Avainsana: ruokavalio

Selviääkö ruokarajoittunut Thaimaassa

Selviääkö ruokarajoittunut Thaimaassa

En voi sitä kieltää – minä todella pidän matkustamisesta. Ja ennen kaikkea matkustamisesta uusiin paikkoihin ja toisiin kulttuureihin. Tämä siitäkin huolimatta, että oma ruokavalioni asettaa tiettyjä rajoitteita kotimaassakin ja sopivan aterian löytäminen voi välillä olla työn takana.

Kuluvan vuoden tammikuussa perhelomamme suuntana oli Thaimaa, mikä oli jo kolmas kertani kyseisessä maassa, mutta sinne aina yhtä mukava palata. Tästä syystä en kokenut suurtakaan tarvetta huolestua siitä, löydänkö riittävästi paikallista syötävää.

Noin vuosi takaperin olin tiukalla eliminaatioruokavaliolla, minkä avulla selvitin, että mitkä ruoka-aineet ovat minulle sopivia ja mitkä eivät. Nyt uskon löytäneeni itselleni tasapainoisen ratkaisun, missä täysin poissuljettuna ovat ainoastaan gluteeni ja maapähkinä.

Vuoden 2018 lopulla ja 2019 alussa olin kaikkiaan puolisen vuotta tiukalla eliminaatioruokavaliolla, jolloin söin ainoastaan ruokaa, minkä sisällön tiesin tarkalleen.

Näiden poistaminen ruokavaliosta onnistuu varsin helposti myös reissussa. Hivenen haastavampaa on niiden ruoka-aineiden osalta, joita pyrin välttämään, eli eläinperäiset maitotuotteet, palkokasvit ja soija, sekä mausteista natriumglutamaatti (lue: aromisuola) ja lisäaineista karrageeni (E407).

Karrageenista voisin kertoa pitkästikin, mutta pidetään lyhyenä, eli kyseessä on levästä valmistettu emulgointiaine. Itselläni sen vaikutus suoliston kuntoon on tullut käytännössä testattua liian monta kertaa ja nykyisin käyn ostamieni tuotteiden sisällön varsin tarkkaan lävitse juuri tämän yleisesti käytetyn aineen johdosta.

Itse ruokaa laittaessani, myös ”pyrin välttämään” listan raaka-aineet ovat pannassa, mutta ulkona syödessä (mikäli haluaa syödä ulkona), on niistä joustettava. Ja varsinkin Aasiassa matkustaessa, on soijan ja natriumglutamaatin välttäminen todennäköisesti mahdotonta.

Thaimaalainen keittiö

Thai -keittiöön kuuluu oleellisena osana kasvikset, tuliset curryt, kookosmaito, kala, äyriäiset, riisi ja nuudeli. Kun listalta jättää kaksi viimeksi mainittua pois, niin kaltaiselleni gluteenitonta ketoruokaa nauttivalle ei ole ongelmaa löytää syötävää.

Käytännössä söin useimmiten jotain currya ja saatoin ottaa lisukkeeksi salaattia tai paistettuja/höyrytettyjä kasviksia, joita oli varsin hyvin myös tarjolla. Poissuljettu ei ollut myöskään vaihtoehto, että tilasin kaksi curry -annosta. Kovassa nälässä näin usein teinkin, sillä annokset pitävät kuitenkin jonkin verran kasviksia sisällään.

Herkullista red currya ja höyrytettyjä kasviksia.

Yksi perinteikäs thai -ruoka on Chicken satay, mikä olisi täydellistä ketosafkaa* ja vielä herkullista sellaista, sai nyt jäädä nauttimatta. Valitettavasti oleellinen osa kyseistä ruokaa on herkullinen maapähkinä -dippi, mitä ilman makunautinnosta jää paljon pois.
*kastikkeessa piilee kuitenkin ansa, sillä se saattaa sisältää liiaksi ruokosokeria. Kohtuudella nautittuna hiilarimäärät jäävät kuitenkin alhaisiksi.

Maapähkinäthän ovat yksi tunnetuista allergeeneista, ja vaikka itselläni ei varsinaista allergiaa niille(kään) ole, niin ne ovat ruoka-aine, joiden nauttimisen jälkeen ei jää epäselväksi sopivatko ne minulle vaiko eivät 🙂

Mikä kuuluu lomaan?

Olut…sehän se kuuluu lomaan. Jopa heidän, jotka eivät kotimaassa olutta nauti, kertovat nauttivansa suunnattomasti oluesta etenkin rantalomilla. Niin myös minä, joka nautin olutta myös kotimaassa, nautin siitä etelän lämmössä vieläkin enemmän. Mikä olisi pitkän ja kuuman päivän jälkeen parempi janonsammuttaja, kuin kylmä, huurteinen olut. Onneksi nykyisin on myös gluteenittomia ja vähähiilarisia vaihtoehtoja tarjolla 🙂

Kunnianhimoinen tavoitteeni oli löytää myös Thaimaasta itselleni kylmää janojuomaa, mutta helpommin sanottu, kuin tehty. Vietimme ensimmäiset yhdeksän päivää Khao Lakissa, missä kolusin lähialueen marketit läpi päätyen lopulta tunnustamaan tappioni. Gluteenitonta vaihtoehtoa ei ollut tarjolla.

Viimeiset kolme lomapäiväämme vietimme Bangkokissa. No nyt! Ellei täältä löydy, niin ei sitten mistään 🙂 Heti ensimmäisen päivän päätteeksi päädyimme jättimäiseen ostoskeskukseen, mistä löytyi jättimäinen myymälä täynnä oluita ym. mietoja juomia eri puolilta maailmaa. Löytyipä hyllyiltä mm. suomalaista, Hartwallin ”lonkkuakin”. Entä se gluteeniton olut? Ei…ei löytynyt 🙁 Varmistin asian vielä henkilökunnaltakin ja sain vastaukseksi epäuskoisia pään heilautuksia.

Perustuen melko kattavaan empiiriseen tutkimukseen, Thaimaassa ei kannata hukata aikaa gluteenittoman oluen metsästykseen.

Ulkona syömisen sudenkuopat

Kuten jo aiemmin mainitsinkin, niin ulkona syömiseen liittyy aina riski. Harvoin on mahdollista saada täydellistä ainesosaluetteloa. Vaikka yleisimmät erityisruokavaliot onkin huomioitu, niin soijaa, natriumglutamaattia ym. löytyy hyvin suurella todennäköisyydellä useimmista ruuista.

Mikäli haluaa pelata todella varman päälle, niin tällöin vaihtoehdot jäävät vähiin, ellei matkassa ole sujuvaa thai -kielen taitajaa, joka voi asiat henkilökunnalta varmistaa. Siitä huolimatta, että ravintoloissa peruspalvelu onnistuu sujuvasti englanniksi, niin vähänkään erikoisemmissa toiveissa saattaa vastapuolen kielitaito nousta pystyyn.

Edellä mainitsemina varmoina vaihtoehtoina pitäisin erilaisia salaatteja, lämpimiä kasviksia ja proteiininlähteitä, joihin ei ole sekoitettu mitään kastikkeita. Mutta on selvää, että näillä eväillä yksi lomailun kohokohdista, eli paikallinen ruoka jäisi kokematta ja sen myötä lomasta olisi tärkeä osa poissa.

Buffet -aamiaisella saa lautaselleen juuri sitä, mitä haluaa, mutta myös ravintoloista löytyy vaihtoehtoja, joilla pystyy ylläpitämään tiukkaakin ruokavaliota.

Itse olenkin siis päättänyt matkaillessa ja muutoinkin ulkona syödessä ummistaa silmäni sille mahdollisuudelle, että niiden salamatkustajina mahalaukkuuni päätyy jotain sellaista, mitä en sinne normaalioloissa päästäisi.

Pyrin siis valitsemaan ruokia, mitkä tukisivat mahdollisimman hyvin minulle hyvää oloa ja terveyttä vaalivia raaka-aineita, mutta toisaalta elämästä tulisi liian rajoittunut ja sitä kautta ahdistavaa, mikäli olisi aina täydellisen ehdoton.

Tämä pätee muutoinkin kaikkeen siihen, millaisen elämäntapasi rakennat. Kun pääosin se täyttyy hyvistä, järkevistä ja sinua tukevista elementeistä, niin silloin tällöin voi tehdä poikkeuksia. Tästä kohtuullisuudesta olen kirjoittanut tarkemmin tässä artikkelissa.

Mikäli sinulla on keliakia ja harkitset matkustamista Thaimaaseen, niin oheiselta sivustolta löytyy lisää tietoa asiaan liittyen (englanniksi). Hyödyllinen lisä on mm. mukaan tulostettava Thaiksi käännetty ohjeistus keliaakikon rajoitteista, minkä voi sitten näyttää paikallisissa ravintoloissa varmistaakseen ruokansa gluteenittomuuden.

Terveellinen elämä ei vaadi itsekuria

Terveellinen elämä ei vaadi itsekuria

Luulitko, että terveellinen elämä vaatisi niin kovaa itsekuria, ettet uskalla edes yrittää? Mikäli luulit, niin tämä tieto saattaa pelastaa elämäsi:
Terveellinen elämä on jotain muuta, kuin näännyttäviä dieettejä ja kovaa treeniä.

Liikkua voi monella tapaa. Esimerkiksi metsään meneminen jo itsessään on monipuolista liikkumista. Epätasainen maasto nousuineen ja laskuineen aktivoi kroppaa pienistä isoihin lihaksiin. Lisäksi metsä on mielelle erinomainen paikka rauhoittua.

Ihan ensimmäiseksi pitää kuitenkin ymmärtää, että hyväkuntoiset ja -vartaloiset ihmiset eivät ole yhtä kuin terve ihminen. Terveydessä ja hyvinvoinnissa piilee sama salaisuus , kuin henkisessäkin: tärkeintä on sisäinen ”kauneus”.

Viimeisen päälle ”tikissä” oleva kroppa saattaa olla hyvin niukan ja yksipuolisen ruokavalion, liian kovan treeni ja puutteellisen levon tulosta. Tällöin näytät ulospäin hyvältä, mutta todellisuudessa puutokset ihmiselle välttämättömistä vitamiineista ja kivennäisaineista, sekä kovan treenin aiheuttama kuormitus sairastuttavat elimistöäsi ja vaikutukset näkyvät vasta pitkällä viiveellä.

Helppo muistisääntö on syödä värikkäästi. Mitä monipuolisemmin täytät lautasesi, sitä paremmin saat varmistettua mikroravinteiden riittävyyden. Ja mitä puhtaampaa, sen parempi 🙂

Paitsi, että kova treeni lisää myös vitamiinien ja kivennäisaineiden tarvetta, lisää se myös palautumiseen tarvittavan levon määrää. Usein kuitenkin vedetään rankkaa treeni-/ruokavalio-ohjelmaa ja sen päälle tulee kaikki muu elämän hektisyys. Valitettavasti tällöin unohtuu pitää huolta kaikista oleellisimmista, eli riittävästä ravinnosta ja levosta. Ulospäin lopputulos näyttää ”timanttiselta”, mutta sisällä on päällä ”tulipalo”.

Askeleet terveyteen ja hyvinvointiin

Palataanpa sitten lupaukseeni, eli terveellisen elämän helppouteen. Kun otat seuraavat viisi asiaa käyttöösi ja ”sementoit” ne elämääsi, niin vaikutukset tulevat sen seurauksena.

  1. Ymmärrä, mikä on kohtuullista
    Valkoisten jauhojen, sokerin ja huonojen rasvojen vaarallisuutta ei voi korostaa liikaa. Siitä huolimatta, että jokainen sen varmasti tietää, niin päivittäin sorrutaan kuluttamaan järkyttäviä määriä edellä mainittuja myrkkyjä. Pulla päivässä ei ole kohtuullista, puhumattakaan karkkien ym. napostelusta. Jos haluat herkutella pullalla, niin perjantaipulla ja 1 karkkipäivä viikossa on kohtuullista.
  2. Lisää hyviä asioita ruokavalioosi
    Samalla, kun mahdollisesti joudut karsimaan em. asioita, niin ota elämääsi hyviä juttuja. Huomaat pian, että terveellisiä herkkuja on olemassa.
    Ja kun tarkoitan hyvien asioiden lisäämistä, niin se ei tarkoita pelkästään herkkuja. Korvaa huonolaatuiset rasvat hyvillä, vaihda prosessoitu ja puhdistettu suola harmaalla merisuolalla, on olemassa lukematon määrä muitakin kasviksia, kuin peruna ja ne itseasiassa maistuvatkin paremmalta.
    Osta maustehyllyysi vain vain aitoja makuja ja laita ensimmäiseksi aromisuola pannaan. Kannattaa muutoinkin lukea sisällysluettelot läpi, niin oppii ymmärtämään, mikä on aitoa ja puhdasta.
  3. Löydä itsellesi sopiva ”ruokaympyrä”
    Mikäli jokin ruoka-aine aiheuttaa sinussa oireita, niin älä nyt hyvä ihminen syö sitä. Juoksetko pullan tai leivän jälkeen vessaan, saako maito poskesi punottamaan tai kipeytyvätkö nivelesi olut -pullon jälkeen? Nämä ovat melko tyypillisiä monille ja niiden taustalla saattaa olla eri syitä, mitkä tulisi löytää. Mutta nopea toimenpide oman hyvinvointisi kannalta on korvata ko. tuote vaihtoehtoisella, millä kuitenkin ravitsemuksen vastuut saadaan täytettyä.
    Itselläni on käytössä ketogeeninen paleo -ruokavalio ja koen sen sopivan omaan elämääni erittäin hienosti. Tästä huolimatta en edes yritä sanoa, että se on ainoa oikea tapa syödä. Me kaikki olemme yksilöitä ja meilä on omat rajoitteemme, elämänrytmimme, energiantarve jne. Sinun pitää itse kokeilla ja testata, mikä sopii sinulle. Sen verran pitää kuitenkin nähdä vaivaa, että ruokavaliosi täyttää ravitsemuksen vastuut ja siitä saadaan tarvittavat makro- ja mikroravinteet.
  4. Fyysinen kunto ei vaadi tiukkaa treeniohjelmaa
    Ihmiskeho nyt vain sattuu olemaan sellainen, että se rapautuu, ellei sitä pidetä liikkeessä. Hyvä ja havainnollistava vertauskuva on pienillä kierroksilla käyvä karstainen moottori, mitä on sitten välillä hyvä vähän ”polkaista”.
    Tehokkailla ja hengästyttävillä treeneillä on omat puolensa, mutta kehon terveenä pysymiseen ei tarvitse aloittaa tiukkaa treeniohjelmaa.
    Ongelma on enemmänkin se, että liike on jo lähtökohtaisesti olematonta. Fyysiset työt käyvät yhä harvinaisemmiksi ja paikasta toiseen liikutaan autoilla, junilla, sekä muilla liikennevälineillä.
    Sen sijaan, että aloittaisit treeniohjelmaa, mitä et kuitenkaan jatka loppuelämääsi, niin lisää arkeen hyötyliikuntaa. Pyöräile töihin, kävele kauppaan, älä käytä hissiä, haravoi, lapioi, pilko puut kirveellä, vaihda auton renkaat itse jne.
    Käytä kehoasi monipuolisesti kaikessa, mitä normaaliin arkeesi kuuluu. Lihaskuntoa täytyy ylläpitää ja hengästyminen on hyvästä 🙂
  5. Lepää ja nauti
    Tämä on helppo – niin helppo, ettei välttämättä ymmärrä miten tärkeästä asiasta onkaan kyse:
    1.Nuku! Ihan minimissään 7 tuntia, mielellään kahdeksan.
    2.Nauti! Ja tee se hyvällä omalla tunnolla.
    Kaikesta hyvästä, mitä olet lisännyt elämääsi, ei ole kuitenkaan kummoistakaan hyötyä, ellet pidä huolta onnellisuudestasi. Jos unesi jäävät jatkuvalla vajaaksi ja mielesi täyttää pääasiassa negatiiviset ajatukset, niin ne sairastuttavat sinut siinä, missä epäterveellinen ruokakin tai liikkumattomuus.
Kotityöt ovat paitsi hyödyllisiä, niin myös erinomainen tapa aktivoida kehoa ja raskaammat työt erinomaista lihaskuntoharjoittelua…kunhan tekniikka on näissäkin kunnossa.

Missä se helppous on?

Petyitkö luettuasi listan läpi? Lupasin helpon tien terveyteen ja ei tämä sen helpommalta kuulosta, kuin mitkään muutkaan hyvinvointivinkit. Koko idea on siinä, että kun löydät elämääsi sopivat jutut, niin sinun ei tarvitse miettiä ja pakottaa itseäsi mihinkään.

Voit syödä, kun sinulla on nälkä. Voit syödä paljon ja todella herkullista ruokaa, eikä se vaadi kaloreiden laskentaa.

Jos ei huvita lähteä treenaamaan, niin älä lähde. Lepää mieluummin hyvällä omalla tunnolla, sillä todennäköisesti se on juuri sillä hetkellä sinulle parasta.

Jos haluat ottaa irtioton arjesta, punaviiniä kavereiden kesken ja lempiartistin keikka, niin se on ihan ok. Tai saunailta poikaporukalla ja aamuyöstä kebabin kanssa kotiin. Leffailtaan evääksi karkkia, sipsiä ja limua.

Niin kauan, kun perusasiat ovat kunnossa ja ne täyttävät suurimman osasi elämästäsi, niin välillä voi tehdä asioita, mitkä eivät ole millään asteikolla hyväksi. Oleellista on ymmärtää, että et voi tehdä sitä päivittäin.

Kun elämäsi on tasapainossa, niin huomaat kuinka helppoa sen ylläpitäminen on. Siitä tässä on kyse 🙂

Terveyden metsästys – osa 2

Terveyden metsästys – osa 2

Vuosi 2008 oli todennäköisesti yksi elämäni kiireisimmistä. En kuitenkaan huomannut mihin olin luisumassa, sillä talonrakennusurakka ja riittävä ravinto pitivät fysiikkani, sekä jaksamiseni kasassa.

Vuoden 2007 syksyllä alkanut talonrakennusurakka oli kova fyysinen treeni, mutta väärillä elintavoilla se ajoi lopulta sairauskierteeseen.

Vuoden lopussa, kun olimme vuoden uurastuksen jälkeen päässeet muuttamaan uuteen kotiimme ja parisuhteemme täydentyi perheeksi esikoistyttären syntymän myötä, terveyteni alkoi uudelleen oireilemaan. Tällä kertaa kyseessä ei kuitenkaan ollut nivelet, vaan suolistoni.

Muistan edelleen varsin hyvin tapaninpäivän 2008 illan. Olimme viettämässä perinteistä jouluamme kävelymatkan päässä vanhemmillani. Vaimoni oli lähtenyt noin kuukauden ikäisen tyttäremme kanssa kotiin aiemmin ja soitti minulle hetkeä myöhemmin, että uudesta kodistamme oli kuulunut kova kolaus (sivuhuomautuksena: kyseessä oli todennäköisesti ns. normaalia ”elämistä” runkorakenteissa).

Huolestuneena lähdin kohti kotia ja muistan kuinka puolivälissä matkaa tunsin itseni huonovointiseksi. Olo oli todella pahoinvoiva, ikäänkuin mahatauti olisi iskemässä, mutta ilman oksennustarvetta – olisiko jopa ollut pientä refluksia. Olo helpotti kotiin päästyäni ja kotonakin kaikki oli näennäisesti hyvin. Tuosta illasta kuitenkin alkoi noin kymmenvuotinen taistelu suolistoni kunnon kanssa.

Tähystys ja tabletteja

Työterveyden kautta sain lähetteen julkiselle puolella ja edessä oli tähystys. Kaikki sen kokeneet varmasti tietävät, että mistään kovin mukavasta kokemuksesta ei ole kyse 🙂

Tähystyksen ja laboratoriokokeiden lopputulemana oli, että paksusuoleni oli tulehtunut. Hoitona kortisonia (yllätys yllätys), sekä ko. sairauteen ”tehoavia” tabletteja, joiden vaikutusmekanismi jäi itselleni tiedusteluista huolimatta epäselväksi. Tässäkö sitä taas oltiin 🙁

No kortisoni tehosi ja seurantalabroissa tilanteeni oli kaikin puolin kunnossa. Tätä ei kuitenkaan jatkunut pitkään, sillä jokusen kuukauden kuluttua olin samassa, ehkä jopa pahemmassa tilanteessa. Ja siitäkin eteenpäin aaltoilin hyvien ja huonojen jaksojen välillä, kuitenkin niin, että jälleen kortisoni oli oikeastaan ainoa asia, mikä rauhoitti tilanteen.

Koska matka kesti vuosia, en rupea, enkä edes pystyisi kertaamaan kaikkia vaiheita tarkasti. Koitan kuitenkin poimia oleellisimmat esiin. Näistä yksi on se tosiasia, että rakennusprojektimme edetessä, myös alkoholin käyttöni kasvoi todella radikaalisti. Työmaalla oli aina olutta janojuomaksi ja näin jälkikäteen voin syvällä rintaäänellä todeta, että se oli suurin yksittäinen tekijä ongelmissani. Ei niinkään alkoholin takia, vaan sen sisältämän gluteenin johdosta.

Hyvin nopeasti tuon diagnoosin jälkeen otin yhteyttä vanhaan tuttuuni Aki Loikkaseen. Vierailu ei kuitenkaan tällä kertaa tuonut mitään uutta ja mullistavaa. Ja miksi olisikaan, sillä tiesinhän jo kaiken, mitä minun tulisikin tietää, kyse olisi vain niiden oppien noudattamisesta. Ja ollakseni rehellinen, ruokavalioni oli lipsunut hurjasti siitä, mitä alunperin olin oppinut.

Back to the basics ja mies kuntoon? No ei se ihan niin mennyt, sillä minulta jäi jotain oleeellista huomioimatta. Keskityin liiaksi syömäni ruuan makrojakaumiin, enkä niinkään ruoka-aineisiin saati niiden laatuun.

Vuosien saatossa tulin testanneeksi lukemattoman määrän eri ruokavalioita ja lisäravinteita. Osuinpa jossain kohtaa oikeaankin, mutta sitten taas erinäisten kokeilujen seurauksena lipsuin siitä, enkä löytänyt punaista lankaani uudelleen.

Vuosien varrella tulin testanneeksi useita erilaisia ruokavalioita ja lisäravinteita, mutta kaikesta tekemisestäni puuttui suunnitemallisuus ja pitkäjänteisyys. Kuvassa vedellään jotain vihersmoothieta, joihin minulla oli tapana sekoittaa kaikkea mahdollista superterveellistä ja supervihreää.

Sivuluisussa syvään päätyyn

Täytyy kuitenkin tuoda esiin, että olin elämääni semityytyväinen. Huolimatta haasteista suolistossani, pystyin treenaamaan ja muutoinkin elämään täysipainoista elämään. Elämänkatsomukseni ja sisimpäni ei kuitenkaan pystynyt hyväksymään sitä tosiasiaa, etten ole 100% terve, vaan palava halu ajoi metsästämään terveyttä.

Useiden eri tekijöiden seurauksena kuntoni kuitenkin huononi loppuvuodesta 2016. Muutaman syyn mainitakseni, niin merkityksellisyyden katoaminen yhdistettynä jo ennestään huonoon suoliston tilaan ja epäsopivaan ravintoon, mikä johti nivelhaasteisiin noin kymmenen vuoden tauon jälkeen 🙁

Näin jälkikäteen ajateltuna tuo on ollut parasta mitä minulle on tapahtunut. Niin kliseistä kuin se onkin, niin ilman tuota romahdusta en olisi ikinä päässyt oman terveyteni kanssa näin pitkälle ja sen päälle kokenut valtaisan henkisen kasvun polun.

Matka on kuitenkin ollut pitkä ja pitänyt sisällään todella syvissä ja synkissä vesissä räpiköimistä. Taistelua hoitosuunnitelmaa vastaan ja epätoivoisesti avun hakemista eri suunnista, joista jokaisella on kuitenkin ollut pieni tai suuri oma merkityksensä.

Näihin yli kymmeneen vuoteen on mahtunut tuskastuttava määrä ihmiskokeita omalla kropallani ja sielullani. Lukuisia kaatumisia ja yhtä paljon ylösnousuja. Vaikka muutamaan otteeseen on tuntunut siltä, että onko tässä mitään järkeä tai pitäisikö luovuttaa, niin lopulta uusi suunta on aina löytynyt – onneksi. Jokainen kokeilu ja erehdys on kuitenkin opettanut aina jotain, mitä nyt kaikkein näiden vuosien jälkeen hyödyntää omaksi parhaakseni.

Tämän bloggaukseni tarkoitus ei ole paljastaa mitään ”ihmelääkettä”, sillä sellaista ei ole. Sitä ei löydy länsimaisesta lääketieteestä, eikä sitä löydy täydentävistä hoidoista. Tämän kappaleen tarkoitus on tuoda esiin se tosiasia, että meitä ei voi paketoida samaan muottiin. Me olemme yksilöitä ja jokaisen on löydettävä se oma juttunsa. En kannusta olemaan kuuntelematta lääkäreitä. Sen sijaan kannustan kuuntelemaan omaa itseä, sillä se kannattaa ja mieluummin ennen kuin on liian myöhäistä.

Sinä olet itsesi paras tuntija, kunhan annat siihen mahdollisuuden. Se voi vaatia paljon työtä tai se voi löytyä joskus helpolla. Ehkäpä jo elät sellaista elämää, mikä tukee hyvinvointiasi ja pitää sinut terveenä.

Tämä oli ”Terveyden metsästys” -sarjani toinen osa. Kolmas ja toivon mukaan viimeinen osa tulee myöhemmin ja siinä tulen kertomaan, että mitkä ovat ne ydinasiat, joita olen oppinut kaikkien näiden vuosien aikana.

Korostan, että en ole keksinyt niitä itse tai perustanut ”huuhaa” -tiedolle. Toki olen lukenut ja katsonut paljon sellaistakin, mitä ei voi tieteellisesti todistaa, mutta pääasiassa luotan tutkittuun tietoon. Siitäkin huolimatta, että sitä löytyy valtava määrä ja osin ristiriitaistakin keskenään.

Loppusanoina voin kertoa voivani tällä hetkellä erittäin hyvin. Veriarvoni ovat viimeisimmän labrakäynnin perusteella lähes normaalit ja olen pystynyt parin vuoden tauon jälkeen hyppäämään takaisin ”askiin”, eli futsalkentille. Miten tähän on tultu ja mikä on nähdäkseni se minun juttuni, sen voit lukea myöhemmin sivustoltani.

Siihen asti: Nauti matkasta, sillä elämä on nyt!

Vasemmalla minä vuonna 2015 ja sama mies vuonna 2019 #nomakeup #nofilter
Paljon kilometrejä takana ja onnekseni ne näkyy, niin sisäisesti, kuin ulkoisestikin 🙂
Valistunutta ravitsemustietoutta

Valistunutta ravitsemustietoutta

Jos et ole pahemmin välittänyt, mitä laitat suuhusi ja olet aikeissa aloittaa syömään terveellisesti, niin törmäät runsaudenpulaan. Haetpa sitten itse tietoa tai turvaudut ulkopuoliseen apuun, ruokavalioista on vaikea valita se itselle sopivin.

Oli elämäntapamuutoksesi taustalla sitten halu laihtua, parantaa jaksamista, parantua sairaudesta tai muu sinua motivoiva tekijä, niin miten osata valita juuri itselle sopiva vaihtoehto?

Toki virallinen ravitsemussuositus on monille tuttu vaihtoehto ja sitä lähdetäänkin noudattamaan, mutta miten se käytännössä toteutuu, onkin toinen juttu.

Rupesin pohtimaan tätä asiaa, kun keskustelin työkaverini kanssa hänen lounaastaan. Pöydällä oli kaksi mandariinia, mitkä olivat mielestäni aivan liian kevyt lounas fyysistä työtä tekevälle miehelle. Hän kertoi olevansa ”laihiksella”. Juuri sillä hetkellä toruin hymyssä suin ystävääni ja lupasin keskustella asiasta myöhemmin lisää – paremmalla ajalla siis.

Tämä keskustelu jäi kuitenkin isosti mietityttämään minua. Millainen käsitys suomalaisilla on terveellisestä ruokavaliosta? Mitä ravitsemusopeista on onnistuttu iskostamaan suomalaisten mieliin. Tällä viittaan heihin, jotka eivät aktiivisesti etsi tietoa ja opiskele oman parhaansa eteen.

”Onnistuneet” lobbaukset

  • Syö vähemmän kuin kulutat!
  • Käytä vähärasvaisia tuotteita!
  • Juo maitoa!
  • Syö ruisleipää!

Kyllä! Ystäväni varmasti söi vähemmän kuin kulutti 🙂 Kuinka terveyttä edistävää ja pysyvä ratkaisu se sitten onkaan, on eri asia.

Vähärasvaisuus on ehkäpä eniten erimielisyyksiä aiheuttanut ohjeistus. Ihminen kuitenkin tarvitsee rasvaa, jolloin rasvattomuuskaan ei ole tervettä.

Maidon juomiselle on hyvät perusteet, mutta ne ravitsemuksen vastuut on täytettävissä muillakin ratkaisuilla.

Ruisleipään pätee sama kuin maitoonkin, eli vaihtoehtoja leivän kuidun, vitamiinien ja kivennäisaineiden korvaamiseksi löytyy.

Ilman luotettavaa tutkimustakin uskallan väittää, että valtaosa meistä suomalaisista soveltaa edellä mainittuja ohjeistuksia, koska ne on onnistuneesti lobattu meidän päähämme jo pienestä pitäen. Eikä ainoastaan siksi, että lastentarhat ja koulut noudattavat tätä linjaa, mutta myös antavat tilaa niitä markkinoivien yritysten materiaaleille.

Väitteeni perustuu siihen tosiasiaan, että tuttujen ja tuntemattomien kanssa käymistäni ravintokeskusteluista yhdeksän kymmenestä pohjautuu niihin. ”Syö vähemmän kuin kulutat!” on yleinen totuus kiloista eroon haluaville, mikä valitettavan usein johtaa ”nälkäkuureille”.

Toinen empiirinen tutkimukseni tapahtuu kauppojen kassajonoissa. Kyllä! Nolottaa myöntää, mutta ”safkatutkani” käynnistyy automaattisesti kassajonossa. Tarkastan mitä edelläni olevat hihnalle nostavat ja valitettavan usein valtaosan ostoksista muodostavat erilaiset maitovalmisteet ja viljatuotteet. Rasvat eivät tietenkään muodosta isoa osaa ostoksista, mutta hyllystä on valittu kevyt sekä mahdollisesti muita ”tutkitusti terveyttä edistäviä” ominaisuuksia sisältävä tuote. Hippokrateen oppi ”Olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokaasi” ei takuuvarmasti tarkoittanut kolesterolia alentavaa margariinia tai vitaminoitua maitoa 🙂

Näitä ei virallisesti suositella käytettäväksi, mutta valitettavasti hihnalle nousee myös kasoittain eineksiä. Prosessoituja ja heikkolaatuisia ravintoaineita sekä lisäaineita sisältävää ”ruokaa”. Lisäksi valitettavan usein myös nuo em. ”peruspilarit” (maito ja leipä) ovat heikkolaatuisia ja prosessoituja.

Mihin siis pitäisi keskittyä?

Olkoonkin, että virallinen suositus pyramideineen ja lautasmalleineen pysyy samana, niin voisiko valistuksen toteuttaa niin, että ihmiset ymmärtäisivät ravitsemuksen vastuut seuraavasti:

  • Syö tarpeesi mukaan!
  • Syö mahdollisimman puhdasta ja prosessoimatonta ruokaa!
  • Panosta laatuun!
  • Syö monipuolisesti (ravitsemuksen vastuut)!
Lautasmallinsa voisi rakentaa esimerkiksi näin: Luomukasvatetun naudan paahtopaistia(lähitilalta), puolukoita, parsakaalia, kesäkurpitsa-sipulipaistosta ja selleri-limesosetta. Lihan määrä(80g) täyttää lautasesta ison pinta-alan, mutta ohuet siivut on vain levitetty laajalle.

Yritän kuvata asian vielä alta löytyvällä taulukolla, mihin olen koostanut kaksi esimerkkiä, miten eri tavoin ostoskassinsa voi täyttää. Sisällöissä ei keskitytä määriin/suhteisiin, vaan miten eri lailla ruokavalionsa voi koostaa ruokapyramidin tarjoamista vaihtoehdoista.

Huomionarvoista on, että jätin suosituksen ”sattumat” kokonaan pois.
Lisäksi valistuneen ostoskassin sisällössä panostetaan kaikissa valinnoissa laatuun. Tämä tarkoittaa luomutuotteiden ja lähiruuan suosimista, valmistusmenetelmän ja pakkaustavan arviointia valintaa tehdessä, sekä prosessoinnin ja lisäaineiden välttämästä.

Huomautan vielä, etten ole ravintoneuvoja tai ravitsemusteraupeutti, vaan intohimoisesti ravintoasioihin perehtynyt ”maaallikko”, joka haluaa herättää sinut arvioimaan omia valintojasi.

Tyypillinen ostoskassiValistunut ostoskassi
Ruisleipä
Rasvaton maito
Kevytlevite
Peruna
Jääsalaatti
Kurkku
Tomaatti
Jauheliha
Makujugurtti
Banaani
Makaroni
Sulatejuusto
Lauantaimakkara
Maapähkinä















Lehtikaali
Basilika
Persilja
Minttu
Keräkaali
Kurkku
Selleri
Tomaatti
Paprika
Parsakaali
Kukkakaali
Porkkana
Lanttu
Punajuuri
Sipuli
Avocado
Omena
Sitruuna
Kiivi
Mustikka
Viinimarja
Lohi (ei kasvatettu)
Kananmuna
Gouda -juusto
Maustamaton jugurtti
Oliiviöljy
Oliivi
Kvinoa
Saksanpähkinä

Korostan vielä, että tyypillinen ostoskassi ei vastaa virallista suositusta, vaan kuinka sitä käytännössä valitettavan usein sovelletaan. Nähdäkseni tämä johtuu siitä, että ihmisillä on nuo onnistuneesti lobatut pääkohdat (ruisleipä, vähärasvaisuus, maito) kirkkaana mielessään.

Ostoskassiinsa voi ja kannattaa valita erilaisia, värikkäitä kasviksia.

Mikä siis ratkaisuksi?

Sen sijaan, että mustavalkoisesti suositellaan syömään ruisleipää ja juomaan maitoa, niin ryhdyttäisiin jakamaan tietoa (lobbaamaan) ravitsemuksen vastuista. Tämä tarkoittaa tietoa kuidun, vitamiinien, kivennäisaineiden, jne. tarpeesta sekä merkityksestä ja annettaisiin esimerkkejä, mitkä ovat niiden parhaita lähteitä.

Ihmiset eivät ole tyhmiä. Lisäksi suuri osa haluaa syödä terveellisesti pitääkseen itsestään parempaa huolta. Annetaan heille siis riittävä tietous rakentaa jokaiselle sopiva, terveellinen ruokavalio, mikä täyttää myös ravitsemuksen vastuut.

Jälkiruuan voi rakentaa myös terveellisesti: raakalakritsi-kookoskerma, minkä päällä mustikoita, vadelmia ja raaka-suklaata.