Avainsana: vastuullisuus

Ajatuksia vastuullisuudesta

Ajatuksia vastuullisuudesta

Pidetään huolta itsestämme, muista ja ympäristöstä niin, että jälkipolvillammekin on mahdollisuus hyvään elämään.

Vastuullisuus on teema, miltä tällä hetkellä lienee mahdoton välttyä. Joitakin vuosia takaperin, vastuullisuus oli harvojen ajama ideologia – lähinnä ympäristötietoisten yksilöiden, sekä aikaansa edellä olleiden yritysten.

Mielenkiintoista onkin ollut huomata, että etenkin yritysten vastuullisuutta alettiin vaatia. Ja annas olla, mikäli yritys ”jäi kiinni” vastuuttomasta toiminnasta. Julkinen lynkkays oli väistämätön ja haitta liiketoiminnalle suora seuraus.

Mutta mistä vastuullisuudessa on kyse? On helppo syyllistää muita, etenkin yrityksiä ja organisaatioita. Entäpä yksittäisen ihmisen vastuu? Vai onko yksilön tekemillä ratkaisuilla vaikutusta?

On totta, että jos vain minä käyttäydyn vastuullisesti, sillä ei ole merkitystä. Asia tulisi kuitenkin nähdä juuri päinvastoin. Eli, kun kaikki käyttäytyvät vastuullisesti, sen vaikutus ihmiskunnan ja koko planeettamme tulevaisuudelle on järisyttävän suuri.

Pidetään huolta itsestä, muista ja ympäristöstä

Miten vastuullisuutta tulisi lähestyä? Ruokakaupoissa myydään vastuullisesti tuotettuja tuotteita, mikä yleensä tarkoittaa vastuullisuutta tuottajia ja ympäristöä kohtaan. Metsäteollisuus on vastuullinen, kun se pitää huolta, että uutta metsää kasvaa vähintään sama määrä, kuin vanhaa kaadetaan.

Kaupoista on helppo löytää vastuullisesti tuotettuja tuotteita. Kaikkea ei kuitenkaan ole saatavilla kotimaisena, vaan on tyydyttävä tuontituotteisiin. Kahvi on tästä yksi esimerkki, mutta tällöinkin voi valita vastuullista luomutuotantoa.

Vastuullisuus on kuitenkin paljon laajempi käsite. Ja nyt puhun ennen kaikkea yksilön vastuullisuudesta, sillä se on ainoa millä on merkitystä. Yksilöt johtavat valtioita, yrityksiä, organisaatioita, perheitä jne.

Vastuullinen ihminen pyrkii elämään ja toimimaan niin, että hän on riippumaton muista ja pitää valinnoillaan planeettamme ikuisesti elinkelpoisena. Tässä suhteessa vertauskuva vuoteen 10 000 eaa asti vaikuttaneisiin metsästäjä-keräilijöihin on aika osuva.

On kieltämättä haastavaa elää nykyhetkessä kuin esi-isämme aikoinaan, mutta toisaalta nykyisyys myös mahdollistaa paljon ja jokainen pystyy omilla päätöksillään vaikuttamaan omaan terveyteensä, muiden hyvinvointiin, ympäristöönsä ja ylipäätään planeettamme hyvinvointiin.

Haluan korostaa, että ajattelutavan keskiössä on nimenomaan pyrkimys elää vastuullisesti. Jokainen voi itse määrittää vastuullisuuden rajansa ja mihin on kykenevä kulloisessakin elämäntilanteessa. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää omien valintojensa vaikutus ja tehdä siihen perustuen vastuullisia päätöksiä.

Lopuksi jaan kolme toisiinsa ketjutettua esimerkkiä omista päätöksistäni.
Olen jakanut ne kolmeen pääkategoriaan, mitkä kaikki nähdäkseni edustavat yksilövastuuta.

VASTUULLISUUS…

…OMASTA ITSESTÄ
Olen karsinut prosessoidun ruuan ruokavaliostani ja pyrin käyttämään luomutuotteita mahdollisuuksien mukaan. Samoin olen poistanut ne ruoka-aineet, jotka eivät sovi minulle ja aiheuttavat oireita. Tämän vaikutus terveyteeni ja hyvinvointiini on kiistaton. Kannan siis vastuuta omasta terveydestäni, jotta pysyisin mahdollisimman hyvässä kunnossa ja mahdollisimman pitkään.
Täydellisesti en tätä kuitenkaan kykene omassa elämäntilanteessa noudattamaan, sillä aika ajoin tulee eteen tilanteita, että ainoa vaihtoehto on ulkona syöminen, jolloin en voi olla varma ruuan laadusta.

…YHTEISÖSTÄ
Pyrkimällä pitämään itsestäni ja terveydestäni huolta, käytän todennäköisesti vähemmän lääkäreiden palveluksia ja heidän määräämiään lääkkeitä. Vähennän näin siis omalta osalta jo kohtuuttoman suureksi paisuneita julkisia sosiaali- ja terveysmenoja. Olen myös siitä onnellisessa asemassa, että kuulun sairauskassaan. Niin ikään käytän myös kassan varoja vähemmän, jolloin niitäkin on käytettävissä niille, jotka todella ovat niiden tarpeessa.
En yritäkään väittää, että onnistun olemaan täysin kuluttamatta yhteisömme varoja, vaikka kuinka niin toivoisinkin. Tavoitteeni on kuitenkin olla niihin ”kajoamatta” 🙂

…YMPÄRISTÖSTÄ
Ruokavalioni suosii luomutuotettua lähiruokaa, mikä useimmiten jättää pienen ekologisen jalanjäljen ja rasittaa maaperää vähän, pitäen sen rikkaana kasvuympäristönä. Lisäksi pyrin käyttämään ja hyödyntämään kaiken hankkimani sataprosenttisesti vähentäen näin ruokahävikkiä. Kaikesta huolimatta tämä on ympäristön kannalta se kaikkein merkittävin.
En kuitenkaan tarkista ja laske käyttämieni elintarvikkeiden hiilijalanjälkeä, joten en voi absoluuttisesti todeta, kuinka paljon pienempi on hiilijalanjälkeni näiltä osin keskivertosuomalaiseen verraten. Joudun myös turvautumaan muualla tuotettuun esimerkiksi oliiviöljyä ostaessani.

Saako Intia synninpäästön?

Saako Intia synninpäästön?

Saavumme Goan lentokentälle noin kello 7 paikallista aikaa, takana seitsemän ja puolen tunnin lento. Uni ei oikein lennolla maittanut, joten matkalaiset (vaimoni sekä kaksi tytärtäni) ovat ymmärrettävästi väsyneitä.

Jonotuksemme kestää 1,5 h, mikä antaa aikaa tutustua ympäristöön. Nopeasti televisioruuduilla vilahtaa mm. Mahatma Gandhin kuva sitaatteineen, mutta oma huomioni kiinnittyy kuvaan, missä kehoitetaan välttämään muovin käyttöä, kuten välttämään muovipulloja. Mahtavaa! Täällä on selvästi reagoitu muoviongelmaan. Vielä en kuitenkaan uskalla antaa maalle ”synninpäästöä” ympäristöajatuksissani.

Seuraavaksi huomioni saa WC -kylttien vieressä oleva juomapistettä merkitsevä kyltti. Voiko olla totta, että täältä saisi juomakelpoista vettä suuhunsa tai pulloon niin halutessaan? Rohkeuteni ei riitä kokeilemaan 🙂

Myös lähtevien lentojen aulasta löytyy vesipiste, mutta tälläkään kertaa rohkeuteni ei riitä sen kokeilemiseen.

Tekemistä riittää

Matkamme lentokentältä Goan Heritage -hotellille kestää noin tunnin. Vauhtia rakastava kuskimme yrittää kyllä kaikkensa lyhentääkseen matka-aikaa, mutta se lienee mahdotonta Intian kaoottisessa liikennekulttuurissa.

Ajomatkan aikana on kuitenkin hyvää aikaa tarkkailla niin ikään ympäristöasioita. Ainakaan paikallisten asutusten kohdalla tilanne ei näytä yhtään niin hyvältä, kuin lentokentällä aloin toivoa. Roskaa on joka puolella eikä merkkejä jätehuollon toimivuudesta saatika olemassaolosta näy missään. Niinikään muovipulloa ja muita pakkauksia on kaiken muun jätteen seassa riittämiin.

Vaikka Intialla vaikuttaakin olevan oikea suunta ympäristön suhteen, niin tekemistä riittää vielä.

Saavumme hotellille entistä väsyneempinä ja joudumme odottamaan huonettamme vielä jokusen tunnin. Aamupalaa on kuitenkin vielä tarjolla, joten pääsemme tutustumaan sen antimiin. Merkillepantavaa on, että tarjolla olevien ruokien ja juomien määrä on tarkkaan säännöstelty. Hävikki lienee moneen muuhun maahan/hotelliin verraten pieni, mutta onko taustalla sitten vastuullisuus vai yksinkertaisesti voiton maksimoiminen? Haluan uskoa ensimmäiseen.

Suunta on oikea

Ensimmäisten päivien aikana huomaan, että ainakin turistialueilla asiat ovat paremmin. Merkillepantavaa on mm. ravintoloissa tarjottavien vesipullojen koko, sillä järjestään vesipullot ovat litran kokoisia. Näin neliperheiselle se on sopiva ja ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin jokaiselle oma puolen litran pullonsa.

Kauppareissulla tulee todettua, että eroa Suomeen ei juurikaan ole. Yksittäispakkauksia löytyy pilvin pimein, mutta irtomyynnistä saa hedelmiä, vihanneksia, leipää ja muuta. Tosin nämäkin sitten lopulta pakataan pussiin, joko muoviseen tai paperiseen. Kassalla ei kuitenkaan automaattisesti survota kaikkia ostoksia pieniin muovipussukoihin, vaan muovipussin tarve kysytään asiakkaalta jokaisen pussin kohdalla erikseen. Täytyy kuitenkin muistaa, että pakkaaminen sinällään ei muodosta ongelmaa, vaan pakkausjätteen vääränlainen kierrätys tai tarkemmin sanoen kierrättämättömyys.

Ehkä tämänkin 1,90 € maksaneen avaimenperän olisi voinut pakata hieman kevyemmin. Minkä pakkausmateriaalin sinä olisit valinnut?

Käynti rannalla ja rantaravintoloissa tiivistää jo tekemäni havainnot. Ainakin täällä, turistien keskuudessa, ympäristövastuuseen on herätty. Rannat ovat siistit, merestä ei löydy roskan roskaa ja ravintolat keräävät jätteensä sekä laijttelevat ne. Pulloillekin vaikuttaisi olevan oma kierrätysjärjestelmänsä ja vesipullot, mitkä ovat kertakäyttöisiä, on tehty ja ohjeistettu rutistettavaksi.

Rantaravintoloiden ”takahuoneista” löytyy jätteet omiin artikkeleihinsa lajiteltuna.
Pullojen etiketeistä löytyy kierrätysohjeet.
Vesipullot ohjeistetaan rutistamaan, mikä ei luonnollisestikaan vähennä jätteen määrää, mutta helpottaa huomattavasti jätehuoltoa.

Vaikka ympäristövastuu lieneekin alkanut turistialueilta, niin suunta on oikea. Intian kehittyvä talous ja vaurastuva keskiluokka tulevat varmasti ohjaamaan valtiota kokonaisvaltaisempaan jätehuoltoon sekä vastuuseen ympäristöstä.

Toki näkemäni on vain pieni pintaraapaisu valtavan kokoiseen maahan, mutta kokenut intiankävijä kertoi minulle asioiden olleen täälläkin toisin. Rannoilla roskat kipattiin suoraan maahan, mistä lehmien oli hyvä käydä niitä tonkimassa. Nyt ei näy roskia eikä juuri lehmiäkään, mikä ei liene sattumaa.

Kuudes aalto

Kuudes aalto

Vuosi 2018 jää todennäköisesti mieleeni loppuelämäni ajaksi. Se piti sisällään suuria tunteita, niin hyvässä kuin pahassakin. Näin jälkikäteen ajatellen, en haluaisi vaihtaa päivääkään pois.

Filosofi Rudolf Steinerin mukaan ihmiselämä etenee seitsemän vuoden sykleissä. Kuudes näistä sykleistä alkaa 35 vuoden iästä. Omalla kohdallani tuo, edelleen käynnissä oleva ”kuudes aalto”, on ollut järisyttävämpi kuin yksikään aiemmista.

Vuoden aikana tuli käytyä läpi niin omia juuria, kuin arvojakin. Mediassakin paljon huomiota saanut ”muovisota” laittoi miettimään omaa moraalikäsitystä ja oman työn eettisyyttä. Samalla se käynnisti laajemmankin pohdiskelun omista elintavoista ja valinnoista. Kuten myöhemmistä bloggauksistani käy varmasti ilmi, muovi sai ”synninpäästön” ja jatkan puhtaalla omalla tunnolla sen valmistamista.

Jo vuosia terveys sekä siihen liittyen erityisesti ravintoasiat ovat olleet lähellä sydäntäni. Viimeinen vuosi on avartanut näkemystäni kokonaisvaltaiseen terveyteen uudella tavalla ja pakottanut minut ottamaan lisää vastuuta omasta hyvinvoinnista. Myös näistä kokemuksista tulen kertomaan tarkemmin.

Elämä on loputon oppimisen polku. Kukaan ei ole täydellinen, eikä sellaiseksi tule, vaikka kuinka yrittäisi. Vuosi 2018 mullisti oman elämäni monessakin mielessä ja toimi liikkeelle laittavana voimana tälle blogille. Kyseenalaistan mielelläni asioita ja olen loputtoman optimistinen. Toivottavasti onnistun herättämään sinutkin miettimään elämäntapaamme ja kyseenalaistamaan rohkeasti valintoja niin oman kuin yhteisönkin hyväksi.