurvedisiä hoitoloita. Ilokseni löysinkin yhden lupaavan läheltä Himalaya -kauppaa.

Seuraavaksi kävimme vaihtamassa valuuttaa sekä syömässä. Tämän jälkeen oli edessä kovasti odottamani vierailu. Suunnistimme karttakuvan perusteella, varmoin askelin kohti löytämääni paikkaa. Pitkään kestäneen patikoinnin päätteeksi jouduin kuitenkin luovuttamaan. Sekavasta keskustasta ei kaipaamaani löytynyt. Ei muuta kuin taksilla takaisin hotellille.

Rauha laskeutui

Jouduin lopulta pyörtämään aiemman päätökseni ja laskeuduin muutaman askelman portaat Holiday Streetin ”majaan”. Vastaanottotilassa oli englantia osaamaton asiakas, jolta yritin tiedustella miten ajanvaraus onnistuu. Vastausta en saanut, mutta hetkisen kuluttua parrakas mies astui verhon takaa esiin tiedustellen, kuinka voisi olla avuksi. Samalla koko tilan energia muuttui täysin, hänen läsnäolonsa vakuutti ensihetkestä minut – olin tullut oikeaan paikkaan 🙂

Sovimme ajan seuraavalle aamulle kello kymmeneksi ja juttelimme hetken aikaa vaivoistani. Hän oli hyvin kiinnostunut minusta ja selvästi halusi löytää syyn ongelmiini. Se vakuutti minua entisestään, enkä olisi malttanut odottaa pääsyäni Baban käsittelyyn.

Kokonaisvaltainen lähestyminen

Lauantaiaamuna olen suomalaiseen tapaan täsmällisesti paikalla kello kymmenen. Paikan rähjäisestä ja sekavasta ulkoasusta huolimatta, Baba selvästi pitää hygieniasta huolta. Muovilattiat ovat puhtaat ja niin hoitotuolilla kuin pedilläkin on puhtaat irtoliinat suojana. Mies pesee kätensä ennen ja jälkeen hoitojen, joten hetkeäkään ei tarvinnut miettiä, kuka pedillä on edellisellä kerralla maannut.

Keskustelu ongelmistani jatkuu hänen samalla käydessä kroppaani käsillään läpi. Hän myös kertoo, että ayurvedisestä näkökulmasta ongelmieni taustalla on lymfakierron häiriö. Mielenkiintoiseksi asian tekee sen, että aikoinaan kokonaisvaltaiseen terveyteen minut tutustuttanut, suomalainen pioneeri Aki Loikkanen kertoi samaa. Huomionarvoista on, että kyseessä on siis syy eikä seuraus.

Hoidon aikana tulen toteamaan, että nämä viisikymmentä vuotta ammattia harjoittaneet kädet tietävät mihin keskittyä. Hän selvästi keskittyy enemmän niihin kohtiin, joissa tiedän itsekin ongelmia olevan. Ja tämä siis etten erityisesti ole maininnt esimerkiksi vasemman ja oikean jalan eroavaisuuksia.

Hoito kestää kaikkineen noin 1,5 tuntia ja seuraava asiakas joutuu hetken odottamaan. Arvostan kuitenkin, että loppuunsaattamisessa ei kiirehditä. Vakuutun jo nyt niin, että varaan välittömästi uuden ajan itselleni. Vaimoni haluaa niin ikään myöhemmin käydä varaamassa itselleen oman ajan – tämä senkin jälkeen, että kerroin avoimesti kaiken hoidosta.

Nyt muutama varoittava sananen. Mikäli kaipaat rentouttavaa ”sivelyä” joko öljyllä tai ilman, niin tämä ei ole sinun paikkasi. Jos haluat apua ongelmiiisi, suosittelen kokeilemaan.

Hieronnan lisäksi Baba käyttää manuaalista jäsenkäsittelyä, mikä ei välttämättä tunnu mukavalta. Hieronnan jälkeen sen myös tuntee kropassaan. Toisekseen mies käyttää paljon öljyjä, myös päähän ja hiuksiin. Muutoinkin hänen metodinsa mantroineen saattaa olla länsimaiseen verrattuna erikoiset.

Vierailin lomamme aikana Baban vastaanotolla neljästi ja ehdimme tuona aikana ystävystymään. Hämmästyttävää miten samanlainen näkemys sekä suhtautuminen minulla ja hänellä onkaan kokonaisvaltaiseen terveyteen.

Mikäli vielä olet valmis kokeilemaan, niin suosittelen lämpimästi sinulle, joka satut Goan Calanguten lähettyvillä liikkumaan ja haluat saada perinteisestä ayurvedisestä hoidosta apua. Käsittelyä seuraavana aamuna käyn omia tuntemuksiani läpi ongelmakohtien osalta ja voin tyytyväisenä todeta olevani entistä vakuuttuneempi Guru Baban osaamisesta.

Intia – ruokafriikin paratiisi?

Intia – ruokafriikin paratiisi?

En vähättele tai peittele sitä, olen lievästi sanoen haastava, mitä tulee ravintoon. En yritä tehdä siitä ongelmaa kenellekään ja ruokavalioni noudattaminen arjessa on minulle helppoa sekä sujuvaa. Mikä parasta, se saa minut voimaan hyvin 🙂

Kun taas joudun ”ulkoruokintaan”, lienee selvää, että haasteita syntyy. Otetaan esimerkiksi gluteeni, mitä vältän kuin ruttoa. Sen negatiivinen vaikutus tulee esiin hyvinkin nopeasti ja sitä voi olla missä vain ravintolaruuassa ellei toisin mainita. Miettikääpä vaikka kastikkeita. Omalta kohdaltani en pidä hyvänä vaihtoehtona ”gluteenittomia” vaihtoehtojakaan ellei ne sitten ole luontaisesti gluteenittomia.

On siis sanomattakin selvää, että kahden viikon lomamatka mihin tahansa maahan, tulisi olemaan koettelemus minulle. Siitäkin huolimatta, että Intia on tunnettu muun muassa kasvisruuistaan. Odotukset ovat siis varovaisen toiveikkaat valitsemamme lomakohteen suhteen.

Intia on ruokakulttuurinsa puolesta mieletön makumatka, eikä vähiten runsaan mausteiden käytön johdosta. Paikallisilla toreilla ja markkinoilla myynnissä olevat mausteet ovat jo sinällään herkullista haisteltavaa.

Saako olla riisiä?

Intia on tunnettu mausteista ja curryruuista, mutta myös Naan -leivästä. Jokaisella aterialla minulle tarjotaan riisiä ja leipää, mistä kieltäydyttyäni, joudun toistamaan muutamaan otteeseen etten halua niitä.

– Ymmärrättekö, että näiden ruokien kanssa yleensä syödään riisiä tai leipää? Teillä on nyt pelkkää currya lautasellanne :0

Näihin sanoihin joudun vastaamaan uudestaan ja uudestaan kohteliaan kieltävästi 🙂

”Intialainen napostelulautanen”, eli thali – tällä kertaa merenelävistä.
Paljon herkuteltavaa, mutta niinikään sekin tarjoillaan riisin sekä leivän kanssa.

Raaka-aineiden jäljillä

Turvaudun loman aluksi paljon Tripadvisoriin, mistä löydän gluteenittomia vaihtoehtoja tarjoavia ravintoloita. Pettymykseni on kuitenkin suuri, kun henkilökunta ei niissä ymmärrä / osaa vastata tiedusteluihin gluteenittomuudesta saatika edes viljasta. Herkullisen curryn sakeuden salaisuus ei siis minulle selviä 🙁

Rohkeasti kuitenkin syön ensimmäisen viikon ajan erilaisia curry -ruokia ja eikä vähiten siksi, että ne maistuvat taivaalliselta. Viikon jälkeen kehoni kuitenkin alkaa antamaan viitteitä siitä, että se ei pidä saamastaan ravinnosta. On aika palata perusasioihin ja unohtaa curryt sekä muut sisällöltään tuntemattomat ateriat ainakin muutamaksi päiväksi.

Kolme herkullista currya sekä lisukkeena, mitäs muutakaan kuin riisiä.

Siitäkin huolimatta, että makumatkani loppuu liian nopeasti, en kadu päätöstäni pätkääkään. Vatsani rauhoittuu parissa päivässä ja tunnen kuinka kehossa tuntemani tulehdus rauhoittuu ja energiatasoni palaavat hyväksi.

Käytännössä tämä on vaatinut valitsemaan ruokalistalta mahdollisimman yksinkertaisia vaihtoehtoja, kuten grillattua kalaa, kanaa, katkarapua tai mustekalaa sekä lisukkeeksi salaattia ja keitettyjä kasviksia.

Toreilta löytää helpolla kasviksia ja hedelmiä vaikka välipalaksi hotellihuoneeseen.
Pienellä perehtymisellä ruokalistoilta on löydettävissä vaativaankin makuun sopivia herkkuja. Tässä puolikkaat avokadot katkaraputäytteellä.
Intialaisilla on pitkät perinteet kookosöljyn käytöstä ja he ovat myös tiedostaneet sen terveysvaikutukset.
Kaupoissa on saatavilla myös kylmäpuristettuja hedelmä- / vihannesmehuja ilman mitään lisättyä, sekä maitoa välttäville mantelilattea.
Saako Intia synninpäästön?

Saako Intia synninpäästön?

Saavumme Goan lentokentälle noin kello 7 paikallista aikaa, takana seitsemän ja puolen tunnin lento. Uni ei oikein lennolla maittanut, joten matkalaiset (vaimoni sekä kaksi tytärtäni) ovat ymmärrettävästi väsyneitä.

Jonotuksemme kestää 1,5 h, mikä antaa aikaa tutustua ympäristöön. Nopeasti televisioruuduilla vilahtaa mm. Mahatma Gandhin kuva sitaatteineen, mutta oma huomioni kiinnittyy kuvaan, missä kehoitetaan välttämään muovin käyttöä, kuten välttämään muovipulloja. Mahtavaa! Täällä on selvästi reagoitu muoviongelmaan. Vielä en kuitenkaan uskalla antaa maalle ”synninpäästöä” ympäristöajatuksissani.

Seuraavaksi huomioni saa WC -kylttien vieressä oleva juomapistettä merkitsevä kyltti. Voiko olla totta, että täältä saisi juomakelpoista vettä suuhunsa tai pulloon niin halutessaan? Rohkeuteni ei riitä kokeilemaan 🙂

Myös lähtevien lentojen aulasta löytyy vesipiste, mutta tälläkään kertaa rohkeuteni ei riitä sen kokeilemiseen.

Tekemistä riittää

Matkamme lentokentältä Goan Heritage -hotellille kestää noin tunnin. Vauhtia rakastava kuskimme yrittää kyllä kaikkensa lyhentääkseen matka-aikaa, mutta se lienee mahdotonta Intian kaoottisessa liikennekulttuurissa.

Ajomatkan aikana on kuitenkin hyvää aikaa tarkkailla niin ikään ympäristöasioita. Ainakaan paikallisten asutusten kohdalla tilanne ei näytä yhtään niin hyvältä, kuin lentokentällä aloin toivoa. Roskaa on joka puolella eikä merkkejä jätehuollon toimivuudesta saatika olemassaolosta näy missään. Niinikään muovipulloa ja muita pakkauksia on kaiken muun jätteen seassa riittämiin.

Vaikka Intialla vaikuttaakin olevan oikea suunta ympäristön suhteen, niin tekemistä riittää vielä.

Saavumme hotellille entistä väsyneempinä ja joudumme odottamaan huonettamme vielä jokusen tunnin. Aamupalaa on kuitenkin vielä tarjolla, joten pääsemme tutustumaan sen antimiin. Merkillepantavaa on, että tarjolla olevien ruokien ja juomien määrä on tarkkaan säännöstelty. Hävikki lienee moneen muuhun maahan/hotelliin verraten pieni, mutta onko taustalla sitten vastuullisuus vai yksinkertaisesti voiton maksimoiminen? Haluan uskoa ensimmäiseen.

Suunta on oikea

Ensimmäisten päivien aikana huomaan, että ainakin turistialueilla asiat ovat paremmin. Merkillepantavaa on mm. ravintoloissa tarjottavien vesipullojen koko, sillä järjestään vesipullot ovat litran kokoisia. Näin neliperheiselle se on sopiva ja ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin jokaiselle oma puolen litran pullonsa.

Kauppareissulla tulee todettua, että eroa Suomeen ei juurikaan ole. Yksittäispakkauksia löytyy pilvin pimein, mutta irtomyynnistä saa hedelmiä, vihanneksia, leipää ja muuta. Tosin nämäkin sitten lopulta pakataan pussiin, joko muoviseen tai paperiseen. Kassalla ei kuitenkaan automaattisesti survota kaikkia ostoksia pieniin muovipussukoihin, vaan muovipussin tarve kysytään asiakkaalta jokaisen pussin kohdalla erikseen. Täytyy kuitenkin muistaa, että pakkaaminen sinällään ei muodosta ongelmaa, vaan pakkausjätteen vääränlainen kierrätys tai tarkemmin sanoen kierrättämättömyys.

Ehkä tämänkin 1,90 € maksaneen avaimenperän olisi voinut pakata hieman kevyemmin. Minkä pakkausmateriaalin sinä olisit valinnut?

Käynti rannalla ja rantaravintoloissa tiivistää jo tekemäni havainnot. Ainakin täällä, turistien keskuudessa, ympäristövastuuseen on herätty. Rannat ovat siistit, merestä ei löydy roskan roskaa ja ravintolat keräävät jätteensä sekä laijttelevat ne. Pulloillekin vaikuttaisi olevan oma kierrätysjärjestelmänsä ja vesipullot, mitkä ovat kertakäyttöisiä, on tehty ja ohjeistettu rutistettavaksi.

Rantaravintoloiden ”takahuoneista” löytyy jätteet omiin artikkeleihinsa lajiteltuna.
Pullojen etiketeistä löytyy kierrätysohjeet.
Vesipullot ohjeistetaan rutistamaan, mikä ei luonnollisestikaan vähennä jätteen määrää, mutta helpottaa huomattavasti jätehuoltoa.

Vaikka ympäristövastuu lieneekin alkanut turistialueilta, niin suunta on oikea. Intian kehittyvä talous ja vaurastuva keskiluokka tulevat varmasti ohjaamaan valtiota kokonaisvaltaisempaan jätehuoltoon sekä vastuuseen ympäristöstä.

Toki näkemäni on vain pieni pintaraapaisu valtavan kokoiseen maahan, mutta kokenut intiankävijä kertoi minulle asioiden olleen täälläkin toisin. Rannoilla roskat kipattiin suoraan maahan, mistä lehmien oli hyvä käydä niitä tonkimassa. Nyt ei näy roskia eikä juuri lehmiäkään, mikä ei liene sattumaa.