Avainsana: stressi

On ihan okei olla rohkeasti itsekäs

On ihan okei olla rohkeasti itsekäs

Itsekäs ihminen koetaan lähtökohtaisesti negatiivisessa valossa – miksi siis kannustan olemaan itsekäs? Yhdenlaista itsekkyyttä on ajatella kaikki minulle nyt, mutta en suinkaan kehoita olemaan rohkeasti sillä tavalla itsekäs. Enemmänkin rohkaisen epäitsekkäitä ottamaan enemmän itsensä huomioon.

Valitettavasti olen usein törmännyt ihmisiin, jotka asettavat esimerkiksi lapsensa kaiken edelle. Tuntuu, kuin mikään ei olisi sallittua, koska lapset. Toinen hyvä tekosyy on työ. En voi, en jaksa, en uskalla, koska minulla on tämä työ ja se vaatii kaiken huomioni arkisin. Ja viikonloppuisin en yksinkertaisesti jaksa, koska tarvitsen lepoa ja rauhaa raskaan, sekä hektisen viikon jäljiltä.

Kun törmään tämänkaltaiseen tilanteeseen, niin ensinnäkin olen syvästi harmissani kyseisen henkilön puolesta. Toisaalta olen erittäin kiusaantunut, sillä haluaisin ravistella hänen ajatusmaailmaansa, mutta ymmärrettävästikin se osuu aralle alueelle ja näen paremmaksi jättää tilanteen sikseen.

Toki lapset, työ, vanhemmat tai mikä ikinä onkaan, antaa heidän elämäänsä merkitystä. Se tuo onnea ja tyydytystä, sekä pitää elinvoimaisena. Mutta mikäli oikeasti haluaisi tehdä jotain muutakin, niin tämä elämän yksi osa-alue ei saa olla sille esteenä.

Toki joskus, mutta vähemmissä määrin, on tilanne ettei yksinkertaisesti ole kuin lapset ja työ. Yksinhuoltaja, jolta puuttuu turvaverkko ympäriltään. Tälläisessä tilanteessa ei luonnollisestikaan ole kaikkeen mahdollisuutta, mutta monta asiaa pystyy tekemään myös lasten kanssa.

Entä sitten se työ? Vanha sanonta sanoo, että hautausmaalta löytyy paljon korvaamattomia ihmisiä. Ja se valitettavasti osuu ainakin osittain oikeaan. Mikäli elät elämääsi työn kautta tai oikeastaan elät työlle, niin tuottaako se jatkuva paine ja aina vain parempiin tuloksiin pääseminen sinulle sen vaivan arvosta hyvää.

Painat ”tukka putkella” menemään koko ajan ja elät vain viikonlopuille. Tai vielä pahempaa, painat menemään ja lomalla sitten rentoudutaan. Eli uhraat 47-48 viikkoa vuodesta pelkästään työlle, jotta voit sitten muutaman kerran vuodessa ottaa rennosti ja nauttia elämästä.

Hotelliin voi karata muulloinkin, kuin lomalla. Tai vielä parempaa…sinun ei tarvitse ottaa irtiottoja arjesta ja voit silti elää, kuin olisit aina lomalla.

Elämä on kokonaisuus, mikä on hyvä pitää tasapainossa

Meidän elämäämme mahtuu todella paljon erilaisia asioita. Siellä on velvollisuuksia ja asioita, mitkä on pakko hoitaa, jotta selviää.

On tehtävä jotain ansaitakseen rahaa, millä voi sitten ostaa vähintäänkin välttämättömyyksiä, kuten ruokaa.

Mikäli on onnellisesti naimisissa ja saanut lapsia, niin perheestään on vastuullista pitää huolta. Sama koskee mahdollisia lemmikkejä jne.

Mutta mikään näistä vastuista ja velvollisuuksista ei tarkoita, ettetkö voisi pitää itsestäsikin huolta. Päinvastoin väitän, että ensisijaisesti sinun tulee huolehtia omasta hyvinvoinnistasi, jotta sinulla on voimia ja mahdollisuus huolehtia niistä muista asioista.

Omaa aikaa ja nautintoja voi hyvällä omalla tunnolla sisällyttää myös sinne arkeen. Oli sinulla velvollisuuksia tai ei.

Itseasiassa väitän, että perheesi, työnantajasi tms. saa sinulta paljon enemmän, mikäli olet virkeä, hyvinvoiva, onnellinen, energinen jne.

Tästä on kyse tarkoittamassani itsekkyydessä. Se antaa sinun elää onnellista elämää, mutta samalla mahdollista myös muille paljon enemmän <3