Avainsana: ruoka

Selviääkö ruokarajoittunut Thaimaassa

Selviääkö ruokarajoittunut Thaimaassa

En voi sitä kieltää – minä todella pidän matkustamisesta. Ja ennen kaikkea matkustamisesta uusiin paikkoihin ja toisiin kulttuureihin. Tämä siitäkin huolimatta, että oma ruokavalioni asettaa tiettyjä rajoitteita kotimaassakin ja sopivan aterian löytäminen voi välillä olla työn takana.

Kuluvan vuoden tammikuussa perhelomamme suuntana oli Thaimaa, mikä oli jo kolmas kertani kyseisessä maassa, mutta sinne aina yhtä mukava palata. Tästä syystä en kokenut suurtakaan tarvetta huolestua siitä, löydänkö riittävästi paikallista syötävää.

Noin vuosi takaperin olin tiukalla eliminaatioruokavaliolla, minkä avulla selvitin, että mitkä ruoka-aineet ovat minulle sopivia ja mitkä eivät. Nyt uskon löytäneeni itselleni tasapainoisen ratkaisun, missä täysin poissuljettuna ovat ainoastaan gluteeni ja maapähkinä.

Vuoden 2018 lopulla ja 2019 alussa olin kaikkiaan puolisen vuotta tiukalla eliminaatioruokavaliolla, jolloin söin ainoastaan ruokaa, minkä sisällön tiesin tarkalleen.

Näiden poistaminen ruokavaliosta onnistuu varsin helposti myös reissussa. Hivenen haastavampaa on niiden ruoka-aineiden osalta, joita pyrin välttämään, eli eläinperäiset maitotuotteet, palkokasvit ja soija, sekä mausteista natriumglutamaatti (lue: aromisuola) ja lisäaineista karrageeni (E407).

Karrageenista voisin kertoa pitkästikin, mutta pidetään lyhyenä, eli kyseessä on levästä valmistettu emulgointiaine. Itselläni sen vaikutus suoliston kuntoon on tullut käytännössä testattua liian monta kertaa ja nykyisin käyn ostamieni tuotteiden sisällön varsin tarkkaan lävitse juuri tämän yleisesti käytetyn aineen johdosta.

Itse ruokaa laittaessani, myös ”pyrin välttämään” listan raaka-aineet ovat pannassa, mutta ulkona syödessä (mikäli haluaa syödä ulkona), on niistä joustettava. Ja varsinkin Aasiassa matkustaessa, on soijan ja natriumglutamaatin välttäminen todennäköisesti mahdotonta.

Thaimaalainen keittiö

Thai -keittiöön kuuluu oleellisena osana kasvikset, tuliset curryt, kookosmaito, kala, äyriäiset, riisi ja nuudeli. Kun listalta jättää kaksi viimeksi mainittua pois, niin kaltaiselleni gluteenitonta ketoruokaa nauttivalle ei ole ongelmaa löytää syötävää.

Käytännössä söin useimmiten jotain currya ja saatoin ottaa lisukkeeksi salaattia tai paistettuja/höyrytettyjä kasviksia, joita oli varsin hyvin myös tarjolla. Poissuljettu ei ollut myöskään vaihtoehto, että tilasin kaksi curry -annosta. Kovassa nälässä näin usein teinkin, sillä annokset pitävät kuitenkin jonkin verran kasviksia sisällään.

Herkullista red currya ja höyrytettyjä kasviksia.

Yksi perinteikäs thai -ruoka on Chicken satay, mikä olisi täydellistä ketosafkaa* ja vielä herkullista sellaista, sai nyt jäädä nauttimatta. Valitettavasti oleellinen osa kyseistä ruokaa on herkullinen maapähkinä -dippi, mitä ilman makunautinnosta jää paljon pois.
*kastikkeessa piilee kuitenkin ansa, sillä se saattaa sisältää liiaksi ruokosokeria. Kohtuudella nautittuna hiilarimäärät jäävät kuitenkin alhaisiksi.

Maapähkinäthän ovat yksi tunnetuista allergeeneista, ja vaikka itselläni ei varsinaista allergiaa niille(kään) ole, niin ne ovat ruoka-aine, joiden nauttimisen jälkeen ei jää epäselväksi sopivatko ne minulle vaiko eivät 🙂

Mikä kuuluu lomaan?

Olut…sehän se kuuluu lomaan. Jopa heidän, jotka eivät kotimaassa olutta nauti, kertovat nauttivansa suunnattomasti oluesta etenkin rantalomilla. Niin myös minä, joka nautin olutta myös kotimaassa, nautin siitä etelän lämmössä vieläkin enemmän. Mikä olisi pitkän ja kuuman päivän jälkeen parempi janonsammuttaja, kuin kylmä, huurteinen olut. Onneksi nykyisin on myös gluteenittomia ja vähähiilarisia vaihtoehtoja tarjolla 🙂

Kunnianhimoinen tavoitteeni oli löytää myös Thaimaasta itselleni kylmää janojuomaa, mutta helpommin sanottu, kuin tehty. Vietimme ensimmäiset yhdeksän päivää Khao Lakissa, missä kolusin lähialueen marketit läpi päätyen lopulta tunnustamaan tappioni. Gluteenitonta vaihtoehtoa ei ollut tarjolla.

Viimeiset kolme lomapäiväämme vietimme Bangkokissa. No nyt! Ellei täältä löydy, niin ei sitten mistään 🙂 Heti ensimmäisen päivän päätteeksi päädyimme jättimäiseen ostoskeskukseen, mistä löytyi jättimäinen myymälä täynnä oluita ym. mietoja juomia eri puolilta maailmaa. Löytyipä hyllyiltä mm. suomalaista, Hartwallin ”lonkkuakin”. Entä se gluteeniton olut? Ei…ei löytynyt 🙁 Varmistin asian vielä henkilökunnaltakin ja sain vastaukseksi epäuskoisia pään heilautuksia.

Perustuen melko kattavaan empiiriseen tutkimukseen, Thaimaassa ei kannata hukata aikaa gluteenittoman oluen metsästykseen.

Ulkona syömisen sudenkuopat

Kuten jo aiemmin mainitsinkin, niin ulkona syömiseen liittyy aina riski. Harvoin on mahdollista saada täydellistä ainesosaluetteloa. Vaikka yleisimmät erityisruokavaliot onkin huomioitu, niin soijaa, natriumglutamaattia ym. löytyy hyvin suurella todennäköisyydellä useimmista ruuista.

Mikäli haluaa pelata todella varman päälle, niin tällöin vaihtoehdot jäävät vähiin, ellei matkassa ole sujuvaa thai -kielen taitajaa, joka voi asiat henkilökunnalta varmistaa. Siitä huolimatta, että ravintoloissa peruspalvelu onnistuu sujuvasti englanniksi, niin vähänkään erikoisemmissa toiveissa saattaa vastapuolen kielitaito nousta pystyyn.

Edellä mainitsemina varmoina vaihtoehtoina pitäisin erilaisia salaatteja, lämpimiä kasviksia ja proteiininlähteitä, joihin ei ole sekoitettu mitään kastikkeita. Mutta on selvää, että näillä eväillä yksi lomailun kohokohdista, eli paikallinen ruoka jäisi kokematta ja sen myötä lomasta olisi tärkeä osa poissa.

Buffet -aamiaisella saa lautaselleen juuri sitä, mitä haluaa, mutta myös ravintoloista löytyy vaihtoehtoja, joilla pystyy ylläpitämään tiukkaakin ruokavaliota.

Itse olenkin siis päättänyt matkaillessa ja muutoinkin ulkona syödessä ummistaa silmäni sille mahdollisuudelle, että niiden salamatkustajina mahalaukkuuni päätyy jotain sellaista, mitä en sinne normaalioloissa päästäisi.

Pyrin siis valitsemaan ruokia, mitkä tukisivat mahdollisimman hyvin minulle hyvää oloa ja terveyttä vaalivia raaka-aineita, mutta toisaalta elämästä tulisi liian rajoittunut ja sitä kautta ahdistavaa, mikäli olisi aina täydellisen ehdoton.

Tämä pätee muutoinkin kaikkeen siihen, millaisen elämäntapasi rakennat. Kun pääosin se täyttyy hyvistä, järkevistä ja sinua tukevista elementeistä, niin silloin tällöin voi tehdä poikkeuksia. Tästä kohtuullisuudesta olen kirjoittanut tarkemmin tässä artikkelissa.

Mikäli sinulla on keliakia ja harkitset matkustamista Thaimaaseen, niin oheiselta sivustolta löytyy lisää tietoa asiaan liittyen (englanniksi). Hyödyllinen lisä on mm. mukaan tulostettava Thaiksi käännetty ohjeistus keliaakikon rajoitteista, minkä voi sitten näyttää paikallisissa ravintoloissa varmistaakseen ruokansa gluteenittomuuden.

Valistunutta ravitsemustietoutta

Valistunutta ravitsemustietoutta

Jos et ole pahemmin välittänyt, mitä laitat suuhusi ja olet aikeissa aloittaa syömään terveellisesti, niin törmäät runsaudenpulaan. Haetpa sitten itse tietoa tai turvaudut ulkopuoliseen apuun, ruokavalioista on vaikea valita se itselle sopivin.

Oli elämäntapamuutoksesi taustalla sitten halu laihtua, parantaa jaksamista, parantua sairaudesta tai muu sinua motivoiva tekijä, niin miten osata valita juuri itselle sopiva vaihtoehto?

Toki virallinen ravitsemussuositus on monille tuttu vaihtoehto ja sitä lähdetäänkin noudattamaan, mutta miten se käytännössä toteutuu, onkin toinen juttu.

Rupesin pohtimaan tätä asiaa, kun keskustelin työkaverini kanssa hänen lounaastaan. Pöydällä oli kaksi mandariinia, mitkä olivat mielestäni aivan liian kevyt lounas fyysistä työtä tekevälle miehelle. Hän kertoi olevansa ”laihiksella”. Juuri sillä hetkellä toruin hymyssä suin ystävääni ja lupasin keskustella asiasta myöhemmin lisää – paremmalla ajalla siis.

Tämä keskustelu jäi kuitenkin isosti mietityttämään minua. Millainen käsitys suomalaisilla on terveellisestä ruokavaliosta? Mitä ravitsemusopeista on onnistuttu iskostamaan suomalaisten mieliin. Tällä viittaan heihin, jotka eivät aktiivisesti etsi tietoa ja opiskele oman parhaansa eteen.

”Onnistuneet” lobbaukset

  • Syö vähemmän kuin kulutat!
  • Käytä vähärasvaisia tuotteita!
  • Juo maitoa!
  • Syö ruisleipää!

Kyllä! Ystäväni varmasti söi vähemmän kuin kulutti 🙂 Kuinka terveyttä edistävää ja pysyvä ratkaisu se sitten onkaan, on eri asia.

Vähärasvaisuus on ehkäpä eniten erimielisyyksiä aiheuttanut ohjeistus. Ihminen kuitenkin tarvitsee rasvaa, jolloin rasvattomuuskaan ei ole tervettä.

Maidon juomiselle on hyvät perusteet, mutta ne ravitsemuksen vastuut on täytettävissä muillakin ratkaisuilla.

Ruisleipään pätee sama kuin maitoonkin, eli vaihtoehtoja leivän kuidun, vitamiinien ja kivennäisaineiden korvaamiseksi löytyy.

Ilman luotettavaa tutkimustakin uskallan väittää, että valtaosa meistä suomalaisista soveltaa edellä mainittuja ohjeistuksia, koska ne on onnistuneesti lobattu meidän päähämme jo pienestä pitäen. Eikä ainoastaan siksi, että lastentarhat ja koulut noudattavat tätä linjaa, mutta myös antavat tilaa niitä markkinoivien yritysten materiaaleille.

Väitteeni perustuu siihen tosiasiaan, että tuttujen ja tuntemattomien kanssa käymistäni ravintokeskusteluista yhdeksän kymmenestä pohjautuu niihin. ”Syö vähemmän kuin kulutat!” on yleinen totuus kiloista eroon haluaville, mikä valitettavan usein johtaa ”nälkäkuureille”.

Toinen empiirinen tutkimukseni tapahtuu kauppojen kassajonoissa. Kyllä! Nolottaa myöntää, mutta ”safkatutkani” käynnistyy automaattisesti kassajonossa. Tarkastan mitä edelläni olevat hihnalle nostavat ja valitettavan usein valtaosan ostoksista muodostavat erilaiset maitovalmisteet ja viljatuotteet. Rasvat eivät tietenkään muodosta isoa osaa ostoksista, mutta hyllystä on valittu kevyt sekä mahdollisesti muita ”tutkitusti terveyttä edistäviä” ominaisuuksia sisältävä tuote. Hippokrateen oppi ”Olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokaasi” ei takuuvarmasti tarkoittanut kolesterolia alentavaa margariinia tai vitaminoitua maitoa 🙂

Näitä ei virallisesti suositella käytettäväksi, mutta valitettavasti hihnalle nousee myös kasoittain eineksiä. Prosessoituja ja heikkolaatuisia ravintoaineita sekä lisäaineita sisältävää ”ruokaa”. Lisäksi valitettavan usein myös nuo em. ”peruspilarit” (maito ja leipä) ovat heikkolaatuisia ja prosessoituja.

Mihin siis pitäisi keskittyä?

Olkoonkin, että virallinen suositus pyramideineen ja lautasmalleineen pysyy samana, niin voisiko valistuksen toteuttaa niin, että ihmiset ymmärtäisivät ravitsemuksen vastuut seuraavasti:

  • Syö tarpeesi mukaan!
  • Syö mahdollisimman puhdasta ja prosessoimatonta ruokaa!
  • Panosta laatuun!
  • Syö monipuolisesti (ravitsemuksen vastuut)!
Lautasmallinsa voisi rakentaa esimerkiksi näin: Luomukasvatetun naudan paahtopaistia(lähitilalta), puolukoita, parsakaalia, kesäkurpitsa-sipulipaistosta ja selleri-limesosetta. Lihan määrä(80g) täyttää lautasesta ison pinta-alan, mutta ohuet siivut on vain levitetty laajalle.

Yritän kuvata asian vielä alta löytyvällä taulukolla, mihin olen koostanut kaksi esimerkkiä, miten eri tavoin ostoskassinsa voi täyttää. Sisällöissä ei keskitytä määriin/suhteisiin, vaan miten eri lailla ruokavalionsa voi koostaa ruokapyramidin tarjoamista vaihtoehdoista.

Huomionarvoista on, että jätin suosituksen ”sattumat” kokonaan pois.
Lisäksi valistuneen ostoskassin sisällössä panostetaan kaikissa valinnoissa laatuun. Tämä tarkoittaa luomutuotteiden ja lähiruuan suosimista, valmistusmenetelmän ja pakkaustavan arviointia valintaa tehdessä, sekä prosessoinnin ja lisäaineiden välttämästä.

Huomautan vielä, etten ole ravintoneuvoja tai ravitsemusteraupeutti, vaan intohimoisesti ravintoasioihin perehtynyt ”maaallikko”, joka haluaa herättää sinut arvioimaan omia valintojasi.

Tyypillinen ostoskassiValistunut ostoskassi
Ruisleipä
Rasvaton maito
Kevytlevite
Peruna
Jääsalaatti
Kurkku
Tomaatti
Jauheliha
Makujugurtti
Banaani
Makaroni
Sulatejuusto
Lauantaimakkara
Maapähkinä















Lehtikaali
Basilika
Persilja
Minttu
Keräkaali
Kurkku
Selleri
Tomaatti
Paprika
Parsakaali
Kukkakaali
Porkkana
Lanttu
Punajuuri
Sipuli
Avocado
Omena
Sitruuna
Kiivi
Mustikka
Viinimarja
Lohi (ei kasvatettu)
Kananmuna
Gouda -juusto
Maustamaton jugurtti
Oliiviöljy
Oliivi
Kvinoa
Saksanpähkinä

Korostan vielä, että tyypillinen ostoskassi ei vastaa virallista suositusta, vaan kuinka sitä käytännössä valitettavan usein sovelletaan. Nähdäkseni tämä johtuu siitä, että ihmisillä on nuo onnistuneesti lobatut pääkohdat (ruisleipä, vähärasvaisuus, maito) kirkkaana mielessään.

Ostoskassiinsa voi ja kannattaa valita erilaisia, värikkäitä kasviksia.

Mikä siis ratkaisuksi?

Sen sijaan, että mustavalkoisesti suositellaan syömään ruisleipää ja juomaan maitoa, niin ryhdyttäisiin jakamaan tietoa (lobbaamaan) ravitsemuksen vastuista. Tämä tarkoittaa tietoa kuidun, vitamiinien, kivennäisaineiden, jne. tarpeesta sekä merkityksestä ja annettaisiin esimerkkejä, mitkä ovat niiden parhaita lähteitä.

Ihmiset eivät ole tyhmiä. Lisäksi suuri osa haluaa syödä terveellisesti pitääkseen itsestään parempaa huolta. Annetaan heille siis riittävä tietous rakentaa jokaiselle sopiva, terveellinen ruokavalio, mikä täyttää myös ravitsemuksen vastuut.

Jälkiruuan voi rakentaa myös terveellisesti: raakalakritsi-kookoskerma, minkä päällä mustikoita, vadelmia ja raaka-suklaata.
Intia – ruokafriikin paratiisi?

Intia – ruokafriikin paratiisi?

En vähättele tai peittele sitä, olen lievästi sanoen haastava, mitä tulee ravintoon. En yritä tehdä siitä ongelmaa kenellekään ja ruokavalioni noudattaminen arjessa on minulle helppoa sekä sujuvaa. Mikä parasta, se saa minut voimaan hyvin 🙂

Kun taas joudun ”ulkoruokintaan”, lienee selvää, että haasteita syntyy. Otetaan esimerkiksi gluteeni, mitä vältän kuin ruttoa. Sen negatiivinen vaikutus tulee esiin hyvinkin nopeasti ja sitä voi olla missä vain ravintolaruuassa ellei toisin mainita. Miettikääpä vaikka kastikkeita. Omalta kohdaltani en pidä hyvänä vaihtoehtona ”gluteenittomia” vaihtoehtojakaan ellei ne sitten ole luontaisesti gluteenittomia.

On siis sanomattakin selvää, että kahden viikon lomamatka mihin tahansa maahan, tulisi olemaan koettelemus minulle. Siitäkin huolimatta, että Intia on tunnettu muun muassa kasvisruuistaan. Odotukset ovat siis varovaisen toiveikkaat valitsemamme lomakohteen suhteen.

Intia on ruokakulttuurinsa puolesta mieletön makumatka, eikä vähiten runsaan mausteiden käytön johdosta. Paikallisilla toreilla ja markkinoilla myynnissä olevat mausteet ovat jo sinällään herkullista haisteltavaa.

Saako olla riisiä?

Intia on tunnettu mausteista ja curryruuista, mutta myös Naan -leivästä. Jokaisella aterialla minulle tarjotaan riisiä ja leipää, mistä kieltäydyttyäni, joudun toistamaan muutamaan otteeseen etten halua niitä.

– Ymmärrättekö, että näiden ruokien kanssa yleensä syödään riisiä tai leipää? Teillä on nyt pelkkää currya lautasellanne :0

Näihin sanoihin joudun vastaamaan uudestaan ja uudestaan kohteliaan kieltävästi 🙂

”Intialainen napostelulautanen”, eli thali – tällä kertaa merenelävistä.
Paljon herkuteltavaa, mutta niinikään sekin tarjoillaan riisin sekä leivän kanssa.

Raaka-aineiden jäljillä

Turvaudun loman aluksi paljon Tripadvisoriin, mistä löydän gluteenittomia vaihtoehtoja tarjoavia ravintoloita. Pettymykseni on kuitenkin suuri, kun henkilökunta ei niissä ymmärrä / osaa vastata tiedusteluihin gluteenittomuudesta saatika edes viljasta. Herkullisen curryn sakeuden salaisuus ei siis minulle selviä 🙁

Rohkeasti kuitenkin syön ensimmäisen viikon ajan erilaisia curry -ruokia ja eikä vähiten siksi, että ne maistuvat taivaalliselta. Viikon jälkeen kehoni kuitenkin alkaa antamaan viitteitä siitä, että se ei pidä saamastaan ravinnosta. On aika palata perusasioihin ja unohtaa curryt sekä muut sisällöltään tuntemattomat ateriat ainakin muutamaksi päiväksi.

Kolme herkullista currya sekä lisukkeena, mitäs muutakaan kuin riisiä.

Siitäkin huolimatta, että makumatkani loppuu liian nopeasti, en kadu päätöstäni pätkääkään. Vatsani rauhoittuu parissa päivässä ja tunnen kuinka kehossa tuntemani tulehdus rauhoittuu ja energiatasoni palaavat hyväksi.

Käytännössä tämä on vaatinut valitsemaan ruokalistalta mahdollisimman yksinkertaisia vaihtoehtoja, kuten grillattua kalaa, kanaa, katkarapua tai mustekalaa sekä lisukkeeksi salaattia ja keitettyjä kasviksia.

Toreilta löytää helpolla kasviksia ja hedelmiä vaikka välipalaksi hotellihuoneeseen.
Pienellä perehtymisellä ruokalistoilta on löydettävissä vaativaankin makuun sopivia herkkuja. Tässä puolikkaat avokadot katkaraputäytteellä.
Intialaisilla on pitkät perinteet kookosöljyn käytöstä ja he ovat myös tiedostaneet sen terveysvaikutukset.
Kaupoissa on saatavilla myös kylmäpuristettuja hedelmä- / vihannesmehuja ilman mitään lisättyä, sekä maitoa välttäville mantelilattea.