Avainsana: kokonaisvaltainen terveys

Terveyden metsästys – osa 2

Terveyden metsästys – osa 2

Vuosi 2008 oli todennäköisesti yksi elämäni kiireisimmistä. En kuitenkaan huomannut mihin olin luisumassa, sillä talonrakennusurakka ja riittävä ravinto pitivät fysiikkani, sekä jaksamiseni kasassa.

Vuoden 2007 syksyllä alkanut talonrakennusurakka oli kova fyysinen treeni, mutta väärillä elintavoilla se ajoi lopulta sairauskierteeseen.

Vuoden lopussa, kun olimme vuoden uurastuksen jälkeen päässeet muuttamaan uuteen kotiimme ja parisuhteemme täydentyi perheeksi esikoistyttären syntymän myötä, terveyteni alkoi uudelleen oireilemaan. Tällä kertaa kyseessä ei kuitenkaan ollut nivelet, vaan suolistoni.

Muistan edelleen varsin hyvin tapaninpäivän 2008 illan. Olimme viettämässä perinteistä jouluamme kävelymatkan päässä vanhemmillani. Vaimoni oli lähtenyt noin kuukauden ikäisen tyttäremme kanssa kotiin aiemmin ja soitti minulle hetkeä myöhemmin, että uudesta kodistamme oli kuulunut kova kolaus (sivuhuomautuksena: kyseessä oli todennäköisesti ns. normaalia ”elämistä” runkorakenteissa).

Huolestuneena lähdin kohti kotia ja muistan kuinka puolivälissä matkaa tunsin itseni huonovointiseksi. Olo oli todella pahoinvoiva, ikäänkuin mahatauti olisi iskemässä, mutta ilman oksennustarvetta – olisiko jopa ollut pientä refluksia. Olo helpotti kotiin päästyäni ja kotonakin kaikki oli näennäisesti hyvin. Tuosta illasta kuitenkin alkoi noin kymmenvuotinen taistelu suolistoni kunnon kanssa.

Tähystys ja tabletteja

Työterveyden kautta sain lähetteen julkiselle puolella ja edessä oli tähystys. Kaikki sen kokeneet varmasti tietävät, että mistään kovin mukavasta kokemuksesta ei ole kyse 🙂

Tähystyksen ja laboratoriokokeiden lopputulemana oli, että paksusuoleni oli tulehtunut. Hoitona kortisonia (yllätys yllätys), sekä ko. sairauteen ”tehoavia” tabletteja, joiden vaikutusmekanismi jäi itselleni tiedusteluista huolimatta epäselväksi. Tässäkö sitä taas oltiin 🙁

No kortisoni tehosi ja seurantalabroissa tilanteeni oli kaikin puolin kunnossa. Tätä ei kuitenkaan jatkunut pitkään, sillä jokusen kuukauden kuluttua olin samassa, ehkä jopa pahemmassa tilanteessa. Ja siitäkin eteenpäin aaltoilin hyvien ja huonojen jaksojen välillä, kuitenkin niin, että jälleen kortisoni oli oikeastaan ainoa asia, mikä rauhoitti tilanteen.

Koska matka kesti vuosia, en rupea, enkä edes pystyisi kertaamaan kaikkia vaiheita tarkasti. Koitan kuitenkin poimia oleellisimmat esiin. Näistä yksi on se tosiasia, että rakennusprojektimme edetessä, myös alkoholin käyttöni kasvoi todella radikaalisti. Työmaalla oli aina olutta janojuomaksi ja näin jälkikäteen voin syvällä rintaäänellä todeta, että se oli suurin yksittäinen tekijä ongelmissani. Ei niinkään alkoholin takia, vaan sen sisältämän gluteenin johdosta.

Hyvin nopeasti tuon diagnoosin jälkeen otin yhteyttä vanhaan tuttuuni Aki Loikkaseen. Vierailu ei kuitenkaan tällä kertaa tuonut mitään uutta ja mullistavaa. Ja miksi olisikaan, sillä tiesinhän jo kaiken, mitä minun tulisikin tietää, kyse olisi vain niiden oppien noudattamisesta. Ja ollakseni rehellinen, ruokavalioni oli lipsunut hurjasti siitä, mitä alunperin olin oppinut.

Back to the basics ja mies kuntoon? No ei se ihan niin mennyt, sillä minulta jäi jotain oleeellista huomioimatta. Keskityin liiaksi syömäni ruuan makrojakaumiin, enkä niinkään ruoka-aineisiin saati niiden laatuun.

Vuosien saatossa tulin testanneeksi lukemattoman määrän eri ruokavalioita ja lisäravinteita. Osuinpa jossain kohtaa oikeaankin, mutta sitten taas erinäisten kokeilujen seurauksena lipsuin siitä, enkä löytänyt punaista lankaani uudelleen.

Vuosien varrella tulin testanneeksi useita erilaisia ruokavalioita ja lisäravinteita, mutta kaikesta tekemisestäni puuttui suunnitemallisuus ja pitkäjänteisyys. Kuvassa vedellään jotain vihersmoothieta, joihin minulla oli tapana sekoittaa kaikkea mahdollista superterveellistä ja supervihreää.

Sivuluisussa syvään päätyyn

Täytyy kuitenkin tuoda esiin, että olin elämääni semityytyväinen. Huolimatta haasteista suolistossani, pystyin treenaamaan ja muutoinkin elämään täysipainoista elämään. Elämänkatsomukseni ja sisimpäni ei kuitenkaan pystynyt hyväksymään sitä tosiasiaa, etten ole 100% terve, vaan palava halu ajoi metsästämään terveyttä.

Useiden eri tekijöiden seurauksena kuntoni kuitenkin huononi loppuvuodesta 2016. Muutaman syyn mainitakseni, niin merkityksellisyyden katoaminen yhdistettynä jo ennestään huonoon suoliston tilaan ja epäsopivaan ravintoon, mikä johti nivelhaasteisiin noin kymmenen vuoden tauon jälkeen 🙁

Näin jälkikäteen ajateltuna tuo on ollut parasta mitä minulle on tapahtunut. Niin kliseistä kuin se onkin, niin ilman tuota romahdusta en olisi ikinä päässyt oman terveyteni kanssa näin pitkälle ja sen päälle kokenut valtaisan henkisen kasvun polun.

Matka on kuitenkin ollut pitkä ja pitänyt sisällään todella syvissä ja synkissä vesissä räpiköimistä. Taistelua hoitosuunnitelmaa vastaan ja epätoivoisesti avun hakemista eri suunnista, joista jokaisella on kuitenkin ollut pieni tai suuri oma merkityksensä.

Näihin yli kymmeneen vuoteen on mahtunut tuskastuttava määrä ihmiskokeita omalla kropallani ja sielullani. Lukuisia kaatumisia ja yhtä paljon ylösnousuja. Vaikka muutamaan otteeseen on tuntunut siltä, että onko tässä mitään järkeä tai pitäisikö luovuttaa, niin lopulta uusi suunta on aina löytynyt – onneksi. Jokainen kokeilu ja erehdys on kuitenkin opettanut aina jotain, mitä nyt kaikkein näiden vuosien jälkeen hyödyntää omaksi parhaakseni.

Tämän bloggaukseni tarkoitus ei ole paljastaa mitään ”ihmelääkettä”, sillä sellaista ei ole. Sitä ei löydy länsimaisesta lääketieteestä, eikä sitä löydy täydentävistä hoidoista. Tämän kappaleen tarkoitus on tuoda esiin se tosiasia, että meitä ei voi paketoida samaan muottiin. Me olemme yksilöitä ja jokaisen on löydettävä se oma juttunsa. En kannusta olemaan kuuntelematta lääkäreitä. Sen sijaan kannustan kuuntelemaan omaa itseä, sillä se kannattaa ja mieluummin ennen kuin on liian myöhäistä.

Sinä olet itsesi paras tuntija, kunhan annat siihen mahdollisuuden. Se voi vaatia paljon työtä tai se voi löytyä joskus helpolla. Ehkäpä jo elät sellaista elämää, mikä tukee hyvinvointiasi ja pitää sinut terveenä.

Tämä oli ”Terveyden metsästys” -sarjani toinen osa. Kolmas ja toivon mukaan viimeinen osa tulee myöhemmin ja siinä tulen kertomaan, että mitkä ovat ne ydinasiat, joita olen oppinut kaikkien näiden vuosien aikana.

Korostan, että en ole keksinyt niitä itse tai perustanut ”huuhaa” -tiedolle. Toki olen lukenut ja katsonut paljon sellaistakin, mitä ei voi tieteellisesti todistaa, mutta pääasiassa luotan tutkittuun tietoon. Siitäkin huolimatta, että sitä löytyy valtava määrä ja osin ristiriitaistakin keskenään.

Loppusanoina voin kertoa voivani tällä hetkellä erittäin hyvin. Veriarvoni ovat viimeisimmän labrakäynnin perusteella lähes normaalit ja olen pystynyt parin vuoden tauon jälkeen hyppäämään takaisin ”askiin”, eli futsalkentille. Miten tähän on tultu ja mikä on nähdäkseni se minun juttuni, sen voit lukea myöhemmin sivustoltani.

Siihen asti: Nauti matkasta, sillä elämä on nyt!

Vasemmalla minä vuonna 2015 ja sama mies vuonna 2019 #nomakeup #nofilter
Paljon kilometrejä takana ja onnekseni ne näkyy, niin sisäisesti, kuin ulkoisestikin 🙂
Terveyden lähteellä Goalla

Terveyden lähteellä Goalla

Matkallamme Intiaan minulla oli yksi toive, tai olihan niitä muitakin, mutta terveyteen liittyen halusin löytää perinteisen ayurvedisen osaajan. En juurikaan edes tiennyt, mitä tarkalleen ottaen olen etsimässä. Niinikään luonnolliset yrtit terveyden ylläpidossa kiinnostivat.

Heti ensimmäisenä päivänämme huomioni kiinnitti hotellimme välittömässä läheisyydessä, Holiday Streetillä sijainnut ayurvedinen ”maja”, missä oli tarjolla hierontaa, yogaa, äänimaljakursseja ym. Keskellä turistikatua sijainnut paikka sai minut epäilemään koko paikkaa ja osaamista. Lisäksi hintakin (900 rupiaa) vaikutti minusta kovalta. Parempaa täytyy löytyä.

Guru Baban toimipiste on vaatimaton maja Calanguten Holiday Streetillä, lähellä merenrantaa.

Olimme sopineet vaimoni kanssa menevämme Calanguten keskustassa sijaitsevaan Himalaya -kauppaan, mistä hakisimme niin tuliaisia, mutta myös itsellemme luonnontuotteita. Ennen shoppailureissua tein nettihakuja ja yritin löytää ayurvedisiä hoitoloita. Ilokseni löysinkin yhden lupaavan läheltä Himalaya -kauppaa.

Seuraavaksi kävimme vaihtamassa valuuttaa sekä syömässä. Tämän jälkeen oli edessä kovasti odottamani vierailu. Suunnistimme karttakuvan perusteella, varmoin askelin kohti löytämääni paikkaa. Pitkään kestäneen patikoinnin päätteeksi jouduin kuitenkin luovuttamaan. Sekavasta keskustasta ei kaipaamaani löytynyt. Ei muuta kuin taksilla takaisin hotellille.

Rauha laskeutui

Jouduin lopulta pyörtämään aiemman päätökseni ja laskeuduin muutaman askelman portaat Holiday Streetin ”majaan”. Vastaanottotilassa oli englantia osaamaton asiakas, jolta yritin tiedustella miten ajanvaraus onnistuu. Vastausta en saanut, mutta hetkisen kuluttua parrakas mies astui verhon takaa esiin tiedustellen, kuinka voisi olla avuksi. Samalla koko tilan energia muuttui täysin, hänen läsnäolonsa vakuutti ensihetkestä minut – olin tullut oikeaan paikkaan 🙂

Sovimme ajan seuraavalle aamulle kello kymmeneksi ja juttelimme hetken aikaa vaivoistani. Hän oli hyvin kiinnostunut minusta ja selvästi halusi löytää syyn ongelmiini. Se vakuutti minua entisestään, enkä olisi malttanut odottaa pääsyäni Baban käsittelyyn.

Kokonaisvaltainen lähestyminen

Lauantaiaamuna olen suomalaiseen tapaan täsmällisesti paikalla kello kymmenen. Paikan rähjäisestä ja sekavasta ulkoasusta huolimatta, Baba selvästi pitää hygieniasta huolta. Muovilattiat ovat puhtaat ja niin hoitotuolilla kuin pedilläkin on puhtaat irtoliinat suojana. Mies pesee kätensä ennen ja jälkeen hoitojen, joten hetkeäkään ei tarvinnut miettiä, kuka pedillä on edellisellä kerralla maannut.

Keskustelu ongelmistani jatkuu hänen samalla käydessä kroppaani käsillään läpi. Hän myös kertoo, että ayurvedisestä näkökulmasta ongelmieni taustalla on lymfakierron häiriö. Mielenkiintoiseksi asian tekee sen, että aikoinaan kokonaisvaltaiseen terveyteen minut tutustuttanut, suomalainen pioneeri Aki Loikkanen kertoi samaa. Huomionarvoista on, että kyseessä on siis syy eikä seuraus.

Hoidon aikana tulen toteamaan, että nämä viisikymmentä vuotta ammattia harjoittaneet kädet tietävät mihin keskittyä. Hän selvästi keskittyy enemmän niihin kohtiin, joissa tiedän itsekin ongelmia olevan. Ja tämä siis etten erityisesti ole maininnt esimerkiksi vasemman ja oikean jalan eroavaisuuksia.

Hoito kestää kaikkineen noin 1,5 tuntia ja seuraava asiakas joutuu hetken odottamaan. Arvostan kuitenkin, että loppuunsaattamisessa ei kiirehditä. Vakuutun jo nyt niin, että varaan välittömästi uuden ajan itselleni. Vaimoni haluaa niin ikään myöhemmin käydä varaamassa itselleen oman ajan – tämä senkin jälkeen, että kerroin avoimesti kaiken hoidosta.

Nyt muutama varoittava sananen. Mikäli kaipaat rentouttavaa ”sivelyä” joko öljyllä tai ilman, niin tämä ei ole sinun paikkasi. Jos haluat apua ongelmiiisi, suosittelen kokeilemaan.

Hieronnan lisäksi Baba käyttää manuaalista jäsenkäsittelyä, mikä ei välttämättä tunnu mukavalta. Hieronnan jälkeen sen myös tuntee kropassaan. Toisekseen mies käyttää paljon öljyjä, myös päähän ja hiuksiin. Muutoinkin hänen metodinsa mantroineen saattaa olla länsimaiseen verrattuna erikoiset.

Vierailin lomamme aikana Baban vastaanotolla neljästi ja ehdimme tuona aikana ystävystymään. Hämmästyttävää miten samanlainen näkemys sekä suhtautuminen minulla ja hänellä onkaan kokonaisvaltaiseen terveyteen.

Mikäli vielä olet valmis kokeilemaan, niin suosittelen lämpimästi sinulle, joka satut Goan Calanguten lähettyvillä liikkumaan ja haluat saada perinteisestä ayurvedisestä hoidosta apua. Käsittelyä seuraavana aamuna käyn omia tuntemuksiani läpi ongelmakohtien osalta ja voin tyytyväisenä todeta olevani entistä vakuuttuneempi Guru Baban osaamisesta.