Rohkeasti kohti unelmia

Rohkeasti kohti unelmia

Aloitetaan kaukaa, no aika on suhteellista, mutta noin 13 vuoden takaa. Vuosi 2007 oli monessakin mielessä käänteentekevä. Haluan jakaa tuolta ajalta kolme isointa muutosta aikajärjestyksessä:

1.) Menimme naimisiin rakkaani kanssa

2.) Aloitimme rakentamaan unelmiemme kotia

3.) Hän tuli raskaaksi

Tässä kirjoituksessa keskitytään ennen kaikkea tuohon kohtaan 2. Ei sillä, etteikö muutkin olisi tärkeitä, mutta rohkeus ja unelmat, mistä nyt puhun, liittyvät ennen kaikkea siihen.

Unelmiemme kodin rakentaminen alkoi paikan valitsemisella. Lopulta se löytyikin pitkän etsinnän ja epäonnistuneen arvonnan jälkeen. Olen edelleen sitä mieltä, että asiat menivät, kuten menivät syystä ja parempaa paikkaa ei olisi voinut lopulta löytyä.

Kotimme sijaitsee parin sadan metrin päästä kaupungin keskustasta, järven äärellä tontin rajoittuessa kahdelta sivulta puistoon ja yhdeltä luonnollisesti tiehen. Alue on erittäin rauhallinen ja haluttu omakotialue.

Tämän paikan me halusimme ja sen myös saimme pienellä rohkeudella, sekä päättäväisyydellä varustettuna. Tuolloisiin tonttihintoihin verraten, tarjosimme ja maksoimme tästä viisinkertaisen hinnan.

Tontti saatiin ja talopaketti löytyi. Vaikka kolmikerroksisen talomme kaksi ylintä kerrosta tulikin kasattuna säältä suojaan, niin suurimman osan töistä teimme itse. Varsinkin varsinaisesta rakentamistyöstä, vastasin valtaosasta itse isäni kanssa, jolle olenkin ikuisesti äärettömän kiitollinen siitä avusta, mitä hän silloin meille antoi – KIITOS!

Koti valmistui muuttokuntoon noin vuodessa. Kun saimme kamamme vanhasta kerrostalokaksiosta sisään uuteen kotiimme myöhään illalla, tein Gin Tonicin, istahdin sohvalle ja ensimmäistä kertaa nautin kättemme jäljestä, sekä ikkunasta avautuvasta näystä – en ikinä unohda sitä hetkeä ja tunnetta, mikä hipoi täydellisyyttä – olin onnellinen!

Ajattelin, että en tule lähtemään tästä ikinä minnekään.

Tunnen edelleen olevani onnellinen ja etuoikeutettu saadessani asua juuri tässä. Siksi päätöksemme tuntuukin erityisen vaikealta, mutta myös samalla niin oikealta ja varmalta.

Hyvästi koti ja Valkeakoski

Syitä on monia, enkä aivan kaikkia tule tässä avaamaan, sillä ne eivät anna tarinalle lisäarvoa. Oleellista on se, että pitää laittaa oman elämänsä asioita tärkeysjärjestykseen. Tämä on siksi oleellista, että kaikkea ei voi, eikä pysty saamaan, eikä varsinkaan tekemään.

Omakotitalo työllistää, siitä ei pääse mihinkään. Ei se mikään armoton työleiri ole, mutta jos elämässä haluaa keskittyä siihen, mistä nauttii ja mikä edesauttaa unelmien saavuttamista, niin tunti viikossa ruohonleikkuuta, kaksi tuntia siivoamista tai kolmekin tuntia lumitöitä on kaikki pois siitä ajasta.

Kuten varmaan ymmärrätte tämä mitä juuri nyt teen, eli kirjoittaminen, on yksi sellainen asia mihin haluan panostaa. Lukemattomia kertoja olen joutunut priorisoimaan esimerkiksi lumityöt sen edelle.

Toinen asia, mikä on taustalla vahvimpana, liittyy meidän molempien haluun asua suuremmassa kaupungissa. Rakastan hyvää kahvia ja nautin erilaisissa kahviloissa istumisesta, sekä ohi vilistävän elämän seuraamisesta. Lisäksi palvelut ja tarjonta ylipäätään ovat laajemmin, sekä paremmin saatavilla.

Nykyinen kotikaupunkimme tarjoaa kaiken välttämättömän ja täällä on kokoon nähden mielettömän hyvin muun muassa ulkoilu- ja liikuntamahdollisuuksia saatavilla. Tapahtumia etenkin kesäaikaan järjestetään ja kulttuurielämäkin on vilkasta.

Jotain silti puuttuu ja sitä haluamme nyt lähteä etsimään. Ensimmäinen etappimme tullee olemaan Hämeenlinna, ei siis kovin paljon isompi, mutta kuitenkin. Tämä on tähän kohtaan ehkäpä enemmän käytännöllinen välivaihe vaimoni töihin liittyen, kuin täydellinen valinta sille, missä joskus unelmoimme asuvamme.

Sitten kun…

Mistä joskus unelmoimme…siihen kiteytyy kaiken ydin. Olemme jo jokusen vuoden miettineet, että olisi kiva joskus asua siellä ja tehdä sitä tai tätä.

Sitä joskus ei koskaan tule, ellei tartu toimeen. Ellei nyt, niin milloin sitten?

Tämän asian kanssa teimme töitä kesälomallamme tänä vuonna. Ja päädyimme siihen tulokseen, minkä prosessin olemme nyt käynnistäneet. Laitoimme siis talomme myyntiin ja suunnittelemme, sekä kartoitamme siinä sivussa todennäköisen uuden paikkakuntamme mahdollisuuksia.

Voin kertoa, että tämänkaltainen mieltä ravisteleva kokemus on loppujen lopuksi palkitsevaa. Tunne siitä, että elämässä voi tehdä rohkeitakin päätöksiä, kantaa ja antaa vapauttavan, sekä voimaannuttavan tunteen.

Emme ole enää sidottuja mihinkään loppuelämäksemme. Kun laittaa itselle tärkeitä asioita ja arvoja järjestykseen, sekä ymmärtää ettei koko listaa voi saada, niin päätös on lopulta helppo.

Ja ainahan voi palata takaisin. Tosin tähän taloon tuskin enää ikinä tulemme pääsemään , mutta siitäkin huolimatta otamme tämän loikan elämässämme ilolla ja suurella palolla vastaan.

Ei ole koskaan liian myöhäistä tehdä rohkeita päätöksiä, vaikka ne olisivat kuinka kipeitä. Kannattaa miettiä, mitä elämältä haluaa kaikista eniten, ja mennä rohkeasti niitä kohti. Ilman unelmia liekki hiipuu ja nopeammin, kuin ehtiikän tajuta, on aika lipunut ohitse.

En tarkoita, etteikö voisi olla onnellinen paikallaankin, olemmehan mekin olleet. Mutta jos takaraivossa kummittelee ajatus jostain suuremmasta, niin silloin on syytä kysyä itseltä ”Mitä minä oikeasti haluan?”. Oli vastaus mikä hyvänsä, niin toteuta se!

Hyvä ruoka voi olla paljon enemmän, kuin vain makua ja ulkonäköä

Hyvää ja terveellistä – onko sellainen mahdollista?
On se! Ja lisäksi terveellinen ruoka voi olla myös aivan mielettömän hyvän makuista.

Ajatus tähän tekstiin sai alkunsa, kun yritin ottaa täydellisen ruoka-kuvan ladattavaksi Instagramiin – TADAA:

Kuvan annoksen valmistus sujui ”vasemmalla kädellä” muiden askareiden lomassa, mutta panostin asetteluun ja sitten räpsin joukon kuvia.

Kun sitten tuli aika päivittää kuva Instaan, niin totesin kuvasta löytyvän kerrottavaa vähintäänkin yhden blogi -kirjoituksen verran, eikä se suinkaan keskity annoksen ulkoasuun, vaan sisältöön.

Ruoka-aineiden laatu ja sisältö on muodostunut itselleni jo niin osaksi arkipäiväiseksi ja rutiininomaiseksi, ettei siihen tarvitse keskittyä. Paremmat vaihtoehdot löytävät tiensä ostoskoriin niin, ettei kaupassa tarvi asiaan sen kummemmin edes keskittyä.

Mutta nyt tuota SoMe -päivitystä tehdessä päätin tarkemmin kertoa, että mikä tästä annoksesta nyt sitten tekee niin erityisen.

Aloitetaan proteiininlähteestä, mikä tässä annoksessa on aivan mielettömän herkullinen nieriä. Lohikalat, mihin nieriäkin kuuluu, ovat ottaneet vankan sijan suomalaisten ruokapöydässä yleisesti tunnetun terveellisyytensä johdosta. Vaikkakin yhtälailla niiden suosioon on vaikuttanut niiden edullisuus. Kalat yleisesti ovat niinikään hyvä vaihtoehto punaiselle lihalle.

Valitettavasti valtaosa myydystä lohesta on kasvatettua, jolloin sen terveellisyydestä voidaan olla montaa mieltä. Isoa osaa tässä näyttelee niiden rasvahappokoostumus, mikä ei kasvatetussa valitettavasti ole yhtä hyvä, kuin oletetaan.

Toinen kasvatetun lohen epäkohta liittyy niille syötettyihin antibiootteihin. Vaikkakin sitä on alettu joissain kasvattamoissa rajoittamaan, niin milläs sen sieltä kalatiskistä pystyy erottamaan. Ja mikäli vaihtoehtona on villi lohikala, niin valitsemalla sen, ei tarvitse vaivata päätään koko asialla 🙂

Lienee siis sanomattakin selvää, että annoksessani pääosaa näyttelevä Nieriä on villinä kasvanutta. Onnistuin nappaamaan viimeisen fileen paikallismarketin tuoretiskistä, mistä sellaista ilokseni löysin. Useimmitenhan nämä lohikalat tuppaavat olemaan juurikin kasvatettuja, mutta koen lähes velvollisuudekseni ostaa aina, kun villiä on tarjolla.

Saadakseen onnistuneen suolauksen, kannattaa se tehdä ajan kanssa, 3-4 tuntia ennen kypsentämistä. Ja mikäli haluaa optimoida suolansakin, niin käytä raffinoimatonta merisuolaa, missä on mineraalit ja hivenaineet tallella.

Omaan nieriääni käytin suolan lisäksi ainoastaan tilliä ja näinkin yksinkertaiella reseptillä lopputulos oli mielettömän herkullinen. Yksi parhaista kala-annoksista, mitä olen tai ainakaan muistan syöneeni.

Lisukkeena lautasellani on 35 grammaa punajuuria ja saman verran maa-artisokkaa uunissa, avocado -öljyssä paahdettuna. Kuitua nämä pitävät sisällään yhteensä noin 25 grammaa, millä päästäänkin jo päivittäiseen kuitusuositukseen.

Parasta tässä on kuitenkin se, että maa-artisokka on inuliinin lähteenä ylivoimainen, mitä se voi sisältää jopa 20%. Inuliini on yksi prebiooteista, eli sulamaton ruuan osa, mikä edistää suolistobakteerien kasvua ja näin tukee suoliston kuntoa, sekä sitä kautta terveyttä.

Uunijuuresten lisäksi tuoreita kasviksia löytyy salaatin muodossa. Punasipuli on niinikään hyvä inuliinin lähde. Lisäksi lautasella on tomaattia, kurkkua, lehtisalaattia ja pari ”kasvisten raskassarjalaista”, eli pinaatti, sekä lehtikaali.

Näistä etenkin lehtikaali on erinomainen kalsium -lähde. Reilulla 200g lehtikaalia saa täyteen päivittäisen kalsium -suosituksen. Toki tästä annoksesta ei niin paljoa löydy, mutta syömällä useamman salaattiannoksen päivässä, tulee kertymää mukavasti.

Salaatin päälle on ripoteltu oreganoa, mikä on yksi hyödyllisistä yrteistä muun muassa ruuansulatusta parantavan vaikutuksensa, sekä antioksidanttiensa ansiosta. Päälle on ripoteltu myös hivenen mustapippuria, mikä auttaa ravintoaineiden imeytymisessä. Lopullisen silauksen salaatti saa terveellisestä, kasvipohjaisesta ja ehdottomasti kylmäpuristetusta luomuoliiviöljystä, minkä ihmeellisyydestä on löytynyt tarpeeksi kerrottavaa aina kirjoiksi asti.

Kyllä vain, tarkkasilmäisimmät saattoivat huomata, että salaatin päällä on vielä jotain muutakin. Tilkkanen balsamiviinietikkaa tekee salaatista vieläkin maistuvamman ja on hyvä vaihtoehto valmissalaatinkastikkeille, eikä vähiten ruuansulatusta tukevan ominaisuutensa ansiosta…kunhan valitsee tässäkin laatua ja välttää niitä elintarvikeväreillä, sekä esannseilla valmistettuja 🙂

Mainitsinko jo, että tämä annossa oli aivan taivaallisen hyvää?

Mitäkö siis yritän viestittää? No sitä, että päivittäisillä valinnoilla, meillä on mahdollisuus vaikuttaa omaan hyvinvointiimme. Valitsemalla laadukkaita ja omaa terveyttä tukevia ruoka-aineita, sekä ”sementoimalla” ne osaksi arkeaan, voi tehdä itselleen paljon hyvää. Eikä niiden nauttiminen edes ole ”pakkopullaa”, sillä terveellinen ja herkullinen mahtuvat samalle lautaselle.

Selviääkö ruokarajoittunut Thaimaassa

Selviääkö ruokarajoittunut Thaimaassa

En voi sitä kieltää – minä todella pidän matkustamisesta. Ja ennen kaikkea matkustamisesta uusiin paikkoihin ja toisiin kulttuureihin. Tämä siitäkin huolimatta, että oma ruokavalioni asettaa tiettyjä rajoitteita kotimaassakin ja sopivan aterian löytäminen voi välillä olla työn takana.

Kuluvan vuoden tammikuussa perhelomamme suuntana oli Thaimaa, mikä oli jo kolmas kertani kyseisessä maassa, mutta sinne aina yhtä mukava palata. Tästä syystä en kokenut suurtakaan tarvetta huolestua siitä, löydänkö riittävästi paikallista syötävää.

Noin vuosi takaperin olin tiukalla eliminaatioruokavaliolla, minkä avulla selvitin, että mitkä ruoka-aineet ovat minulle sopivia ja mitkä eivät. Nyt uskon löytäneeni itselleni tasapainoisen ratkaisun, missä täysin poissuljettuna ovat ainoastaan gluteeni ja maapähkinä.

Vuoden 2018 lopulla ja 2019 alussa olin kaikkiaan puolisen vuotta tiukalla eliminaatioruokavaliolla, jolloin söin ainoastaan ruokaa, minkä sisällön tiesin tarkalleen.

Näiden poistaminen ruokavaliosta onnistuu varsin helposti myös reissussa. Hivenen haastavampaa on niiden ruoka-aineiden osalta, joita pyrin välttämään, eli eläinperäiset maitotuotteet, palkokasvit ja soija, sekä mausteista natriumglutamaatti (lue: aromisuola) ja lisäaineista karrageeni (E407).

Karrageenista voisin kertoa pitkästikin, mutta pidetään lyhyenä, eli kyseessä on levästä valmistettu emulgointiaine. Itselläni sen vaikutus suoliston kuntoon on tullut käytännössä testattua liian monta kertaa ja nykyisin käyn ostamieni tuotteiden sisällön varsin tarkkaan lävitse juuri tämän yleisesti käytetyn aineen johdosta.

Itse ruokaa laittaessani, myös ”pyrin välttämään” listan raaka-aineet ovat pannassa, mutta ulkona syödessä (mikäli haluaa syödä ulkona), on niistä joustettava. Ja varsinkin Aasiassa matkustaessa, on soijan ja natriumglutamaatin välttäminen todennäköisesti mahdotonta.

Thaimaalainen keittiö

Thai -keittiöön kuuluu oleellisena osana kasvikset, tuliset curryt, kookosmaito, kala, äyriäiset, riisi ja nuudeli. Kun listalta jättää kaksi viimeksi mainittua pois, niin kaltaiselleni gluteenitonta ketoruokaa nauttivalle ei ole ongelmaa löytää syötävää.

Käytännössä söin useimmiten jotain currya ja saatoin ottaa lisukkeeksi salaattia tai paistettuja/höyrytettyjä kasviksia, joita oli varsin hyvin myös tarjolla. Poissuljettu ei ollut myöskään vaihtoehto, että tilasin kaksi curry -annosta. Kovassa nälässä näin usein teinkin, sillä annokset pitävät kuitenkin jonkin verran kasviksia sisällään.

Herkullista red currya ja höyrytettyjä kasviksia.

Yksi perinteikäs thai -ruoka on Chicken satay, mikä olisi täydellistä ketosafkaa* ja vielä herkullista sellaista, sai nyt jäädä nauttimatta. Valitettavasti oleellinen osa kyseistä ruokaa on herkullinen maapähkinä -dippi, mitä ilman makunautinnosta jää paljon pois.
*kastikkeessa piilee kuitenkin ansa, sillä se saattaa sisältää liiaksi ruokosokeria. Kohtuudella nautittuna hiilarimäärät jäävät kuitenkin alhaisiksi.

Maapähkinäthän ovat yksi tunnetuista allergeeneista, ja vaikka itselläni ei varsinaista allergiaa niille(kään) ole, niin ne ovat ruoka-aine, joiden nauttimisen jälkeen ei jää epäselväksi sopivatko ne minulle vaiko eivät 🙂

Mikä kuuluu lomaan?

Olut…sehän se kuuluu lomaan. Jopa heidän, jotka eivät kotimaassa olutta nauti, kertovat nauttivansa suunnattomasti oluesta etenkin rantalomilla. Niin myös minä, joka nautin olutta myös kotimaassa, nautin siitä etelän lämmössä vieläkin enemmän. Mikä olisi pitkän ja kuuman päivän jälkeen parempi janonsammuttaja, kuin kylmä, huurteinen olut. Onneksi nykyisin on myös gluteenittomia ja vähähiilarisia vaihtoehtoja tarjolla 🙂

Kunnianhimoinen tavoitteeni oli löytää myös Thaimaasta itselleni kylmää janojuomaa, mutta helpommin sanottu, kuin tehty. Vietimme ensimmäiset yhdeksän päivää Khao Lakissa, missä kolusin lähialueen marketit läpi päätyen lopulta tunnustamaan tappioni. Gluteenitonta vaihtoehtoa ei ollut tarjolla.

Viimeiset kolme lomapäiväämme vietimme Bangkokissa. No nyt! Ellei täältä löydy, niin ei sitten mistään 🙂 Heti ensimmäisen päivän päätteeksi päädyimme jättimäiseen ostoskeskukseen, mistä löytyi jättimäinen myymälä täynnä oluita ym. mietoja juomia eri puolilta maailmaa. Löytyipä hyllyiltä mm. suomalaista, Hartwallin ”lonkkuakin”. Entä se gluteeniton olut? Ei…ei löytynyt 🙁 Varmistin asian vielä henkilökunnaltakin ja sain vastaukseksi epäuskoisia pään heilautuksia.

Perustuen melko kattavaan empiiriseen tutkimukseen, Thaimaassa ei kannata hukata aikaa gluteenittoman oluen metsästykseen.

Ulkona syömisen sudenkuopat

Kuten jo aiemmin mainitsinkin, niin ulkona syömiseen liittyy aina riski. Harvoin on mahdollista saada täydellistä ainesosaluetteloa. Vaikka yleisimmät erityisruokavaliot onkin huomioitu, niin soijaa, natriumglutamaattia ym. löytyy hyvin suurella todennäköisyydellä useimmista ruuista.

Mikäli haluaa pelata todella varman päälle, niin tällöin vaihtoehdot jäävät vähiin, ellei matkassa ole sujuvaa thai -kielen taitajaa, joka voi asiat henkilökunnalta varmistaa. Siitä huolimatta, että ravintoloissa peruspalvelu onnistuu sujuvasti englanniksi, niin vähänkään erikoisemmissa toiveissa saattaa vastapuolen kielitaito nousta pystyyn.

Edellä mainitsemina varmoina vaihtoehtoina pitäisin erilaisia salaatteja, lämpimiä kasviksia ja proteiininlähteitä, joihin ei ole sekoitettu mitään kastikkeita. Mutta on selvää, että näillä eväillä yksi lomailun kohokohdista, eli paikallinen ruoka jäisi kokematta ja sen myötä lomasta olisi tärkeä osa poissa.

Buffet -aamiaisella saa lautaselleen juuri sitä, mitä haluaa, mutta myös ravintoloista löytyy vaihtoehtoja, joilla pystyy ylläpitämään tiukkaakin ruokavaliota.

Itse olenkin siis päättänyt matkaillessa ja muutoinkin ulkona syödessä ummistaa silmäni sille mahdollisuudelle, että niiden salamatkustajina mahalaukkuuni päätyy jotain sellaista, mitä en sinne normaalioloissa päästäisi.

Pyrin siis valitsemaan ruokia, mitkä tukisivat mahdollisimman hyvin minulle hyvää oloa ja terveyttä vaalivia raaka-aineita, mutta toisaalta elämästä tulisi liian rajoittunut ja sitä kautta ahdistavaa, mikäli olisi aina täydellisen ehdoton.

Tämä pätee muutoinkin kaikkeen siihen, millaisen elämäntapasi rakennat. Kun pääosin se täyttyy hyvistä, järkevistä ja sinua tukevista elementeistä, niin silloin tällöin voi tehdä poikkeuksia. Tästä kohtuullisuudesta olen kirjoittanut tarkemmin tässä artikkelissa.

Mikäli sinulla on keliakia ja harkitset matkustamista Thaimaaseen, niin oheiselta sivustolta löytyy lisää tietoa asiaan liittyen (englanniksi). Hyödyllinen lisä on mm. mukaan tulostettava Thaiksi käännetty ohjeistus keliaakikon rajoitteista, minkä voi sitten näyttää paikallisissa ravintoloissa varmistaakseen ruokansa gluteenittomuuden.

Terveellinen elämä ei vaadi itsekuria

Terveellinen elämä ei vaadi itsekuria

Luulitko, että terveellinen elämä vaatisi niin kovaa itsekuria, ettet uskalla edes yrittää? Mikäli luulit, niin tämä tieto saattaa pelastaa elämäsi:
Terveellinen elämä on jotain muuta, kuin näännyttäviä dieettejä ja kovaa treeniä.

Liikkua voi monella tapaa. Esimerkiksi metsään meneminen jo itsessään on monipuolista liikkumista. Epätasainen maasto nousuineen ja laskuineen aktivoi kroppaa pienistä isoihin lihaksiin. Lisäksi metsä on mielelle erinomainen paikka rauhoittua.

Ihan ensimmäiseksi pitää kuitenkin ymmärtää, että hyväkuntoiset ja -vartaloiset ihmiset eivät ole yhtä kuin terve ihminen. Terveydessä ja hyvinvoinnissa piilee sama salaisuus , kuin henkisessäkin: tärkeintä on sisäinen ”kauneus”.

Viimeisen päälle ”tikissä” oleva kroppa saattaa olla hyvin niukan ja yksipuolisen ruokavalion, liian kovan treeni ja puutteellisen levon tulosta. Tällöin näytät ulospäin hyvältä, mutta todellisuudessa puutokset ihmiselle välttämättömistä vitamiineista ja kivennäisaineista, sekä kovan treenin aiheuttama kuormitus sairastuttavat elimistöäsi ja vaikutukset näkyvät vasta pitkällä viiveellä.

Helppo muistisääntö on syödä värikkäästi. Mitä monipuolisemmin täytät lautasesi, sitä paremmin saat varmistettua mikroravinteiden riittävyyden. Ja mitä puhtaampaa, sen parempi 🙂

Paitsi, että kova treeni lisää myös vitamiinien ja kivennäisaineiden tarvetta, lisää se myös palautumiseen tarvittavan levon määrää. Usein kuitenkin vedetään rankkaa treeni-/ruokavalio-ohjelmaa ja sen päälle tulee kaikki muu elämän hektisyys. Valitettavasti tällöin unohtuu pitää huolta kaikista oleellisimmista, eli riittävästä ravinnosta ja levosta. Ulospäin lopputulos näyttää ”timanttiselta”, mutta sisällä on päällä ”tulipalo”.

Askeleet terveyteen ja hyvinvointiin

Palataanpa sitten lupaukseeni, eli terveellisen elämän helppouteen. Kun otat seuraavat viisi asiaa käyttöösi ja ”sementoit” ne elämääsi, niin vaikutukset tulevat sen seurauksena.

  1. Ymmärrä, mikä on kohtuullista
    Valkoisten jauhojen, sokerin ja huonojen rasvojen vaarallisuutta ei voi korostaa liikaa. Siitä huolimatta, että jokainen sen varmasti tietää, niin päivittäin sorrutaan kuluttamaan järkyttäviä määriä edellä mainittuja myrkkyjä. Pulla päivässä ei ole kohtuullista, puhumattakaan karkkien ym. napostelusta. Jos haluat herkutella pullalla, niin perjantaipulla ja 1 karkkipäivä viikossa on kohtuullista.
  2. Lisää hyviä asioita ruokavalioosi
    Samalla, kun mahdollisesti joudut karsimaan em. asioita, niin ota elämääsi hyviä juttuja. Huomaat pian, että terveellisiä herkkuja on olemassa.
    Ja kun tarkoitan hyvien asioiden lisäämistä, niin se ei tarkoita pelkästään herkkuja. Korvaa huonolaatuiset rasvat hyvillä, vaihda prosessoitu ja puhdistettu suola harmaalla merisuolalla, on olemassa lukematon määrä muitakin kasviksia, kuin peruna ja ne itseasiassa maistuvatkin paremmalta.
    Osta maustehyllyysi vain vain aitoja makuja ja laita ensimmäiseksi aromisuola pannaan. Kannattaa muutoinkin lukea sisällysluettelot läpi, niin oppii ymmärtämään, mikä on aitoa ja puhdasta.
  3. Löydä itsellesi sopiva ”ruokaympyrä”
    Mikäli jokin ruoka-aine aiheuttaa sinussa oireita, niin älä nyt hyvä ihminen syö sitä. Juoksetko pullan tai leivän jälkeen vessaan, saako maito poskesi punottamaan tai kipeytyvätkö nivelesi olut -pullon jälkeen? Nämä ovat melko tyypillisiä monille ja niiden taustalla saattaa olla eri syitä, mitkä tulisi löytää. Mutta nopea toimenpide oman hyvinvointisi kannalta on korvata ko. tuote vaihtoehtoisella, millä kuitenkin ravitsemuksen vastuut saadaan täytettyä.
    Itselläni on käytössä ketogeeninen paleo -ruokavalio ja koen sen sopivan omaan elämääni erittäin hienosti. Tästä huolimatta en edes yritä sanoa, että se on ainoa oikea tapa syödä. Me kaikki olemme yksilöitä ja meilä on omat rajoitteemme, elämänrytmimme, energiantarve jne. Sinun pitää itse kokeilla ja testata, mikä sopii sinulle. Sen verran pitää kuitenkin nähdä vaivaa, että ruokavaliosi täyttää ravitsemuksen vastuut ja siitä saadaan tarvittavat makro- ja mikroravinteet.
  4. Fyysinen kunto ei vaadi tiukkaa treeniohjelmaa
    Ihmiskeho nyt vain sattuu olemaan sellainen, että se rapautuu, ellei sitä pidetä liikkeessä. Hyvä ja havainnollistava vertauskuva on pienillä kierroksilla käyvä karstainen moottori, mitä on sitten välillä hyvä vähän ”polkaista”.
    Tehokkailla ja hengästyttävillä treeneillä on omat puolensa, mutta kehon terveenä pysymiseen ei tarvitse aloittaa tiukkaa treeniohjelmaa.
    Ongelma on enemmänkin se, että liike on jo lähtökohtaisesti olematonta. Fyysiset työt käyvät yhä harvinaisemmiksi ja paikasta toiseen liikutaan autoilla, junilla, sekä muilla liikennevälineillä.
    Sen sijaan, että aloittaisit treeniohjelmaa, mitä et kuitenkaan jatka loppuelämääsi, niin lisää arkeen hyötyliikuntaa. Pyöräile töihin, kävele kauppaan, älä käytä hissiä, haravoi, lapioi, pilko puut kirveellä, vaihda auton renkaat itse jne.
    Käytä kehoasi monipuolisesti kaikessa, mitä normaaliin arkeesi kuuluu. Lihaskuntoa täytyy ylläpitää ja hengästyminen on hyvästä 🙂
  5. Lepää ja nauti
    Tämä on helppo – niin helppo, ettei välttämättä ymmärrä miten tärkeästä asiasta onkaan kyse:
    1.Nuku! Ihan minimissään 7 tuntia, mielellään kahdeksan.
    2.Nauti! Ja tee se hyvällä omalla tunnolla.
    Kaikesta hyvästä, mitä olet lisännyt elämääsi, ei ole kuitenkaan kummoistakaan hyötyä, ellet pidä huolta onnellisuudestasi. Jos unesi jäävät jatkuvalla vajaaksi ja mielesi täyttää pääasiassa negatiiviset ajatukset, niin ne sairastuttavat sinut siinä, missä epäterveellinen ruokakin tai liikkumattomuus.
Kotityöt ovat paitsi hyödyllisiä, niin myös erinomainen tapa aktivoida kehoa ja raskaammat työt erinomaista lihaskuntoharjoittelua…kunhan tekniikka on näissäkin kunnossa.

Missä se helppous on?

Petyitkö luettuasi listan läpi? Lupasin helpon tien terveyteen ja ei tämä sen helpommalta kuulosta, kuin mitkään muutkaan hyvinvointivinkit. Koko idea on siinä, että kun löydät elämääsi sopivat jutut, niin sinun ei tarvitse miettiä ja pakottaa itseäsi mihinkään.

Voit syödä, kun sinulla on nälkä. Voit syödä paljon ja todella herkullista ruokaa, eikä se vaadi kaloreiden laskentaa.

Jos ei huvita lähteä treenaamaan, niin älä lähde. Lepää mieluummin hyvällä omalla tunnolla, sillä todennäköisesti se on juuri sillä hetkellä sinulle parasta.

Jos haluat ottaa irtioton arjesta, punaviiniä kavereiden kesken ja lempiartistin keikka, niin se on ihan ok. Tai saunailta poikaporukalla ja aamuyöstä kebabin kanssa kotiin. Leffailtaan evääksi karkkia, sipsiä ja limua.

Niin kauan, kun perusasiat ovat kunnossa ja ne täyttävät suurimman osasi elämästäsi, niin välillä voi tehdä asioita, mitkä eivät ole millään asteikolla hyväksi. Oleellista on ymmärtää, että et voi tehdä sitä päivittäin.

Kun elämäsi on tasapainossa, niin huomaat kuinka helppoa sen ylläpitäminen on. Siitä tässä on kyse 🙂

On ihan okei olla rohkeasti itsekäs

On ihan okei olla rohkeasti itsekäs

Itsekäs ihminen koetaan lähtökohtaisesti negatiivisessa valossa – miksi siis kannustan olemaan itsekäs? Yhdenlaista itsekkyyttä on ajatella kaikki minulle nyt, mutta en suinkaan kehoita olemaan rohkeasti sillä tavalla itsekäs. Enemmänkin rohkaisen epäitsekkäitä ottamaan enemmän itsensä huomioon.

Valitettavasti olen usein törmännyt ihmisiin, jotka asettavat esimerkiksi lapsensa kaiken edelle. Tuntuu, kuin mikään ei olisi sallittua, koska lapset. Toinen hyvä tekosyy on työ. En voi, en jaksa, en uskalla, koska minulla on tämä työ ja se vaatii kaiken huomioni arkisin. Ja viikonloppuisin en yksinkertaisesti jaksa, koska tarvitsen lepoa ja rauhaa raskaan, sekä hektisen viikon jäljiltä.

Kun törmään tämänkaltaiseen tilanteeseen, niin ensinnäkin olen syvästi harmissani kyseisen henkilön puolesta. Toisaalta olen erittäin kiusaantunut, sillä haluaisin ravistella hänen ajatusmaailmaansa, mutta ymmärrettävästikin se osuu aralle alueelle ja näen paremmaksi jättää tilanteen sikseen.

Toki lapset, työ, vanhemmat tai mikä ikinä onkaan, antaa heidän elämäänsä merkitystä. Se tuo onnea ja tyydytystä, sekä pitää elinvoimaisena. Mutta mikäli oikeasti haluaisi tehdä jotain muutakin, niin tämä elämän yksi osa-alue ei saa olla sille esteenä.

Toki joskus, mutta vähemmissä määrin, on tilanne ettei yksinkertaisesti ole kuin lapset ja työ. Yksinhuoltaja, jolta puuttuu turvaverkko ympäriltään. Tälläisessä tilanteessa ei luonnollisestikaan ole kaikkeen mahdollisuutta, mutta monta asiaa pystyy tekemään myös lasten kanssa.

Entä sitten se työ? Vanha sanonta sanoo, että hautausmaalta löytyy paljon korvaamattomia ihmisiä. Ja se valitettavasti osuu ainakin osittain oikeaan. Mikäli elät elämääsi työn kautta tai oikeastaan elät työlle, niin tuottaako se jatkuva paine ja aina vain parempiin tuloksiin pääseminen sinulle sen vaivan arvosta hyvää.

Painat ”tukka putkella” menemään koko ajan ja elät vain viikonlopuille. Tai vielä pahempaa, painat menemään ja lomalla sitten rentoudutaan. Eli uhraat 47-48 viikkoa vuodesta pelkästään työlle, jotta voit sitten muutaman kerran vuodessa ottaa rennosti ja nauttia elämästä.

Hotelliin voi karata muulloinkin, kuin lomalla. Tai vielä parempaa…sinun ei tarvitse ottaa irtiottoja arjesta ja voit silti elää, kuin olisit aina lomalla.

Elämä on kokonaisuus, mikä on hyvä pitää tasapainossa

Meidän elämäämme mahtuu todella paljon erilaisia asioita. Siellä on velvollisuuksia ja asioita, mitkä on pakko hoitaa, jotta selviää.

On tehtävä jotain ansaitakseen rahaa, millä voi sitten ostaa vähintäänkin välttämättömyyksiä, kuten ruokaa.

Mikäli on onnellisesti naimisissa ja saanut lapsia, niin perheestään on vastuullista pitää huolta. Sama koskee mahdollisia lemmikkejä jne.

Mutta mikään näistä vastuista ja velvollisuuksista ei tarkoita, ettetkö voisi pitää itsestäsikin huolta. Päinvastoin väitän, että ensisijaisesti sinun tulee huolehtia omasta hyvinvoinnistasi, jotta sinulla on voimia ja mahdollisuus huolehtia niistä muista asioista.

Omaa aikaa ja nautintoja voi hyvällä omalla tunnolla sisällyttää myös sinne arkeen. Oli sinulla velvollisuuksia tai ei.

Itseasiassa väitän, että perheesi, työnantajasi tms. saa sinulta paljon enemmän, mikäli olet virkeä, hyvinvoiva, onnellinen, energinen jne.

Tästä on kyse tarkoittamassani itsekkyydessä. Se antaa sinun elää onnellista elämää, mutta samalla mahdollista myös muille paljon enemmän <3

Terveyden metsästys – osa 2

Terveyden metsästys – osa 2

Vuosi 2008 oli todennäköisesti yksi elämäni kiireisimmistä. En kuitenkaan huomannut mihin olin luisumassa, sillä talonrakennusurakka ja riittävä ravinto pitivät fysiikkani, sekä jaksamiseni kasassa.

Vuoden 2007 syksyllä alkanut talonrakennusurakka oli kova fyysinen treeni, mutta väärillä elintavoilla se ajoi lopulta sairauskierteeseen.

Vuoden lopussa, kun olimme vuoden uurastuksen jälkeen päässeet muuttamaan uuteen kotiimme ja parisuhteemme täydentyi perheeksi esikoistyttären syntymän myötä, terveyteni alkoi uudelleen oireilemaan. Tällä kertaa kyseessä ei kuitenkaan ollut nivelet, vaan suolistoni.

Muistan edelleen varsin hyvin tapaninpäivän 2008 illan. Olimme viettämässä perinteistä jouluamme kävelymatkan päässä vanhemmillani. Vaimoni oli lähtenyt noin kuukauden ikäisen tyttäremme kanssa kotiin aiemmin ja soitti minulle hetkeä myöhemmin, että uudesta kodistamme oli kuulunut kova kolaus (sivuhuomautuksena: kyseessä oli todennäköisesti ns. normaalia ”elämistä” runkorakenteissa).

Huolestuneena lähdin kohti kotia ja muistan kuinka puolivälissä matkaa tunsin itseni huonovointiseksi. Olo oli todella pahoinvoiva, ikäänkuin mahatauti olisi iskemässä, mutta ilman oksennustarvetta – olisiko jopa ollut pientä refluksia. Olo helpotti kotiin päästyäni ja kotonakin kaikki oli näennäisesti hyvin. Tuosta illasta kuitenkin alkoi noin kymmenvuotinen taistelu suolistoni kunnon kanssa.

Tähystys ja tabletteja

Työterveyden kautta sain lähetteen julkiselle puolella ja edessä oli tähystys. Kaikki sen kokeneet varmasti tietävät, että mistään kovin mukavasta kokemuksesta ei ole kyse 🙂

Tähystyksen ja laboratoriokokeiden lopputulemana oli, että paksusuoleni oli tulehtunut. Hoitona kortisonia (yllätys yllätys), sekä ko. sairauteen ”tehoavia” tabletteja, joiden vaikutusmekanismi jäi itselleni tiedusteluista huolimatta epäselväksi. Tässäkö sitä taas oltiin 🙁

No kortisoni tehosi ja seurantalabroissa tilanteeni oli kaikin puolin kunnossa. Tätä ei kuitenkaan jatkunut pitkään, sillä jokusen kuukauden kuluttua olin samassa, ehkä jopa pahemmassa tilanteessa. Ja siitäkin eteenpäin aaltoilin hyvien ja huonojen jaksojen välillä, kuitenkin niin, että jälleen kortisoni oli oikeastaan ainoa asia, mikä rauhoitti tilanteen.

Koska matka kesti vuosia, en rupea, enkä edes pystyisi kertaamaan kaikkia vaiheita tarkasti. Koitan kuitenkin poimia oleellisimmat esiin. Näistä yksi on se tosiasia, että rakennusprojektimme edetessä, myös alkoholin käyttöni kasvoi todella radikaalisti. Työmaalla oli aina olutta janojuomaksi ja näin jälkikäteen voin syvällä rintaäänellä todeta, että se oli suurin yksittäinen tekijä ongelmissani. Ei niinkään alkoholin takia, vaan sen sisältämän gluteenin johdosta.

Hyvin nopeasti tuon diagnoosin jälkeen otin yhteyttä vanhaan tuttuuni Aki Loikkaseen. Vierailu ei kuitenkaan tällä kertaa tuonut mitään uutta ja mullistavaa. Ja miksi olisikaan, sillä tiesinhän jo kaiken, mitä minun tulisikin tietää, kyse olisi vain niiden oppien noudattamisesta. Ja ollakseni rehellinen, ruokavalioni oli lipsunut hurjasti siitä, mitä alunperin olin oppinut.

Back to the basics ja mies kuntoon? No ei se ihan niin mennyt, sillä minulta jäi jotain oleeellista huomioimatta. Keskityin liiaksi syömäni ruuan makrojakaumiin, enkä niinkään ruoka-aineisiin saati niiden laatuun.

Vuosien saatossa tulin testanneeksi lukemattoman määrän eri ruokavalioita ja lisäravinteita. Osuinpa jossain kohtaa oikeaankin, mutta sitten taas erinäisten kokeilujen seurauksena lipsuin siitä, enkä löytänyt punaista lankaani uudelleen.

Vuosien varrella tulin testanneeksi useita erilaisia ruokavalioita ja lisäravinteita, mutta kaikesta tekemisestäni puuttui suunnitemallisuus ja pitkäjänteisyys. Kuvassa vedellään jotain vihersmoothieta, joihin minulla oli tapana sekoittaa kaikkea mahdollista superterveellistä ja supervihreää.

Sivuluisussa syvään päätyyn

Täytyy kuitenkin tuoda esiin, että olin elämääni semityytyväinen. Huolimatta haasteista suolistossani, pystyin treenaamaan ja muutoinkin elämään täysipainoista elämään. Elämänkatsomukseni ja sisimpäni ei kuitenkaan pystynyt hyväksymään sitä tosiasiaa, etten ole 100% terve, vaan palava halu ajoi metsästämään terveyttä.

Useiden eri tekijöiden seurauksena kuntoni kuitenkin huononi loppuvuodesta 2016. Muutaman syyn mainitakseni, niin merkityksellisyyden katoaminen yhdistettynä jo ennestään huonoon suoliston tilaan ja epäsopivaan ravintoon, mikä johti nivelhaasteisiin noin kymmenen vuoden tauon jälkeen 🙁

Näin jälkikäteen ajateltuna tuo on ollut parasta mitä minulle on tapahtunut. Niin kliseistä kuin se onkin, niin ilman tuota romahdusta en olisi ikinä päässyt oman terveyteni kanssa näin pitkälle ja sen päälle kokenut valtaisan henkisen kasvun polun.

Matka on kuitenkin ollut pitkä ja pitänyt sisällään todella syvissä ja synkissä vesissä räpiköimistä. Taistelua hoitosuunnitelmaa vastaan ja epätoivoisesti avun hakemista eri suunnista, joista jokaisella on kuitenkin ollut pieni tai suuri oma merkityksensä.

Näihin yli kymmeneen vuoteen on mahtunut tuskastuttava määrä ihmiskokeita omalla kropallani ja sielullani. Lukuisia kaatumisia ja yhtä paljon ylösnousuja. Vaikka muutamaan otteeseen on tuntunut siltä, että onko tässä mitään järkeä tai pitäisikö luovuttaa, niin lopulta uusi suunta on aina löytynyt – onneksi. Jokainen kokeilu ja erehdys on kuitenkin opettanut aina jotain, mitä nyt kaikkein näiden vuosien jälkeen hyödyntää omaksi parhaakseni.

Tämän bloggaukseni tarkoitus ei ole paljastaa mitään ”ihmelääkettä”, sillä sellaista ei ole. Sitä ei löydy länsimaisesta lääketieteestä, eikä sitä löydy täydentävistä hoidoista. Tämän kappaleen tarkoitus on tuoda esiin se tosiasia, että meitä ei voi paketoida samaan muottiin. Me olemme yksilöitä ja jokaisen on löydettävä se oma juttunsa. En kannusta olemaan kuuntelematta lääkäreitä. Sen sijaan kannustan kuuntelemaan omaa itseä, sillä se kannattaa ja mieluummin ennen kuin on liian myöhäistä.

Sinä olet itsesi paras tuntija, kunhan annat siihen mahdollisuuden. Se voi vaatia paljon työtä tai se voi löytyä joskus helpolla. Ehkäpä jo elät sellaista elämää, mikä tukee hyvinvointiasi ja pitää sinut terveenä.

Tämä oli ”Terveyden metsästys” -sarjani toinen osa. Kolmas ja toivon mukaan viimeinen osa tulee myöhemmin ja siinä tulen kertomaan, että mitkä ovat ne ydinasiat, joita olen oppinut kaikkien näiden vuosien aikana.

Korostan, että en ole keksinyt niitä itse tai perustanut ”huuhaa” -tiedolle. Toki olen lukenut ja katsonut paljon sellaistakin, mitä ei voi tieteellisesti todistaa, mutta pääasiassa luotan tutkittuun tietoon. Siitäkin huolimatta, että sitä löytyy valtava määrä ja osin ristiriitaistakin keskenään.

Loppusanoina voin kertoa voivani tällä hetkellä erittäin hyvin. Veriarvoni ovat viimeisimmän labrakäynnin perusteella lähes normaalit ja olen pystynyt parin vuoden tauon jälkeen hyppäämään takaisin ”askiin”, eli futsalkentille. Miten tähän on tultu ja mikä on nähdäkseni se minun juttuni, sen voit lukea myöhemmin sivustoltani.

Siihen asti: Nauti matkasta, sillä elämä on nyt!

Vasemmalla minä vuonna 2015 ja sama mies vuonna 2019 #nomakeup #nofilter
Paljon kilometrejä takana ja onnekseni ne näkyy, niin sisäisesti, kuin ulkoisestikin 🙂
Arjen valinnat vaikuttavat

Arjen valinnat vaikuttavat

Usein kuulee sanottavan, ettei ihmisillä ole varaa syödä terveellisesti. Mielestäni asia on juuri päinvastoin, eli kenelläkään ei ole varaa syödä epäterveellisesti. Pitkällä tähtäimellä epäterveelliset elämäntavat, mukaan lukien suusta alas menevä ravinto, tulevat maksamaan enemmän.

Ruokalautasensa voi täyttää monella tapaa – myös edullisesti.

Sokeri, huonot rasvat, prosessoitu ruoka ja ylipäätään ruuan laatu ovat asioita, joiden kanssa kuka tahansa voi tehdä valintoja, mitkä eivät rasita kukkaroa ja itseasiassa voi olla jopa päinvastoin.

Toki se vaatii perehtymään hieman asiaan ja mahdollisesti omaa työtä, sekä aikaa enemmän. Mutta voin taata, että mikäli elämän perusasiat ovat kunnossa, niin sen ansiosta energiaa on enemmän tehdä niitä asioita ja tehdä, sekä myös nauttia paljon muistakin asioista. Onneksi meillä kuitenkin on vielä vapaus valita 🙂

Täyteaineita vai ehtaa tavaraa?

Kauppojen hyllyistä löytyvät valmisateriat tai välipalat ovat toki edullisia ja nopea ratkaisu, mutta valitettavasti ne sisältävät paljon sellaista, minkä tarkoitus on aivan jotain muuta, kuin ihmisen hyvinvointi.

Otetaan esimerkiksi yksi suomalaisten suosituimmista, arjen helpoista ratkaisuista, eli ”mikropizza”. Ainesosaluettelot paljastavat helposti parikymmentä raaka-ainetta, joista osan tarkoituksena on mm. säilyvyyden, sekä koostumuksen ja maun parantaminen. Näihin käytetään mm. perunatärkkelystä ja muunneltua perunatärkkelystä, E-koodeja, sokeria, sekä ”mystistä” aromia. Aromista voisi puhua pitkäänkin, mutta yleensä se tarkoittaa käytännössä natriumglutamaattia.

Jos tuosta pizzasta poimittaisiin erilleen se, mitä ihminen oikeasti tarvitsee ja mistä on sille hyötyä, olisi luettelo huomattavasti lyhyempi ja mikä parasta, ei sille lopulta jää yhtään sen enempää hintaa. Vaikka eineksellä on painoa noin 200g, niin valitettavasti se ei ole ”painonsa arvosta kultaa”, vaan päinvastoin pyritty saamaan siitä mahdollisimman maistuva mahdollisimman pienin kustannuksin.

Kaiken huipuksi ne ihmisen tarvitsemat makrot (hiilarit, rasvat ja protskut) eivät ole laadullisesti sieltä parhaimmasta päästä. Laadukkaalla ruualla on hintansa ja vanha totuus, että halvalla ei saa hyvää pitää erittäin hyvin paikkansa myös tässä 🙁

Ehkä otin tässä keihäänkärjeksi ääriesimerkin, sillä pizzahan ei oikein millään mittarilla tai näkemyksellä mene sinne terveellisten vaihtoehtojen joukkoon, mutta perehtymällä valmisruokien ainesosaluetteloihin, voi saman kaavan toistuvan.

Voiko halvalla saada hyvää?

Tämä nyt menee hieman ristiin aiemman sanomiseni kanssa, mutta kyllä se on mahdollista. Tosin se vaatii omaa aikaa ja työtä. Omien mieltymysten mukaan voi todellakin valmistaa edullisia ja maistuvia ruokia. Lähden tässä liikkeelle omasta, edullisesta arkiruuasta, eli kaalipadasta.

Ensinnäkin raaka-aineet ostetaan erikseen. Minimissään tarvitset vain kaksi ainesosaa, eli kaalin ja valitsemasi proteiinin lähteen, mitkä paistat ja haudutat pannulla. Tämä on siinäkin mielessä loistava valinta, että voit säätää makroja oman ruokavaliosi mukaan. Sopii yleiseen, paleoon, ketoiluun jne. ja ruoka pitää sisällään myös kuituja ja paljon vitamiineja, sekä kivennäisaineita.

No tokihan ruuasta pitää nauttia ja pienellä lisäpanoksella siihen saa, edelleen edullisesti, paljon lisämakua. Lisää joukkoon sipulia, suolaa, mustapippuria ja lopuksi loraus hyvää oliiviöljyä, niin kelpaa jo kenelle vain.

Mikäli haluaa parasta, niin osta raaka-aineet luomulaatuisina. Tämä ei nyt kuitenkaan ole välttämättömyys, sillä ilmankin pärjää. Tosin silloin kannattaa käyttää punaisen lihan sijasta esim. kotimaista kanaa.

Jauhelihan voi ostaa halutessaan myös lähituottajilta, jolloin hinta-laatusuhde on useimmiten kohdillaan. Myös ympäristö kiittää <3

Eli esim. 1 kg valkokaalia, 400 g luomu(tai tai ruoholla ruokitun) naudanjauhelihaa, 1 iso punasipuli, raffinoimatonta merisuolaa, mustapippuria ja oliiviöljyä. Hintaa tälle tulee noin 8 € sisältäen 8 kpl n. 200g annosta, eli hintaa tulee n. 1 € per annos aivan kuten pizzallekin. Kumpaa sinä haluaisit lapsesi syövän?

Muistisäännöt laadukkaaseen ruokaan

1.) Osta mieluummin kaikki raaka-aineet erikseen ja valmista itse
2.) Jos ostat valmisruokia, älä ainakaan osta mitään sellaista, minkä ainesosat sisältävät asioita, joita et ymmärrä
3.) Suosi luomua
4.) Suosi kotimaista
5.) Punainen liha luomuna tai ruoholla ruokittuna
6.) Kala villinä

Myös kotimaisilla toreilla myydään puhtaita ja tuoreita raaka-aineita.
Usko siihen silloin lennät

Usko siihen silloin lennät

Oletteko nähneet Niko – Lentäjän poika -elokuvan? Minä olen ja useasti, sillä se kuului vanhemman tyttäreni suosikkeihin aikoinaan. Elokuvassa nuori poro uskoo isänsä olevan joulupukin lentojoukoissa, vaikkei ole koskaan tätä tavannutkaan.

Hän uskoo siihen niin kovasti, että aikoo itsekin oppia lentämään hokien ”Usko siihen silloin lennät”. Uskon loikka ei kuitenkaan tuota toivottua tulosta, vaan päättyy mahalaskuun. Hauskaa – eikö 🙂

Kuten saduissa yleensä, niin tämäkin päättyy onnellisesti ja Niko lopulta löytää isänsä, joka toden totta on osa lentojoukkoja. Tarinan sisällään pitämä opetus on hieno:
Älä koskaan lakkaa uskomasta!

Mihin tässä maailmassa voi sitten uskoa? Tänä sosiaalisen median aikakautena on suorastaan surkuhupaisaa seurata eri palstoilla viriäviä keskusteluja milloin mistäkin aiheesta. Ei uskoisi, että kuvittelemme olevamme sivilisaatiomme huipulla, kun seuraa eri medioiden julkaisuja, sekä aiheiden ympärille syntyvää keskustelua.

Tiedämmekö tosiaan kaiken?

Netti ja SoMe on pullollaan besserwissereitä, jotka uskovat tietävänsä kaikesta kaiken ja ovat järkähtämättömiä oman tietämyksensä suhteen. Mikäli joku erehtyy tuomaan poikkeavaa näkemystä, hyökätään tätä vastaan agressiivisesti ja kaivetaan esiin toinen toistaan vakuuttavampaa faktaa. Tieteellisiä tutkimuksia, mitkä puoltavat omaa näkemystä ja joiden avulla pyritään argumentoimaan vastapuoli hiljaiseksi.

Tieteellinen tutkimus onkin hauska juttu. Ehkä meille ihmisille tuntuu turvalliselta hyväksyä asioita, mitkä ovat tieteellisesti todistettua faktaa. Ja loppujen lopuksi harvan kompetenssi riittää todistamaan tutkimusta vääräksi. Itsellänikään ei riitä asiantuntemusta, kuin muutamaan harvaan asiaan, joissa aidosti pystyn ilman hakukoneiden apua tasavertaiseen väittelyyn.

Mutta sen minkä tiedän, niin ymmärryksemme kehittyy ja laajenee jatkuvasti. Me tutkimme ja opimme koko ajan valtavasti lisää eri aloilta ja sen tiedon pohjalta pystymme muuttamaan käsitystämme eri asioista. Tästä syystä tuntuukin aivan käsittämättömältä, että ei anneta tilaa ajatella avoimesti ja käydä rakentavaa, älyllistä keskustelua yhteisen etumme nimissä.

Uskon asia

Kun jokin asia tieteellisestä todistetaan, siitä tulee uskottava – eikö niin? Entä sitten, kun samasta asiasta on toisistaan poikkeavia tieteellisiä tutkimuksia. Mihin niistä uskoa? Meillä Suomessa, ja muuallakin, asia on ratkaistu antamalla päätösvalta tietyille ”instansseille”, jotka sitten kertovat, mikä on virallista, eli uskomme mukaan oikein.

Mielestäni tässä on vain se ongelma, että mitä kompleksisemmaksi asia menee, sen vaikeampi on tehdä yksiselitteisiä johtopäätöksiä. Muuttujien määrän ollessa suuri, on mahdoton tehdä 100% paikkansapitävää tutkimusta. Tästä syystä tuntuukin käsittämättömältä, että näihin tutkimuksiin perustuen tehdään päätöksiä, joiden oletetaan tuovan 100% odotetun kaltaisia tuloksia.

Tärkeintä ei näyttäisikään olevan miten asiat ovat, vaan miten uskomme niiden olevan.

Myönnetään olevamme rajoittuneita

Tiede on tehnyt todella merkittävää työtä ihmiskuntamme historiassa ja sitä on kiittäminen käsittämättömän monista hienoista asioista. Tuhannet tutkijat ympäri maailman tekevät päivittäin urotekoja meidän ihmisten ja ympäristömme parhaaksi. Valtiot, yritykset, järjestöt ym. tahot mahdollistavat tämän kaiken rahoittamalla niitä.

Tämän kirjoitukseni tarkoitus ei siis suinkaan ole kyseenalaistaa tiedettä ja sen saavutuksia, vaan herättää myöntämään se tosiasia, että me emme kykene ymmärtämään kaikkea. Me emme loppujen lopuksi voi koskaan olla täysin varmoja kovin monestakaan asiasta.

Tästä syystä toivoisinkin, että myös keskusteluissa pidettäisiin yllä toisia arvostavaa ilmapiiriä. Itselleni tulee suorastaan paha olo niistä muiden yläpuolelle itsensä asettavista keskustelijoista, joiden päällimmäinen motivaatio tuntuu usein olevan toisten idiootiksi leimaaminen sen sijaan, että puhaltaisimme yhteen hiileen, arvostaisimme toisia ja erilaisuutta, sekä antaisimme mahdollisuuden toisenlaisille näkemyksille.

Loppusanoina muistuttaisin vielä, vaikka sekin varmaan ”dissataan”, että tiede on aina mennyt eteenpäin. Vanhoja tutkimuksia kyseenalaistetaan koko ajan ja ”oikea tieto” muuttuu jatkuvalla tahdilla. Tämä on hyvä muistaa siinä hetkessä, kun päätät ottaa kaikkitietävän roolin ja hyökätä eri lailla ajattelevan kimppuun.

Peace and love <3

Ilmastoahdistus iskee

Ilmastoahdistus iskee

Kesäkuun 26. päivä Yle julkaisi artikkelin, missä kerrottiin vajaan neljän vuorokauden nettivideoiden katselulla olevan yhtä suuri hiilijalanjälki, kuin yhden ihmisen lennolla Helsingistä Tukholmaan.

Julkaisu levisi nopeasti sosiaalisessa mediassa ja kohu oli valmis. Monet tuskastelivat omaa tietämättömyyttään ja vaikuttivat ahdistuneen aiheuttamastaan ympäristökuormasta. Onneksi uutinen sai nopean vastareaktion ja useat asiantuntijat tekivät omia laskelmiaan todeten uutisen laskelman virheelliseksi. Lopulta Yle oikaisi uutisen vajaassa viikossa (oikaisu tapahtui päivittämällä tuo alkuperäinen uutinen).

Kuvittelen olevani niin sanottu ”tolkun ihminen” ja olen jo useasti aiemminkin pohtinut vastaavien esimerkkien aiheuttamaa disinformaatiota. Mielestäni ”lillukanvarsiin” puuttumisen sijasta tulisi keskittyä jakamaan tietoa, mikä ohjaa ihmisiä vastuulliseen elämäntapaan kokonaiskuva hahmottaen.

Mikä on tarpeellista?

Yksittäisten ja melko lakonisten ohjeiden, kuten ”älä syö punaista lihaa” sijaan, meidän tulisi keskittyä tarpeeseen. Ihmisillä on tiettyjä pakollisia tarpeita, kuten ravinto. Sitten meillä on enemmän tai vähemmän tarpeellisia tarpeita, joista voimme helposti karsia.

Jos nyt esimerkiksi otetaan tuo ravinto, niin mielestäni meidän tulisi syödä sellaista ruokaa, mikä on meille hyväksi ja pitää meidät terveinä. Lisäksi meidän tulisi ensisijaisesti keskittyä poistamaan ruokahävikki, sekä sellaisten tuotantomenetelmien käyttö, mikä on haitaksi itsellemme ja ympäristölle.

Onhan se täysin järjenvastaista, että maailmassa tuotetusta ruuasta kolmasosa menee hävikkiin! Suomessa lukema on onneksi maltillisempi, ”vain” 10-15% (https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruokahävikki). Samaisista tilastoista selviää, että suurin ruokahävikin aiheuttaja on kotitaloudet, eli sinä ja minä.

Suomalaisten ruokahävikki on koko maailmaan verrattuna kohtuullinen, mutta siltikin meillä on paljon parannettavaa. Onkin melkoisen absurdia keskittyä siihen mihin ruoka on pakattu ja millä se kannetaan kotiin, jos 10-30% päätyy syömättömänä roskiin.

Mikä tähän on sitten on johtanut? Tehotuotanto, prosessointi, hektinen elämä…syitä on monia. Jokainen voisi kuitenkin osaltaan miettiä, että jos joutuisi täysin saalistamaan / kasvattamaan / tuottamaan omat ruokansa, niin olisiko hävikki yhtä suuri? Väitän, että ei olisi. Valitettavasti emme tänä yltäkylläisyyden aikana ymmärrä ja osaa arvostaa, sitä mitä on rajattomasti ja liian halvalla saatavilla.

Ruoka ei ole ainoa ongelma

Ruoka on ainoastaan osa ongelmaa. Entäpä kaikki muu kulutustavara? Kuinka paljon vaatekaapista löytyy käyttämättömiä tai vain muutamaan kertaan käytettyjä vaatteita? Niidenkin valmistukseen ja liikuttamiseen on kulunut luonnonvaroja, sekä aiheutunut päästöjä.

Saman kysymyksen voi esittää kodinkoneiden, keittiötarvikkeiden, lasten lelujen jne. suhteen. Listaa voisi jälleen jatkaa pitkään. Miettikääpä nyt vaikka ilmaisten ämpäreiden jakotilaisuuksia; joko tyhjinä tai täynnä ylijäänyttä, täysin turhaan tuotettua ylijäämätavaraa…

Ja tämän tarpeettoman ylituotannon sijaan, keskitymme täysin merkityksettömiin asioihin, kuten pyöräilijän tuottaman hiilidioksidin ilmastovaikutukseen.

Nykyisin ei ole lainkaan poikkeuksellista, että lastenhuoneet suorastaan pursuavat leluja, mitä paitsi ostetaan omille lapsille, niin niitä saadaan ja vastavuoroisesti viedään lahjaksi. Valitettavan moni taitaa kuitenkin päätyä lelulaatikon täytteeksi hyvinkin nopeasti, eikä sitä sieltä enää pois oteta, kunnes on aika siivota ”vanhoja romuja” pois.

Ihmiskunnan kohtalon kysymys

Jos mietitään vielä hetki, että mistä hiilidioksidipäästöt syntyvät. Karkeasti voidaan sanoa, että energiantuotanto ja teollisuus tuottavat puolet maailman päästöistä. Ja mihin tarvitaan noita edellämainittuja sektoreita? Niitä tarvitaan tuottamaan meille ihmisille tarpeellisia asioita ja vähemmän tarpeellisia – eikö niin?

Kun ostat kaupasta jotain, sanotaan nyt vaikka sen muoviämpärin (minkä toki voit saada ilmaiseksikin :)), niin tuota ämpäriä varten tarvitaan luonnonvaroja, eli pääasiassa öljyä. Se öljy pitää pumpata, kuljettaa ja jalostaa ennen kuin siitä saadaan muovin raaka-ainetta. Tämän jälkeen raaka-aine kuljetetaan ämpärinvalmistajalle, se valmistetaan, pakataan ja kuljetetaan jakelukeskuksiin, mistä se vielä kuljettaan kaupan hyllylle. Ja kaikessa tässä syntyy niitä hiilidioksidipäästöjä.

Ja mitä nyt yksittäisen ihmisen ämpärillä on vaikutusta? Valitettavasti sillä on. Jos nyt jokainen suomalainen kotitalous ostaa yhden ämpärin vuodessa. Se tekee yli 2,5 miljoonaa ämpäriä vuodessa. 500 000 kg muovia, mikä on pumpattu, siirretty, jalostettu, siirretty, valmistettu, siirretty…ja Suomi on 5,5 miljoonan asukkaan maa.

Ilmastonmuutoksen aiheuttajista ollaan asiantuntijoidenkin kesken montaa mieltä. Mutta onhan se nyt joka tapauksessa tyhmää tuupata sitä hiilidioksidia taivaalle turhaan – eikö niin?

Joten sen sijaan, että ruvettaisiin rajoittamaan meidän ihmisten elämää keinotekoisilla säädöksillä ja sanktioilla, niin keskityttäisiin fiksuihin valintoihin ja ostettaisiin vain tarpeeseen.

Vai kumpi sinusta on tärkeämpää?
– pitää kiinni elämäntavasta, että kaikkea on rajattomasti ja halvalla saatavilla koko ajan kasvavalle väestölle
– keskitytään laadukkaisiin ja ekologisesti järkeviin valintoihin, joilla voidaan jopa parantaa elämänlaatua

Olen mielestäni melko liberaali ihminen ja kapitalistinen talousjärjestelmä on ihan ok, joten mielestäni jokaisella on mahdollisuus tehdä juuri niin, kuten haluaa. Toivon kuitenkin, että tämä teksti saisi ajattelemaan asiaa edes hetkeksi…ja olisin erittäin ilahtunut, mikäli se jättää sinut ostamatta/ottamatta vastaan edes yhden turhan asian/esineen tulevaisuudessa – silläkin on isossa kuvassa vaikutusta 🙂

#ämpäristöteossa muovit kiertoon

#ämpäristöteossa muovit kiertoon

Maailman ympäristöpäivää vietettiin kesäkuun 5. päivä. Itse tein tuolloin #ämpäristöteon, tai siis olin tekemässä sitä yhdessä kollegoideni, sekä kahden muun paikallisen yrityksen kanssa.

#ämpäristöteko on Muoviteollisuuden organisoima ja muoviyritysten mahdollistama kovamuovin keräystapahtuma, missä laitetaan kovamuovi kiertämään. Tämä on oleellista, sillä normaalisti kovamuoviset tuotteet, kuten puutarhakalusteet, pulkat, postilaatikot jne., menevät energiajakeeseen jäteasemien keräyspisteissä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että niistä eroonpääsemisestä joutuu maksamaan.

Valkeakosken keräyspiste oli keskusaukiolla, mikä osoittautui varsin onnistuneeksi valinnaksi. Samaan aikaan olleet Valkeakosken markkinat lisäsivät satunnaisten kävijöiden määrää huomattavasti.

Raaka-aineena muovin hyviä ominaisuuksia on muun muassa se, että se kyetään usein valjastamaan uusiokäyttöön. Se on tämänkin tapahtuman ehkäpä hienoin asia. Kerätyistä muoveista valmistetaan uutta raaka-ainetta, mikä voidaan hyödyntää esimerkiksi muovisiksi aitatolpiksi.

Omassa tapahtumassamme kävi niin, että kiertotalous toteutui vieläkin paremmin, sillä osa tuoduista muovitavaroista käytiin ohikulkijoiden toimesta poimimassa uusiokäyttöön sinällään.

Kierrätys ja kestävä kehitys puhuttaa

Olen muutamaan otteeseen esitelmöinyt muovin hyvistä puolista ja yrittänyt korostaa sitä, että kuinka absurdia keskustelua medioissa käydään. Sen sijaan, että muovi tuhoaisi tulevaisuutemme, se on päinvastoin mahdollistamassa kestävää kehitystä.

Yhtä absurdia on mielestäni kehittää korvaavia materiaaleja, joiden paremmuus olisi siinä, että ne maatuvat. Pyrkimys siis olisi jatkaa vastuutonta ympäristön roskaamista, kunhan se tapahtuu biohajoavilla tuotteilla sen sijaan, että pidettäisiin huoli oikeasta lajittelusta.

Mielestäni kestävän kehityksen ja kiertotalouden ydin on siinä, että neitseellisten materiaalien sijaan käyttäisimme ja hyödyntäisimme esineet ja materiaalit yhä uudelleen ja uudelleen niin pitkään, kuin vain mahdollista. Ja kun kierrätys ei enää onnistu, niin tässä vaiheessa ne mahdollisuuksien mukaan tuhotaan. Korostettakoon tässä kohtaa, että muovin voi polttaa energiaksi lähes yhtä hyvällä hyötysuhteella, kuin öljynkin. Tätä ennen se on täyttänyt tehtävänsä ja mielellään useaan otteeseen.

Ilokseni sain käydä #ämpäristöteon aikana useita mielenkiintoisia keskusteluja. Paikalle pysähtyneet antoivat kiitosta tapahtumastamme, mutta olivat myös hyvin valveutuneita muovin tärkeydestä, sekä juurikin jätteiden vastuullisesta kierrättämisestä. Kritiikkiä tuli enemmänkin siitä, ettei mahdollisuuksia kierrätykseen ole riittävästi.

Halutaanko muovi oikeasti kiertoon?

Kotitalouksien muovipakkausten kierrätys on lähtenyt Suomessa hienosti käyntiin ja pisteitä löytyy eri puolelta vähintäänkin tyydyttävästi. Tässä olisi kuitenkin parantamisen varaa, mikäli muovi oikeasti halutaan kiertoon.

Asun itse keskustassa ja lähimmät muovinkeräyspisteet löytyvät 2,5km sekä 3,7km päästä. Muovipakkauksia kertyy sen verran, että niitä on kohtuu usein keräyspisteeseen toimitettavaksi. Nuo pisteet eivät ole työmatkani, kauppamatkan tms. varrella, joten niille lähteminen on aina oma projektinsa.

Ämpärillinen pakkausmuovia kertyy helposti jo kahdessa päivässä, joten olisi toivottavaa, että sen keräyspiste löytyisi sellaiselta paikalta, missä muutoinkin asioidaan usein.

Mikäli edes yksi piste löytyisi keskusta-alueelta, missä luonnollisestikin tulee asioitua, niin uskon monen muunkin ryhtyvän kierrättämään muovinsa. Jotenkin tuntuu ylipäätään käsittämättömältä, ettei näin jo ole. Tästä syystä kysynkin, että halutaanko jokainen muovipakkaus kiertoon vai onko nyt tehty vain välttämätön lain täyttämiseksi?

Paljon hyvääkin on tekeillä. Orivedellä esimerkiksi testataan kaiken muovijätteen keräämistä samaan astiaan (http://www.pjhoy.fi/Tietori/Muovinkerays_Orivesi), mikä antaa viitteitä siitä, että vallalla oleviin ongelmiin ja haasteisiin haetaan kuumeisesti ratkaisuja, sekä parhaita käytäntöjä.

Entisajan jätteissä piilee nykyisin huomattava liiketaloudellinenkin mahdollisuus. Hyödynnettävissä olevista jätteistä on tullut rahanarvoista raaka-ainetta ja sen keräämiseksi, sekä lajittelemiseksi mahdollisimman kustannustehokkaasti halutaan löytää ratkaisuja.

#ämpäristöteko oli onnistunut tapahtuma ympäri Suomen, mikä kertoo, että sille on tilausta myös jatkossa. Tällä hetkellä voitaneen jo melko varmasti sanoa tapahtuman järjestettävän myös ensi vuonna ja entistä laajemminkin. Parasta tosin olisi, mikäli erillistä tapahtumaa ei tarvittaisi, vaan kovamuovillekin olisi omat, ilmaiset keräyspisteensä.