Avainsana: ravinto

Selviääkö ruokarajoittunut Thaimaassa

Selviääkö ruokarajoittunut Thaimaassa

En voi sitä kieltää – minä todella pidän matkustamisesta. Ja ennen kaikkea matkustamisesta uusiin paikkoihin ja toisiin kulttuureihin. Tämä siitäkin huolimatta, että oma ruokavalioni asettaa tiettyjä rajoitteita kotimaassakin ja sopivan aterian löytäminen voi välillä olla työn takana.

Kuluvan vuoden tammikuussa perhelomamme suuntana oli Thaimaa, mikä oli jo kolmas kertani kyseisessä maassa, mutta sinne aina yhtä mukava palata. Tästä syystä en kokenut suurtakaan tarvetta huolestua siitä, löydänkö riittävästi paikallista syötävää.

Noin vuosi takaperin olin tiukalla eliminaatioruokavaliolla, minkä avulla selvitin, että mitkä ruoka-aineet ovat minulle sopivia ja mitkä eivät. Nyt uskon löytäneeni itselleni tasapainoisen ratkaisun, missä täysin poissuljettuna ovat ainoastaan gluteeni ja maapähkinä.

Vuoden 2018 lopulla ja 2019 alussa olin kaikkiaan puolisen vuotta tiukalla eliminaatioruokavaliolla, jolloin söin ainoastaan ruokaa, minkä sisällön tiesin tarkalleen.

Näiden poistaminen ruokavaliosta onnistuu varsin helposti myös reissussa. Hivenen haastavampaa on niiden ruoka-aineiden osalta, joita pyrin välttämään, eli eläinperäiset maitotuotteet, palkokasvit ja soija, sekä mausteista natriumglutamaatti (lue: aromisuola) ja lisäaineista karrageeni (E407).

Karrageenista voisin kertoa pitkästikin, mutta pidetään lyhyenä, eli kyseessä on levästä valmistettu emulgointiaine. Itselläni sen vaikutus suoliston kuntoon on tullut käytännössä testattua liian monta kertaa ja nykyisin käyn ostamieni tuotteiden sisällön varsin tarkkaan lävitse juuri tämän yleisesti käytetyn aineen johdosta.

Itse ruokaa laittaessani, myös ”pyrin välttämään” listan raaka-aineet ovat pannassa, mutta ulkona syödessä (mikäli haluaa syödä ulkona), on niistä joustettava. Ja varsinkin Aasiassa matkustaessa, on soijan ja natriumglutamaatin välttäminen todennäköisesti mahdotonta.

Thaimaalainen keittiö

Thai -keittiöön kuuluu oleellisena osana kasvikset, tuliset curryt, kookosmaito, kala, äyriäiset, riisi ja nuudeli. Kun listalta jättää kaksi viimeksi mainittua pois, niin kaltaiselleni gluteenitonta ketoruokaa nauttivalle ei ole ongelmaa löytää syötävää.

Käytännössä söin useimmiten jotain currya ja saatoin ottaa lisukkeeksi salaattia tai paistettuja/höyrytettyjä kasviksia, joita oli varsin hyvin myös tarjolla. Poissuljettu ei ollut myöskään vaihtoehto, että tilasin kaksi curry -annosta. Kovassa nälässä näin usein teinkin, sillä annokset pitävät kuitenkin jonkin verran kasviksia sisällään.

Herkullista red currya ja höyrytettyjä kasviksia.

Yksi perinteikäs thai -ruoka on Chicken satay, mikä olisi täydellistä ketosafkaa* ja vielä herkullista sellaista, sai nyt jäädä nauttimatta. Valitettavasti oleellinen osa kyseistä ruokaa on herkullinen maapähkinä -dippi, mitä ilman makunautinnosta jää paljon pois.
*kastikkeessa piilee kuitenkin ansa, sillä se saattaa sisältää liiaksi ruokosokeria. Kohtuudella nautittuna hiilarimäärät jäävät kuitenkin alhaisiksi.

Maapähkinäthän ovat yksi tunnetuista allergeeneista, ja vaikka itselläni ei varsinaista allergiaa niille(kään) ole, niin ne ovat ruoka-aine, joiden nauttimisen jälkeen ei jää epäselväksi sopivatko ne minulle vaiko eivät 🙂

Mikä kuuluu lomaan?

Olut…sehän se kuuluu lomaan. Jopa heidän, jotka eivät kotimaassa olutta nauti, kertovat nauttivansa suunnattomasti oluesta etenkin rantalomilla. Niin myös minä, joka nautin olutta myös kotimaassa, nautin siitä etelän lämmössä vieläkin enemmän. Mikä olisi pitkän ja kuuman päivän jälkeen parempi janonsammuttaja, kuin kylmä, huurteinen olut. Onneksi nykyisin on myös gluteenittomia ja vähähiilarisia vaihtoehtoja tarjolla 🙂

Kunnianhimoinen tavoitteeni oli löytää myös Thaimaasta itselleni kylmää janojuomaa, mutta helpommin sanottu, kuin tehty. Vietimme ensimmäiset yhdeksän päivää Khao Lakissa, missä kolusin lähialueen marketit läpi päätyen lopulta tunnustamaan tappioni. Gluteenitonta vaihtoehtoa ei ollut tarjolla.

Viimeiset kolme lomapäiväämme vietimme Bangkokissa. No nyt! Ellei täältä löydy, niin ei sitten mistään 🙂 Heti ensimmäisen päivän päätteeksi päädyimme jättimäiseen ostoskeskukseen, mistä löytyi jättimäinen myymälä täynnä oluita ym. mietoja juomia eri puolilta maailmaa. Löytyipä hyllyiltä mm. suomalaista, Hartwallin ”lonkkuakin”. Entä se gluteeniton olut? Ei…ei löytynyt 🙁 Varmistin asian vielä henkilökunnaltakin ja sain vastaukseksi epäuskoisia pään heilautuksia.

Perustuen melko kattavaan empiiriseen tutkimukseen, Thaimaassa ei kannata hukata aikaa gluteenittoman oluen metsästykseen.

Ulkona syömisen sudenkuopat

Kuten jo aiemmin mainitsinkin, niin ulkona syömiseen liittyy aina riski. Harvoin on mahdollista saada täydellistä ainesosaluetteloa. Vaikka yleisimmät erityisruokavaliot onkin huomioitu, niin soijaa, natriumglutamaattia ym. löytyy hyvin suurella todennäköisyydellä useimmista ruuista.

Mikäli haluaa pelata todella varman päälle, niin tällöin vaihtoehdot jäävät vähiin, ellei matkassa ole sujuvaa thai -kielen taitajaa, joka voi asiat henkilökunnalta varmistaa. Siitä huolimatta, että ravintoloissa peruspalvelu onnistuu sujuvasti englanniksi, niin vähänkään erikoisemmissa toiveissa saattaa vastapuolen kielitaito nousta pystyyn.

Edellä mainitsemina varmoina vaihtoehtoina pitäisin erilaisia salaatteja, lämpimiä kasviksia ja proteiininlähteitä, joihin ei ole sekoitettu mitään kastikkeita. Mutta on selvää, että näillä eväillä yksi lomailun kohokohdista, eli paikallinen ruoka jäisi kokematta ja sen myötä lomasta olisi tärkeä osa poissa.

Buffet -aamiaisella saa lautaselleen juuri sitä, mitä haluaa, mutta myös ravintoloista löytyy vaihtoehtoja, joilla pystyy ylläpitämään tiukkaakin ruokavaliota.

Itse olenkin siis päättänyt matkaillessa ja muutoinkin ulkona syödessä ummistaa silmäni sille mahdollisuudelle, että niiden salamatkustajina mahalaukkuuni päätyy jotain sellaista, mitä en sinne normaalioloissa päästäisi.

Pyrin siis valitsemaan ruokia, mitkä tukisivat mahdollisimman hyvin minulle hyvää oloa ja terveyttä vaalivia raaka-aineita, mutta toisaalta elämästä tulisi liian rajoittunut ja sitä kautta ahdistavaa, mikäli olisi aina täydellisen ehdoton.

Tämä pätee muutoinkin kaikkeen siihen, millaisen elämäntapasi rakennat. Kun pääosin se täyttyy hyvistä, järkevistä ja sinua tukevista elementeistä, niin silloin tällöin voi tehdä poikkeuksia. Tästä kohtuullisuudesta olen kirjoittanut tarkemmin tässä artikkelissa.

Mikäli sinulla on keliakia ja harkitset matkustamista Thaimaaseen, niin oheiselta sivustolta löytyy lisää tietoa asiaan liittyen (englanniksi). Hyödyllinen lisä on mm. mukaan tulostettava Thaiksi käännetty ohjeistus keliaakikon rajoitteista, minkä voi sitten näyttää paikallisissa ravintoloissa varmistaakseen ruokansa gluteenittomuuden.

Arjen valinnat vaikuttavat

Arjen valinnat vaikuttavat

Usein kuulee sanottavan, ettei ihmisillä ole varaa syödä terveellisesti. Mielestäni asia on juuri päinvastoin, eli kenelläkään ei ole varaa syödä epäterveellisesti. Pitkällä tähtäimellä epäterveelliset elämäntavat, mukaan lukien suusta alas menevä ravinto, tulevat maksamaan enemmän.

Ruokalautasensa voi täyttää monella tapaa – myös edullisesti.

Sokeri, huonot rasvat, prosessoitu ruoka ja ylipäätään ruuan laatu ovat asioita, joiden kanssa kuka tahansa voi tehdä valintoja, mitkä eivät rasita kukkaroa ja itseasiassa voi olla jopa päinvastoin.

Toki se vaatii perehtymään hieman asiaan ja mahdollisesti omaa työtä, sekä aikaa enemmän. Mutta voin taata, että mikäli elämän perusasiat ovat kunnossa, niin sen ansiosta energiaa on enemmän tehdä niitä asioita ja tehdä, sekä myös nauttia paljon muistakin asioista. Onneksi meillä kuitenkin on vielä vapaus valita 🙂

Täyteaineita vai ehtaa tavaraa?

Kauppojen hyllyistä löytyvät valmisateriat tai välipalat ovat toki edullisia ja nopea ratkaisu, mutta valitettavasti ne sisältävät paljon sellaista, minkä tarkoitus on aivan jotain muuta, kuin ihmisen hyvinvointi.

Otetaan esimerkiksi yksi suomalaisten suosituimmista, arjen helpoista ratkaisuista, eli ”mikropizza”. Ainesosaluettelot paljastavat helposti parikymmentä raaka-ainetta, joista osan tarkoituksena on mm. säilyvyyden, sekä koostumuksen ja maun parantaminen. Näihin käytetään mm. perunatärkkelystä ja muunneltua perunatärkkelystä, E-koodeja, sokeria, sekä ”mystistä” aromia. Aromista voisi puhua pitkäänkin, mutta yleensä se tarkoittaa käytännössä natriumglutamaattia.

Jos tuosta pizzasta poimittaisiin erilleen se, mitä ihminen oikeasti tarvitsee ja mistä on sille hyötyä, olisi luettelo huomattavasti lyhyempi ja mikä parasta, ei sille lopulta jää yhtään sen enempää hintaa. Vaikka eineksellä on painoa noin 200g, niin valitettavasti se ei ole ”painonsa arvosta kultaa”, vaan päinvastoin pyritty saamaan siitä mahdollisimman maistuva mahdollisimman pienin kustannuksin.

Kaiken huipuksi ne ihmisen tarvitsemat makrot (hiilarit, rasvat ja protskut) eivät ole laadullisesti sieltä parhaimmasta päästä. Laadukkaalla ruualla on hintansa ja vanha totuus, että halvalla ei saa hyvää pitää erittäin hyvin paikkansa myös tässä 🙁

Ehkä otin tässä keihäänkärjeksi ääriesimerkin, sillä pizzahan ei oikein millään mittarilla tai näkemyksellä mene sinne terveellisten vaihtoehtojen joukkoon, mutta perehtymällä valmisruokien ainesosaluetteloihin, voi saman kaavan toistuvan.

Voiko halvalla saada hyvää?

Tämä nyt menee hieman ristiin aiemman sanomiseni kanssa, mutta kyllä se on mahdollista. Tosin se vaatii omaa aikaa ja työtä. Omien mieltymysten mukaan voi todellakin valmistaa edullisia ja maistuvia ruokia. Lähden tässä liikkeelle omasta, edullisesta arkiruuasta, eli kaalipadasta.

Ensinnäkin raaka-aineet ostetaan erikseen. Minimissään tarvitset vain kaksi ainesosaa, eli kaalin ja valitsemasi proteiinin lähteen, mitkä paistat ja haudutat pannulla. Tämä on siinäkin mielessä loistava valinta, että voit säätää makroja oman ruokavaliosi mukaan. Sopii yleiseen, paleoon, ketoiluun jne. ja ruoka pitää sisällään myös kuituja ja paljon vitamiineja, sekä kivennäisaineita.

No tokihan ruuasta pitää nauttia ja pienellä lisäpanoksella siihen saa, edelleen edullisesti, paljon lisämakua. Lisää joukkoon sipulia, suolaa, mustapippuria ja lopuksi loraus hyvää oliiviöljyä, niin kelpaa jo kenelle vain.

Mikäli haluaa parasta, niin osta raaka-aineet luomulaatuisina. Tämä ei nyt kuitenkaan ole välttämättömyys, sillä ilmankin pärjää. Tosin silloin kannattaa käyttää punaisen lihan sijasta esim. kotimaista kanaa.

Jauhelihan voi ostaa halutessaan myös lähituottajilta, jolloin hinta-laatusuhde on useimmiten kohdillaan. Myös ympäristö kiittää <3

Eli esim. 1 kg valkokaalia, 400 g luomu(tai tai ruoholla ruokitun) naudanjauhelihaa, 1 iso punasipuli, raffinoimatonta merisuolaa, mustapippuria ja oliiviöljyä. Hintaa tälle tulee noin 8 € sisältäen 8 kpl n. 200g annosta, eli hintaa tulee n. 1 € per annos aivan kuten pizzallekin. Kumpaa sinä haluaisit lapsesi syövän?

Muistisäännöt laadukkaaseen ruokaan

1.) Osta mieluummin kaikki raaka-aineet erikseen ja valmista itse
2.) Jos ostat valmisruokia, älä ainakaan osta mitään sellaista, minkä ainesosat sisältävät asioita, joita et ymmärrä
3.) Suosi luomua
4.) Suosi kotimaista
5.) Punainen liha luomuna tai ruoholla ruokittuna
6.) Kala villinä

Myös kotimaisilla toreilla myydään puhtaita ja tuoreita raaka-aineita.
Terveyden metsästys – osa 1

Terveyden metsästys – osa 1

Vuoden 2005 alkaessa, koin olevani elämäni vedossa. Pelasin talvet salibandya ja futsalia, sekä kesäisin jalkapalloa. Myös rakkauselämä kukoisti ja vapaa-aika oli lievästi sanoen vauhdikasta. Enpä olisi tuolloin uskonut miten vuosi tulisi päättymään.

Kesällä 2005 suuntasimme silloisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni kanssa Kreikkaan Rhodoksen saarelle. Muistan, että tuolloin meressä pulikoidessani havainnoin vasemmassa polvessani naksahtelua. En liioin siitä huolestunut, vaikka syytä olisi ollut.

Polveni jäykistyi hiljalleen ja tilanne paheni syksyn mittaan niin, etten lopulta kyennyt aloittamaan futsalin sarjakautta lokakuussa. Lopulta menin polvestani lääkäriin ja erinäisten seikkailujen kautta päädyin leikkauspöydälle, missä vasen polveni tähystettiin. Olin jälleen toivoa täynnä – parin viikon kuntoutus ja olisin lenkkipolulla.

Toisin kävi, sillä toipuminen ei sujunut odotetusti ja myös oikea polveni alkoi oireilemaan. Lopulta jo normaali liikkuminen oli vaikeaa ja myös muut niveleni kipeytyivät. Reumalääkäri kirjoitti kerralla koko normaalin arsenaalin lääkkeitä. Muistan kuinka kävelin muovikassillinen pillereitä onnellisena kotiin – kohta on mies taas kunnossa.

Kuinka väärässä jälleen olinkaan. Ainoa mikä toimi oli kortisoni, mitä ei kuitenkaan voinut ottaa pysyvään käyttöön. Ei muuta kuin lisätään annostusta. Tässä kohtaa havahduin – onko tämä tosiaan ainoa keino? Haluanko syödä näitä loppuelämäni?

Lienee paikallaan mainita, että tuolloin ei ollut tarjolla niin valtaisaa määrää tietoa kuin nykyisin. Tästä syystä olin hyvin epätoivoinen, sillä en löytänyt vaihtoehtoja. Onnekseni hyvän ystäväni isoveljellä oli ollut omat terveydelliset haasteensa ja sovimme tapaamisesta. Hän on muistellut tuota kohtaamista jälkeenpäin, kuinka huonossa kunnossa olinkaan ollut – niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Tuo tapaaminen on kuitenkin yksi elämäni käännekohdista. Vaikka en silloin tajunnut millaisen muutoksen se tulisi loppuelämälleni antamaan, olin varovaisen toiveikas – minulla oli vaihtoehto.

Matka tuntemattomaan

Keskustelun päätteeksi sain puhelinnumeron ja neuvon mennä tapaamiseen avoimin mielin. Tuo puhelinnumero oli lääkäri Aki Loikkasen vastaanotolle, minne sain ajan varattua noin kuukauden päähän. Aikaa tapaamiselle pyydettiin varaamaan kaksi tuntia! Olin yllättynyt, olihan aiemmat lääkärini hoitaneet asiansa 15 minuutissa.

Odottavaisin mielin alkoi matkani tuntemattomaan. Olimme keskustelleet ystäväni veljen kanssa mm. ruokavaliosta ja mietinkin, että mitä minä muka tein väärin. Olinhan pyrkinyt syömään ruokavaliosuositusten mukaan ja alkoholinkäyttönikin oli minimaalista johtuen lääkityksestä.

Viimein astuin Akin vastaanotolle ja niinikään tämäkin tapaaminen on jäänyt mieleeni ikuisesti. Se ei todellakaan ollut miellyttävä kokemus, sillä Akin tyyliin kuului provosoida todella voimakkaasti. Hän haastoi ja laittoi miettimään asioita kokonaan uudella tavalla. Olennaisin kysymys kuului, että mikä on tavoitteeni? Vastasin, että saada niveleni kuntoon. Kuinka suppeasti ajattelinkaan, sillä Akin näkemyksen mukaan kyse oli kehon terveyden palauttamisesta kokonaisvaltaisesti.

Hankin itselleni Aki Loikkasen kirjoittaman kirjan, missä käydään hyvin yksityiskohtaisesti hänen kehittämänsä h-limit -ruokavalioratkaisu läpi. Kuten kuvasta näkyy, niin teos on ollut kovassa käytössä. Olen lainannut sitä vastaavien ongelmien kanssa taistelleille ystävilleni.

Keskeisin osuus prosessissa oli ruokavaliolla, missä Aki luotti imeytyvien hiilihydraattien rajoittamiseen. Hän suositteli aiheeseen perehtymistä varten tutustumaan Zone -diettiin ja lisäksi sain mukaani yksinkertaisen listan, missä ruoka-aineet oli jaettu kolmeen kategoriaan:
– rajoittamattomat / täysin soveltuvat
– määrärajoitteisest
– ei soveltuvat

Tämä lista oli hyvä ja helppo lähtökohta h-limit -ruokavalion noudattamiselle.

Lisäksi Aki kirjoitti listan tukihoidosta, eli käytännössä lisäravinteista, jotta ravitsemuksen vastuut täyttyisivät ja näin estettäisiin sekä korjattaisiin mahdolliset puutostilat.

Olen säilyttänyt Akin alkuperäisen tukihoitolistan.
Efamol ja Solgar on jälkikäteen lisätty siihen, kuten käsialasta voi päätellä.

Akin hoitomenetelmän ydin oli siinä, että sairauden syyn ollessa tuntematon, hoidetaan koko kehoa mahdollisimman monipuolisesti. Näin toimittaessa kehon terveys palautuu ja sairaudesta on mahdollista parantua.

Parantuminen alkaa

Ajelin kotiin Helsingin Tapulikaupungista pää sekaisin kaikesta siitä informaatiosta, mitä olin ottanut vastaan. Oloni oli kuitenkin erittäin toiveikas ja maltoin tuskin odottaa, että miten ruokavalio- sekä tukihoito vaikuttaisi. Aki lupasi kahdessa viikossa muutoksen voinnissani, mikä johtuisi tulehduksen rauhoittumisesta kehossani.

Ensimmäiset päivät olin todella uupunut, kuten odotettavissa olikin. Hiilihydraattien rajoittamisesta seurasi vetämätön olotila, mikä poistui kuitenkin muutamassa päivässä ja seurauksena oli huomattava vireystilan paraneminen. Aloin päivä päivältä voimaan paremmin ja se oli sanoinkuvaamattoman hieno tunne.

Se oli vuoden jatkuneen tuskan sekä epävarmuuden jälkeen parasta, mitä pystyin kuvittelemaan. Nyt tosiaan elettiin jo syksyä 2006 ja olin ollut käytännössä vuoden harrastamatta. Pystyisinkö sittenkin vielä joskus juoksemaan pallon perässä?

Vaikka vireystila kohenikin nopeasti ja tulehdus sammui, niin varsinainen paranemisprosessi oli pitkä. Keväällä 2007 olin toipunut jo niin hyvin, että kykenin aloittamaan rullaluistelun. Muistanen ikuisesti sen aurinkoisen kevätaamun, kun luistelin töihin ja radiosta soi Rihannan Umbrella – vitsi mikä voittajafiilis!

Paluu kentille ja uuden alku

Syksyn 2007 alkaessa, alunperin jättimäinen reumalääkitykseni oli purettu lähes kokonaan. Vointini oli niin hyvä, että kykenin tekemään paluun jalkapallokentille – tunne oli sanoinkuvaamattoman hieno.

Elämä oli taas raiteillaan, mutta isoimmat saavutukset vielä edessä. Menimme tyttöystäväni kanssa naimisiin 1.9.2007, minkä jälkeen olimme valmiita perheenlisäykseen. En tiedä miten olisimme toimineet ilman parantumistani, sillä lasten tekeminen ei aiemmalla lääkitykselläni olisi tullut kuuloonkaan.

Marraskuussa 2008 syntyi esikoistyttäreni ja reilut kolme vuotta myöhemmin toinen. Molemmat terveinä ja iloisina – aivan kuten isänsäkin.

Onnellisena jaksaa paremmin

Onnellisena jaksaa paremmin

Työuupumus on varsin yleistä nykyään ja ehdottomasti vakavasti otettava asia. Yhteiskuntamme toimii sitä paremmin, mitä terveempinä ihmiset pysyvät. Jokaisella sairauslomapäivällä on hintansa, mutta pitkittyneissä tapauksissa hinta voi olla todella kova, eikä vähiten sairastuneelle itselleen.

Omaan jaksamiseen ja hyvinvointiin kannattaa panostaa, ennen kuin on liian myöhäistä. Tällä viittaan siihen, että tietyn pisteen jälkeen ei pärjää ilman ulkopuolista apua. Parempi ottaa ohjat omaan elämäänsä, kun on siihen mahdollisuus. Hyvään elämään riittää ihan perusasiat. Mitä useampi näistä on kunnossa, sitä paremmin jaksaa:

  • Uni / lepo
  • Ravinto
  • Liikunta
  • Sosiaaliset suhteet
  • Elämän mielekkyys

Mikäli elämänhallinta on muutoinkin hukassa, ei ole mikään ihme, jos työ uuvuttaa. Tähän väliin on hyvä alleviivata, että tarkoitukseni ei ole vähätellä uupumusta itsessään, vaan tarjota vinkkejä sen ennaltaehkäisyyn. Minulla on omakohtaista kokemusta näiden jokaisen osa-alueen vaikutuksesta ja vilpittömästi uskon, että niistä on apua jokaiselle meistä (en ole siis alan ammattilainen ja jokainen voi itse päättää haluaako niitä kokeilla).

Mielekäs elämä

Friedrich Nietzschen mukaan ”Se jolla on miksi elää, voi kestää melkein mitä tahansa miten”. Tätä ajatusta lainasi usein myös saksalaisten keskitysleireiltä selvinnyt Viktor E. Frankl.

Keskitysleirivertaus on nyky-yhteiskuntaan kaukainen, mutta ajatuksen syvin viisaus piilee siinä, että elämän kokonaisuudessaan pitäisi olla mielekästä. Mikäli työ ei ole mielekästä, sen tulisi vähintäänkin mahdollistaa asioita, mitkä antavat elämälle merkityksen.

Mikäli työnteko on pakkopullaa ja vie suurimman osan ajasta, niin fyysisesti kuin henkisestikin, uupumus tulee ennemmin tai myöhemmin. Toki ihmisen persoonallisuudellakin on merkitystä. Tunnollinen ihminen helposti ylikuormittaa itsensä, siinä missä joku toinen mukautuu tilanteeseen, eikä tekemättömät työt seuraa vapaa-ajalle.

Kuitenkin pitää muistaa, että mielekäs työ itsessään auttaa jaksamaan. Tunnollinenkin ihminen jaksaa, mikäli hän nauttii työstään ja kokee olevansa merkityksellinen.

Mikä on sinun elämäsi tarkoitus?

Suuri kysymys, mihin harva löytää yksiselitteisen vastauksen. Suosittelen kuitenkin miettimään elämäsi tarkoitusta, mikäli haasteet kasautuvat päälle ja elämänilo on kateissa.

Elämän tarkoituksella viittaan tässä merkityksen löytämiseen elämään. Usein tämä vaatii paluuta kauas menneisyyteen, aikaan jolloin sinulla oli vain mahdollisuuksia. Mikä teki sinut tuolloin onnelliseksi? Mistä asioista nautit? Millainen ihminen ylipäätään olit?

Valitettavan usein moni meistä hukkaa oman elämänsä hallinnan, sillä aika kuluu vain suorittamiseen ja kuljemme sumussa ”automaattivaihde” päällä. Kun olet riittävästi tutustunut itseesi ja siihen ihmiseen, mikä joskus olit, on aika kysyä elätkö tällä hetkellä itsesi näköistä elämää? Mikäli et, niin muuta se!

Muutoksen aloittaminen on hyvin helppoa, se vaatii ainoastaan päätöksen. Tärkeintä on tehdä vain se iso päätös, että haluaa muutosta. Tämän jälkeen on aikaa miettiä, että miten sen muutoksen toteuttaa. Maaliin pääseminen voi viedä aikaa, mutta ellet aloita, et ainakaan pääse perille.

Elämä on matka, mistä kannattaa nauttia nyt. Ei kannata odottaa liian pitkään, sillä jokainen päivä voi olla se viimeinen. Jos et ole tyytyväinen elämääsi, tee asialle jotain. Usko siihen, että muutos on mahdollinen!

Intia – ruokafriikin paratiisi?

Intia – ruokafriikin paratiisi?

En vähättele tai peittele sitä, olen lievästi sanoen haastava, mitä tulee ravintoon. En yritä tehdä siitä ongelmaa kenellekään ja ruokavalioni noudattaminen arjessa on minulle helppoa sekä sujuvaa. Mikä parasta, se saa minut voimaan hyvin 🙂

Kun taas joudun ”ulkoruokintaan”, lienee selvää, että haasteita syntyy. Otetaan esimerkiksi gluteeni, mitä vältän kuin ruttoa. Sen negatiivinen vaikutus tulee esiin hyvinkin nopeasti ja sitä voi olla missä vain ravintolaruuassa ellei toisin mainita. Miettikääpä vaikka kastikkeita. Omalta kohdaltani en pidä hyvänä vaihtoehtona ”gluteenittomia” vaihtoehtojakaan ellei ne sitten ole luontaisesti gluteenittomia.

On siis sanomattakin selvää, että kahden viikon lomamatka mihin tahansa maahan, tulisi olemaan koettelemus minulle. Siitäkin huolimatta, että Intia on tunnettu muun muassa kasvisruuistaan. Odotukset ovat siis varovaisen toiveikkaat valitsemamme lomakohteen suhteen.

Intia on ruokakulttuurinsa puolesta mieletön makumatka, eikä vähiten runsaan mausteiden käytön johdosta. Paikallisilla toreilla ja markkinoilla myynnissä olevat mausteet ovat jo sinällään herkullista haisteltavaa.

Saako olla riisiä?

Intia on tunnettu mausteista ja curryruuista, mutta myös Naan -leivästä. Jokaisella aterialla minulle tarjotaan riisiä ja leipää, mistä kieltäydyttyäni, joudun toistamaan muutamaan otteeseen etten halua niitä.

– Ymmärrättekö, että näiden ruokien kanssa yleensä syödään riisiä tai leipää? Teillä on nyt pelkkää currya lautasellanne :0

Näihin sanoihin joudun vastaamaan uudestaan ja uudestaan kohteliaan kieltävästi 🙂

”Intialainen napostelulautanen”, eli thali – tällä kertaa merenelävistä.
Paljon herkuteltavaa, mutta niinikään sekin tarjoillaan riisin sekä leivän kanssa.

Raaka-aineiden jäljillä

Turvaudun loman aluksi paljon Tripadvisoriin, mistä löydän gluteenittomia vaihtoehtoja tarjoavia ravintoloita. Pettymykseni on kuitenkin suuri, kun henkilökunta ei niissä ymmärrä / osaa vastata tiedusteluihin gluteenittomuudesta saatika edes viljasta. Herkullisen curryn sakeuden salaisuus ei siis minulle selviä 🙁

Rohkeasti kuitenkin syön ensimmäisen viikon ajan erilaisia curry -ruokia ja eikä vähiten siksi, että ne maistuvat taivaalliselta. Viikon jälkeen kehoni kuitenkin alkaa antamaan viitteitä siitä, että se ei pidä saamastaan ravinnosta. On aika palata perusasioihin ja unohtaa curryt sekä muut sisällöltään tuntemattomat ateriat ainakin muutamaksi päiväksi.

Kolme herkullista currya sekä lisukkeena, mitäs muutakaan kuin riisiä.

Siitäkin huolimatta, että makumatkani loppuu liian nopeasti, en kadu päätöstäni pätkääkään. Vatsani rauhoittuu parissa päivässä ja tunnen kuinka kehossa tuntemani tulehdus rauhoittuu ja energiatasoni palaavat hyväksi.

Käytännössä tämä on vaatinut valitsemaan ruokalistalta mahdollisimman yksinkertaisia vaihtoehtoja, kuten grillattua kalaa, kanaa, katkarapua tai mustekalaa sekä lisukkeeksi salaattia ja keitettyjä kasviksia.

Toreilta löytää helpolla kasviksia ja hedelmiä vaikka välipalaksi hotellihuoneeseen.
Pienellä perehtymisellä ruokalistoilta on löydettävissä vaativaankin makuun sopivia herkkuja. Tässä puolikkaat avokadot katkaraputäytteellä.
Intialaisilla on pitkät perinteet kookosöljyn käytöstä ja he ovat myös tiedostaneet sen terveysvaikutukset.
Kaupoissa on saatavilla myös kylmäpuristettuja hedelmä- / vihannesmehuja ilman mitään lisättyä, sekä maitoa välttäville mantelilattea.
Kuudes aalto

Kuudes aalto

Vuosi 2018 jää todennäköisesti mieleeni loppuelämäni ajaksi. Se piti sisällään suuria tunteita, niin hyvässä kuin pahassakin. Näin jälkikäteen ajatellen, en haluaisi vaihtaa päivääkään pois.

Filosofi Rudolf Steinerin mukaan ihmiselämä etenee seitsemän vuoden sykleissä. Kuudes näistä sykleistä alkaa 35 vuoden iästä. Omalla kohdallani tuo, edelleen käynnissä oleva ”kuudes aalto”, on ollut järisyttävämpi kuin yksikään aiemmista.

Vuoden aikana tuli käytyä läpi niin omia juuria, kuin arvojakin. Mediassakin paljon huomiota saanut ”muovisota” laittoi miettimään omaa moraalikäsitystä ja oman työn eettisyyttä. Samalla se käynnisti laajemmankin pohdiskelun omista elintavoista ja valinnoista. Kuten myöhemmistä bloggauksistani käy varmasti ilmi, muovi sai ”synninpäästön” ja jatkan puhtaalla omalla tunnolla sen valmistamista.

Jo vuosia terveys sekä siihen liittyen erityisesti ravintoasiat ovat olleet lähellä sydäntäni. Viimeinen vuosi on avartanut näkemystäni kokonaisvaltaiseen terveyteen uudella tavalla ja pakottanut minut ottamaan lisää vastuuta omasta hyvinvoinnista. Myös näistä kokemuksista tulen kertomaan tarkemmin.

Elämä on loputon oppimisen polku. Kukaan ei ole täydellinen, eikä sellaiseksi tule, vaikka kuinka yrittäisi. Vuosi 2018 mullisti oman elämäni monessakin mielessä ja toimi liikkeelle laittavana voimana tälle blogille. Kyseenalaistan mielelläni asioita ja olen loputtoman optimistinen. Toivottavasti onnistun herättämään sinutkin miettimään elämäntapaamme ja kyseenalaistamaan rohkeasti valintoja niin oman kuin yhteisönkin hyväksi.