Avainsana: ilmasto

Ilmastoahdistus iskee

Ilmastoahdistus iskee

Kesäkuun 26. päivä Yle julkaisi artikkelin, missä kerrottiin vajaan neljän vuorokauden nettivideoiden katselulla olevan yhtä suuri hiilijalanjälki, kuin yhden ihmisen lennolla Helsingistä Tukholmaan.

Julkaisu levisi nopeasti sosiaalisessa mediassa ja kohu oli valmis. Monet tuskastelivat omaa tietämättömyyttään ja vaikuttivat ahdistuneen aiheuttamastaan ympäristökuormasta. Onneksi uutinen sai nopean vastareaktion ja useat asiantuntijat tekivät omia laskelmiaan todeten uutisen laskelman virheelliseksi. Lopulta Yle oikaisi uutisen vajaassa viikossa (oikaisu tapahtui päivittämällä tuo alkuperäinen uutinen).

Kuvittelen olevani niin sanottu ”tolkun ihminen” ja olen jo useasti aiemminkin pohtinut vastaavien esimerkkien aiheuttamaa disinformaatiota. Mielestäni ”lillukanvarsiin” puuttumisen sijasta tulisi keskittyä jakamaan tietoa, mikä ohjaa ihmisiä vastuulliseen elämäntapaan kokonaiskuva hahmottaen.

Mikä on tarpeellista?

Yksittäisten ja melko lakonisten ohjeiden, kuten ”älä syö punaista lihaa” sijaan, meidän tulisi keskittyä tarpeeseen. Ihmisillä on tiettyjä pakollisia tarpeita, kuten ravinto. Sitten meillä on enemmän tai vähemmän tarpeellisia tarpeita, joista voimme helposti karsia.

Jos nyt esimerkiksi otetaan tuo ravinto, niin mielestäni meidän tulisi syödä sellaista ruokaa, mikä on meille hyväksi ja pitää meidät terveinä. Lisäksi meidän tulisi ensisijaisesti keskittyä poistamaan ruokahävikki, sekä sellaisten tuotantomenetelmien käyttö, mikä on haitaksi itsellemme ja ympäristölle.

Onhan se täysin järjenvastaista, että maailmassa tuotetusta ruuasta kolmasosa menee hävikkiin! Suomessa lukema on onneksi maltillisempi, ”vain” 10-15% (https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruokahävikki). Samaisista tilastoista selviää, että suurin ruokahävikin aiheuttaja on kotitaloudet, eli sinä ja minä.

Suomalaisten ruokahävikki on koko maailmaan verrattuna kohtuullinen, mutta siltikin meillä on paljon parannettavaa. Onkin melkoisen absurdia keskittyä siihen mihin ruoka on pakattu ja millä se kannetaan kotiin, jos 10-30% päätyy syömättömänä roskiin.

Mikä tähän on sitten on johtanut? Tehotuotanto, prosessointi, hektinen elämä…syitä on monia. Jokainen voisi kuitenkin osaltaan miettiä, että jos joutuisi täysin saalistamaan / kasvattamaan / tuottamaan omat ruokansa, niin olisiko hävikki yhtä suuri? Väitän, että ei olisi. Valitettavasti emme tänä yltäkylläisyyden aikana ymmärrä ja osaa arvostaa, sitä mitä on rajattomasti ja liian halvalla saatavilla.

Ruoka ei ole ainoa ongelma

Ruoka on ainoastaan osa ongelmaa. Entäpä kaikki muu kulutustavara? Kuinka paljon vaatekaapista löytyy käyttämättömiä tai vain muutamaan kertaan käytettyjä vaatteita? Niidenkin valmistukseen ja liikuttamiseen on kulunut luonnonvaroja, sekä aiheutunut päästöjä.

Saman kysymyksen voi esittää kodinkoneiden, keittiötarvikkeiden, lasten lelujen jne. suhteen. Listaa voisi jälleen jatkaa pitkään. Miettikääpä nyt vaikka ilmaisten ämpäreiden jakotilaisuuksia; joko tyhjinä tai täynnä ylijäänyttä, täysin turhaan tuotettua ylijäämätavaraa…

Ja tämän tarpeettoman ylituotannon sijaan, keskitymme täysin merkityksettömiin asioihin, kuten pyöräilijän tuottaman hiilidioksidin ilmastovaikutukseen.

Nykyisin ei ole lainkaan poikkeuksellista, että lastenhuoneet suorastaan pursuavat leluja, mitä paitsi ostetaan omille lapsille, niin niitä saadaan ja vastavuoroisesti viedään lahjaksi. Valitettavan moni taitaa kuitenkin päätyä lelulaatikon täytteeksi hyvinkin nopeasti, eikä sitä sieltä enää pois oteta, kunnes on aika siivota ”vanhoja romuja” pois.

Ihmiskunnan kohtalon kysymys

Jos mietitään vielä hetki, että mistä hiilidioksidipäästöt syntyvät. Karkeasti voidaan sanoa, että energiantuotanto ja teollisuus tuottavat puolet maailman päästöistä. Ja mihin tarvitaan noita edellämainittuja sektoreita? Niitä tarvitaan tuottamaan meille ihmisille tarpeellisia asioita ja vähemmän tarpeellisia – eikö niin?

Kun ostat kaupasta jotain, sanotaan nyt vaikka sen muoviämpärin (minkä toki voit saada ilmaiseksikin :)), niin tuota ämpäriä varten tarvitaan luonnonvaroja, eli pääasiassa öljyä. Se öljy pitää pumpata, kuljettaa ja jalostaa ennen kuin siitä saadaan muovin raaka-ainetta. Tämän jälkeen raaka-aine kuljetetaan ämpärinvalmistajalle, se valmistetaan, pakataan ja kuljetetaan jakelukeskuksiin, mistä se vielä kuljettaan kaupan hyllylle. Ja kaikessa tässä syntyy niitä hiilidioksidipäästöjä.

Ja mitä nyt yksittäisen ihmisen ämpärillä on vaikutusta? Valitettavasti sillä on. Jos nyt jokainen suomalainen kotitalous ostaa yhden ämpärin vuodessa. Se tekee yli 2,5 miljoonaa ämpäriä vuodessa. 500 000 kg muovia, mikä on pumpattu, siirretty, jalostettu, siirretty, valmistettu, siirretty…ja Suomi on 5,5 miljoonan asukkaan maa.

Ilmastonmuutoksen aiheuttajista ollaan asiantuntijoidenkin kesken montaa mieltä. Mutta onhan se nyt joka tapauksessa tyhmää tuupata sitä hiilidioksidia taivaalle turhaan – eikö niin?

Joten sen sijaan, että ruvettaisiin rajoittamaan meidän ihmisten elämää keinotekoisilla säädöksillä ja sanktioilla, niin keskityttäisiin fiksuihin valintoihin ja ostettaisiin vain tarpeeseen.

Vai kumpi sinusta on tärkeämpää?
– pitää kiinni elämäntavasta, että kaikkea on rajattomasti ja halvalla saatavilla koko ajan kasvavalle väestölle
– keskitytään laadukkaisiin ja ekologisesti järkeviin valintoihin, joilla voidaan jopa parantaa elämänlaatua

Olen mielestäni melko liberaali ihminen ja kapitalistinen talousjärjestelmä on ihan ok, joten mielestäni jokaisella on mahdollisuus tehdä juuri niin, kuten haluaa. Toivon kuitenkin, että tämä teksti saisi ajattelemaan asiaa edes hetkeksi…ja olisin erittäin ilahtunut, mikäli se jättää sinut ostamatta/ottamatta vastaan edes yhden turhan asian/esineen tulevaisuudessa – silläkin on isossa kuvassa vaikutusta 🙂

Ajatuksia vastuullisuudesta

Ajatuksia vastuullisuudesta

Pidetään huolta itsestämme, muista ja ympäristöstä niin, että jälkipolvillammekin on mahdollisuus hyvään elämään.

Vastuullisuus on teema, miltä tällä hetkellä lienee mahdoton välttyä. Joitakin vuosia takaperin, vastuullisuus oli harvojen ajama ideologia – lähinnä ympäristötietoisten yksilöiden, sekä aikaansa edellä olleiden yritysten.

Mielenkiintoista onkin ollut huomata, että etenkin yritysten vastuullisuutta alettiin vaatia. Ja annas olla, mikäli yritys ”jäi kiinni” vastuuttomasta toiminnasta. Julkinen lynkkays oli väistämätön ja haitta liiketoiminnalle suora seuraus.

Mutta mistä vastuullisuudessa on kyse? On helppo syyllistää muita, etenkin yrityksiä ja organisaatioita. Entäpä yksittäisen ihmisen vastuu? Vai onko yksilön tekemillä ratkaisuilla vaikutusta?

On totta, että jos vain minä käyttäydyn vastuullisesti, sillä ei ole merkitystä. Asia tulisi kuitenkin nähdä juuri päinvastoin. Eli, kun kaikki käyttäytyvät vastuullisesti, sen vaikutus ihmiskunnan ja koko planeettamme tulevaisuudelle on järisyttävän suuri.

Pidetään huolta itsestä, muista ja ympäristöstä

Miten vastuullisuutta tulisi lähestyä? Ruokakaupoissa myydään vastuullisesti tuotettuja tuotteita, mikä yleensä tarkoittaa vastuullisuutta tuottajia ja ympäristöä kohtaan. Metsäteollisuus on vastuullinen, kun se pitää huolta, että uutta metsää kasvaa vähintään sama määrä, kuin vanhaa kaadetaan.

Kaupoista on helppo löytää vastuullisesti tuotettuja tuotteita. Kaikkea ei kuitenkaan ole saatavilla kotimaisena, vaan on tyydyttävä tuontituotteisiin. Kahvi on tästä yksi esimerkki, mutta tällöinkin voi valita vastuullista luomutuotantoa.

Vastuullisuus on kuitenkin paljon laajempi käsite. Ja nyt puhun ennen kaikkea yksilön vastuullisuudesta, sillä se on ainoa millä on merkitystä. Yksilöt johtavat valtioita, yrityksiä, organisaatioita, perheitä jne.

Vastuullinen ihminen pyrkii elämään ja toimimaan niin, että hän on riippumaton muista ja pitää valinnoillaan planeettamme ikuisesti elinkelpoisena. Tässä suhteessa vertauskuva vuoteen 10 000 eaa asti vaikuttaneisiin metsästäjä-keräilijöihin on aika osuva.

On kieltämättä haastavaa elää nykyhetkessä kuin esi-isämme aikoinaan, mutta toisaalta nykyisyys myös mahdollistaa paljon ja jokainen pystyy omilla päätöksillään vaikuttamaan omaan terveyteensä, muiden hyvinvointiin, ympäristöönsä ja ylipäätään planeettamme hyvinvointiin.

Haluan korostaa, että ajattelutavan keskiössä on nimenomaan pyrkimys elää vastuullisesti. Jokainen voi itse määrittää vastuullisuuden rajansa ja mihin on kykenevä kulloisessakin elämäntilanteessa. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää omien valintojensa vaikutus ja tehdä siihen perustuen vastuullisia päätöksiä.

Lopuksi jaan kolme toisiinsa ketjutettua esimerkkiä omista päätöksistäni.
Olen jakanut ne kolmeen pääkategoriaan, mitkä kaikki nähdäkseni edustavat yksilövastuuta.

VASTUULLISUUS…

…OMASTA ITSESTÄ
Olen karsinut prosessoidun ruuan ruokavaliostani ja pyrin käyttämään luomutuotteita mahdollisuuksien mukaan. Samoin olen poistanut ne ruoka-aineet, jotka eivät sovi minulle ja aiheuttavat oireita. Tämän vaikutus terveyteeni ja hyvinvointiini on kiistaton. Kannan siis vastuuta omasta terveydestäni, jotta pysyisin mahdollisimman hyvässä kunnossa ja mahdollisimman pitkään.
Täydellisesti en tätä kuitenkaan kykene omassa elämäntilanteessa noudattamaan, sillä aika ajoin tulee eteen tilanteita, että ainoa vaihtoehto on ulkona syöminen, jolloin en voi olla varma ruuan laadusta.

…YHTEISÖSTÄ
Pyrkimällä pitämään itsestäni ja terveydestäni huolta, käytän todennäköisesti vähemmän lääkäreiden palveluksia ja heidän määräämiään lääkkeitä. Vähennän näin siis omalta osalta jo kohtuuttoman suureksi paisuneita julkisia sosiaali- ja terveysmenoja. Olen myös siitä onnellisessa asemassa, että kuulun sairauskassaan. Niin ikään käytän myös kassan varoja vähemmän, jolloin niitäkin on käytettävissä niille, jotka todella ovat niiden tarpeessa.
En yritäkään väittää, että onnistun olemaan täysin kuluttamatta yhteisömme varoja, vaikka kuinka niin toivoisinkin. Tavoitteeni on kuitenkin olla niihin ”kajoamatta” 🙂

…YMPÄRISTÖSTÄ
Ruokavalioni suosii luomutuotettua lähiruokaa, mikä useimmiten jättää pienen ekologisen jalanjäljen ja rasittaa maaperää vähän, pitäen sen rikkaana kasvuympäristönä. Lisäksi pyrin käyttämään ja hyödyntämään kaiken hankkimani sataprosenttisesti vähentäen näin ruokahävikkiä. Kaikesta huolimatta tämä on ympäristön kannalta se kaikkein merkittävin.
En kuitenkaan tarkista ja laske käyttämieni elintarvikkeiden hiilijalanjälkeä, joten en voi absoluuttisesti todeta, kuinka paljon pienempi on hiilijalanjälkeni näiltä osin keskivertosuomalaiseen verraten. Joudun myös turvautumaan muualla tuotettuun esimerkiksi oliiviöljyä ostaessani.