Kirjoittajalta heritty

Hetkessä elämisen taito

Hetkessä elämisen taito

Koska olet viimeksi kokenut pysähtyneisyyden tunteen? Sellaisen hetken, milloin aika pysähtyy ja nautit juuri siitä hetkestä kaikilla aisteillasi? Sinulla ei ole kiire minnekään ja sinun on niin hyvä olla, ettet kaipaa mitään muuta juuri sillä hetkellä? Se on taianomainen hetki – olet onnellinen tekemättä mitään, vaikka itseasiassa koet elämää kovemmin, kuin ehkä koskaan.

Itselläni, kuten varmaan useimmilla muillakin, näitä hetkiä oli useammin lapsuudessa. Näin aikuisiällä en edes muistanut miltä se tuntuu, kunnes havahduin siihen, että se tapahtui. Istuin nauttimassa aamukahviani yksin. Vaikka ympärilläni oli ihmisiä, ne eivät häirinneet minua. Tuijotin vain lumoutuneena merelle, eikä minulla ollut kiire minnekään. Tunne oli samaan aikaan vapauttava ja voimaannuttava. Se oli jotain, mitä haluaa kokea uudelleen.

Olimme perhelomalla Thaimaan Khao Lakissa ja toisen päivän aamupalan jälkeen jäin yksikseni vielä nauttimaan kupillisen kahvia. Matkaväsymys takana, loma vielä edessä ja ei mitään kiirettä. Tuo hetki oli suorastaan maaginen.

Päästäkseni tuohon mahtavaan olotilaan, kokeilin meditaatiota, useitakin kertoja, mutta se ”vain” rauhoitti. Tuijottelin järvelle ja kuuntelin laineen liplatusta saunan jälkeen, vailla toivottua tulosta. Yritin montaa muutakin juttua, mutta vastaavaan tilaan ei pääse yrittämällä – ei vaikka kuinka puristaisi.

Helpommin sanottu kuin tehty

Aloitin kirjoittamaan tätä blogitekstiä yli kuukausi sitten. Homma lähti käyntiin vauhdilla, mutta sitten kirjoittamisen tahti hyytyi. Se ei johtunut siitä, etteikö olisi kiinnostanut, vaan jostain mystisestä syystä en saanut puettua sanoiksi ydintä kokemuksistani.

Aloitin kirjoittamisen yhä uudelleen ja uudelleen. Joka kerta sain aikaiseksi yhden ainoan lauseen – saatoin saada kaksikin, mutta toisen sitten pyyhin pois. Tätä jatkui siis viikkoja, kunnes harkitsin luovuttamista koko artikkelin suhteen. Koin kuitenkin tärkeäksi saattaa sen päätökseen, vaikka uusiakin aiheita alkoi ”pulpahdella”. Jatkoin ajatuksien kokoamista ilman läppäriäni. Usein mietin ja pyörittelin asioita lenkkeillessäni. Ja lopulta ne oleelliset palaset loksahtivat paikoilleen, sain kiinni siitä, mistä halusinkin.

Ratkaisun avaimet

Kuten jo aiemminkin totesin, niin tee asioita, joista nautit ja keskity aina siihen, mitä kulloinkin olet tekemässä. Hyvää olotilaa ei kuitenkaan synny, mikäli keskityt asiaan keskittymiseen. Tällöin olet (jälleen) suorittamisen oravanpyörässä, vaikka pyrkimyksesi onkin hyvä. Sanon sen vielä kerran: lopeta yrittäminen! …ja keskity sen sijaan mahdollistamaan olosuhteet.

Ensinnäkin tekemiselle tulee varata aikaa. Kun sinulla ei ole painetta suoriutua tiettyyn kellonlyömään mennessä, niin tekemiseen tulee tietty rentous. Voit halutessasi pitää taukoja ja miettiä mitä nyt mieleesi juolahtaakaan. Tähän myös oleellisesti liittyy se, ettei ole pakkoa saada työtä valmiiksi määräaikaan mennessä. Voit halutessasi lopettaa ja lähteä vaikka terassille.

Toisekseen sinun tulee antaa lupa keskittyä itseesi. Parisuhteessa ja perhe-elämässä et enää ole ainoa, jolle haluat vilpittömästi hyvää. Ja usein muut asetetaan omien tarpeiden edelle, mikä pitkään jatkuneena ”jää päälle”. Tällöin unohdetaan ne omat, luontaiset taipumukset/mieltymykset. Muista kuitenkin, että on ihan hyväksyttävää asettaa myös itsensä etusijalle ja antaa itselle lupa nauttia omista jutuista.

Otin töistä iltapäivän vapaata ja suuntasin yksikseni Tampereelle.
Vaikka reissun tarkoitus onkin jotain muuta, niin olen oppinut nauttimaan myös matkasta. Bussin penkillä on aikaa omille ajatuksille.

Mitä näistä kahdesta asiasta sitten seuraa?
Kun otat itsellesi aikaa ja annat luvan keskittyä itseesi, niin sinulle tulee vapauden tunne – se sama tunne, mitä varmasti koit lapsuudessasikin usein 🙂

Olemme kaikki yksilöitä, joten en voi taata, että tulet onnistumaan. Voin kuitenkin lämpimästi suositella kokeilemaan. Ja mikäli tulosta ei näillä eväillä synny, niin jatka omien keinojesi etsintää.

Purjoa ja fenkolia uunissa

Purjoa ja fenkolia uunissa

Yksi itselleni uusi, mutta erittäin maistuva lisuke syntyy parista kasviksesta: purjosta ja fenkolista. Mikä parasta, valmistaminen ei todellakkaan ole vaikeaa.

Tarvitset (koosta riippuen)
1-2 kpl purjoa
1-2 kpl fenkoleita
2-3 rkl haluamaasi öljyä
Sopivasti raffinoimatonta merisuolaa tms.
Muita mausteita maun mukaan, esim. mustapippuri ja timjami.

Kannattaa tehdä kerralla koko pellillinen – tähän riittää yksi iso purjo ja yksi iso fenkoli. Öljyksi valitsin avocado -öljyn, mikä kestää hyvin kuumennusta.

Pese purjo ja fenkoli hyvin, minkä jälkeen leikkaa niistä ohuita siivuja. Asettele ohuet siivut pellille ja sekoita niihin suola (sekä valitsemasi muut mausteet) ja öljy. Voit halutessasi sekoittaa ne erillisessä kipossa.

Suikaleet kannattaa asetella pellille vain yhteen kerrokseen. Tällöin niistä tulee mukavan rapsakoita, eivätkä jää turhan sitkeiksi pureskella.

Lämmitä uuni 200 asteeseen ja paista kasviksia 40-50min tasavastuksilla. Kannattaa 40min jälkeen tarkastella tilannetta, etteivät ne kärähdä täysin koppuroiksi. Lievä ylikypsyys kuitenkin hellii omaa makuhermoani 🙂

Valmiit kasvikset voi syödä lisukkeena minkä tahansa ruuan kanssa tai niistä voi tehdä maistuvan evään lisäämällä esim. rapuja sekaan.

Maistuvan kastikkeen saat sekoittamalla kreikkalaista jogurttia, Dijon -sinappia, sitruunaa, suolaa ja mustapippuria keskenään. Voit korvata jogurtin myös esim. maustamattomalla kookosjogurtilla, mitä löytyy ilokseni nykyisin mm. Lidlin hyllystä. Tosin tässäkin tuotteessa on jonkin verran lisäaineita, joita en niinkään välittäisi nauttia lainkaan 🙁

Terveyden metsästys – osa 1

Terveyden metsästys – osa 1

Vuoden 2005 alkaessa, koin olevani elämäni vedossa. Pelasin talvet salibandya ja futsalia, sekä kesäisin jalkapalloa. Myös rakkauselämä kukoisti ja vapaa-aika oli lievästi sanoen vauhdikasta. Enpä olisi tuolloin uskonut miten vuosi tulisi päättymään.

Kesällä 2005 suuntasimme silloisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni kanssa Kreikkaan Rhodoksen saarelle. Muistan, että tuolloin meressä pulikoidessani havainnoin vasemmassa polvessani naksahtelua. En liioin siitä huolestunut, vaikka syytä olisi ollut.

Polveni jäykistyi hiljalleen ja tilanne paheni syksyn mittaan niin, etten lopulta kyennyt aloittamaan futsalin sarjakautta lokakuussa. Lopulta menin polvestani lääkäriin ja erinäisten seikkailujen kautta päädyin leikkauspöydälle, missä vasen polveni tähystettiin. Olin jälleen toivoa täynnä – parin viikon kuntoutus ja olisin lenkkipolulla.

Toisin kävi, sillä toipuminen ei sujunut odotetusti ja myös oikea polveni alkoi oireilemaan. Lopulta jo normaali liikkuminen oli vaikeaa ja myös muut niveleni kipeytyivät. Reumalääkäri kirjoitti kerralla koko normaalin arsenaalin lääkkeitä. Muistan kuinka kävelin muovikassillinen pillereitä onnellisena kotiin – kohta on mies taas kunnossa.

Kuinka väärässä jälleen olinkaan. Ainoa mikä toimi oli kortisoni, mitä ei kuitenkaan voinut ottaa pysyvään käyttöön. Ei muuta kuin lisätään annostusta. Tässä kohtaa havahduin – onko tämä tosiaan ainoa keino? Haluanko syödä näitä loppuelämäni?

Lienee paikallaan mainita, että tuolloin ei ollut tarjolla niin valtaisaa määrää tietoa kuin nykyisin. Tästä syystä olin hyvin epätoivoinen, sillä en löytänyt vaihtoehtoja. Onnekseni hyvän ystäväni isoveljellä oli ollut omat terveydelliset haasteensa ja sovimme tapaamisesta. Hän on muistellut tuota kohtaamista jälkeenpäin, kuinka huonossa kunnossa olinkaan ollut – niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Tuo tapaaminen on kuitenkin yksi elämäni käännekohdista. Vaikka en silloin tajunnut millaisen muutoksen se tulisi loppuelämälleni antamaan, olin varovaisen toiveikas – minulla oli vaihtoehto.

Matka tuntemattomaan

Keskustelun päätteeksi sain puhelinnumeron ja neuvon mennä tapaamiseen avoimin mielin. Tuo puhelinnumero oli lääkäri Aki Loikkasen vastaanotolle, minne sain ajan varattua noin kuukauden päähän. Aikaa tapaamiselle pyydettiin varaamaan kaksi tuntia! Olin yllättynyt, olihan aiemmat lääkärini hoitaneet asiansa 15 minuutissa.

Odottavaisin mielin alkoi matkani tuntemattomaan. Olimme keskustelleet ystäväni veljen kanssa mm. ruokavaliosta ja mietinkin, että mitä minä muka tein väärin. Olinhan pyrkinyt syömään ruokavaliosuositusten mukaan ja alkoholinkäyttönikin oli minimaalista johtuen lääkityksestä.

Viimein astuin Akin vastaanotolle ja niinikään tämäkin tapaaminen on jäänyt mieleeni ikuisesti. Se ei todellakaan ollut miellyttävä kokemus, sillä Akin tyyliin kuului provosoida todella voimakkaasti. Hän haastoi ja laittoi miettimään asioita kokonaan uudella tavalla. Olennaisin kysymys kuului, että mikä on tavoitteeni? Vastasin, että saada niveleni kuntoon. Kuinka suppeasti ajattelinkaan, sillä Akin näkemyksen mukaan kyse oli kehon terveyden palauttamisesta kokonaisvaltaisesti.

Hankin itselleni Aki Loikkasen kirjoittaman kirjan, missä käydään hyvin yksityiskohtaisesti hänen kehittämänsä h-limit -ruokavalioratkaisu läpi. Kuten kuvasta näkyy, niin teos on ollut kovassa käytössä. Olen lainannut sitä vastaavien ongelmien kanssa taistelleille ystävilleni.

Keskeisin osuus prosessissa oli ruokavaliolla, missä Aki luotti imeytyvien hiilihydraattien rajoittamiseen. Hän suositteli aiheeseen perehtymistä varten tutustumaan Zone -diettiin ja lisäksi sain mukaani yksinkertaisen listan, missä ruoka-aineet oli jaettu kolmeen kategoriaan:
– rajoittamattomat / täysin soveltuvat
– määrärajoitteisest
– ei soveltuvat

Tämä lista oli hyvä ja helppo lähtökohta h-limit -ruokavalion noudattamiselle.

Lisäksi Aki kirjoitti listan tukihoidosta, eli käytännössä lisäravinteista, jotta ravitsemuksen vastuut täyttyisivät ja näin estettäisiin sekä korjattaisiin mahdolliset puutostilat.

Olen säilyttänyt Akin alkuperäisen tukihoitolistan.
Efamol ja Solgar on jälkikäteen lisätty siihen, kuten käsialasta voi päätellä.

Akin hoitomenetelmän ydin oli siinä, että sairauden syyn ollessa tuntematon, hoidetaan koko kehoa mahdollisimman monipuolisesti. Näin toimittaessa kehon terveys palautuu ja sairaudesta on mahdollista parantua.

Parantuminen alkaa

Ajelin kotiin Helsingin Tapulikaupungista pää sekaisin kaikesta siitä informaatiosta, mitä olin ottanut vastaan. Oloni oli kuitenkin erittäin toiveikas ja maltoin tuskin odottaa, että miten ruokavalio- sekä tukihoito vaikuttaisi. Aki lupasi kahdessa viikossa muutoksen voinnissani, mikä johtuisi tulehduksen rauhoittumisesta kehossani.

Ensimmäiset päivät olin todella uupunut, kuten odotettavissa olikin. Hiilihydraattien rajoittamisesta seurasi vetämätön olotila, mikä poistui kuitenkin muutamassa päivässä ja seurauksena oli huomattava vireystilan paraneminen. Aloin päivä päivältä voimaan paremmin ja se oli sanoinkuvaamattoman hieno tunne.

Se oli vuoden jatkuneen tuskan sekä epävarmuuden jälkeen parasta, mitä pystyin kuvittelemaan. Nyt tosiaan elettiin jo syksyä 2006 ja olin ollut käytännössä vuoden harrastamatta. Pystyisinkö sittenkin vielä joskus juoksemaan pallon perässä?

Vaikka vireystila kohenikin nopeasti ja tulehdus sammui, niin varsinainen paranemisprosessi oli pitkä. Keväällä 2007 olin toipunut jo niin hyvin, että kykenin aloittamaan rullaluistelun. Muistanen ikuisesti sen aurinkoisen kevätaamun, kun luistelin töihin ja radiosta soi Rihannan Umbrella – vitsi mikä voittajafiilis!

Paluu kentille ja uuden alku

Syksyn 2007 alkaessa, alunperin jättimäinen reumalääkitykseni oli purettu lähes kokonaan. Vointini oli niin hyvä, että kykenin tekemään paluun jalkapallokentille – tunne oli sanoinkuvaamattoman hieno.

Elämä oli taas raiteillaan, mutta isoimmat saavutukset vielä edessä. Menimme tyttöystäväni kanssa naimisiin 1.9.2007, minkä jälkeen olimme valmiita perheenlisäykseen. En tiedä miten olisimme toimineet ilman parantumistani, sillä lasten tekeminen ei aiemmalla lääkitykselläni olisi tullut kuuloonkaan.

Marraskuussa 2008 syntyi esikoistyttäreni ja reilut kolme vuotta myöhemmin toinen. Molemmat terveinä ja iloisina – aivan kuten isänsäkin.

Kukkakaaliriisi

Kukkakaaliriisi

Luen tai kuulen usein ruokavalioni olevan erittäin rajoittunut ja tähän liittyen epäilyksiä, että mahdanko saada riittävästi ravintoaineita. Itsestäni tämä on varsin huvittavaa, sillä lautaseni täyttyy päivittäin mitä monipuolisimmista kasviksista.

En tiedä onko makuaistini muovautunut, mutta kasvikset ovat mm. perunaa ja riisiä huomattavasti maukkaampi vaihtoehto. Kasviksista voidaan valmistaa mitä monipuolisimpia lisukkeita ja vain mielikuvitus rajana. Yksi itselleni uusimmista vaihtoehdoista on kukkakaaliriisi, mikä on helppo valmistaa ja on suussasulavan hyvää.

Valmistus onnistuu 20 minuutissa ja vain muutamista raaka-aineista:

1 kukkakaali (mielellään luomu)Raffinoimatonta merisuolaa
1-2 rkl luomuvoita (tai gheetä)Mustapippuria rouhittuna

Poista kukkakaalin lehdet ja pese kukkakaali.


Leikkaa kukkakaalista sopivia paloja ja raasta ne raastimen isoimmalla reikäkoolla.
Itse raastoin suoraan pannulle, mutta jos kyseessä iso kukkakaali, niin voi olla tarpeen paistaa useammassa erässä.


Paista voissa(tai halutessassi gheessä) kuumalla pannulla ja lisää joukkoon maun mukaan suolaa sekä mustapippuria.

Kukkakaaliriisi on mielestäni parhaimmillaan, kun se on pinnaltaan hivenen ”rapsakka”.
Maukkaita herkutteluhetkiä 🙂

Suklaa-kookospallot

Suklaa-kookospallot

Ketogeenisella ruokavaliolla on vaikea löytää kahvitarjottavia suoraan kaupan hyllyltä, joten useimmiten vaihtoehdoksi jääkin valmistaa ne itse.

Yksi helppo vaihtoehto on suklaa-kookospallot, joiden valmistamiseen tarvitset:

1 dl kylmäpuristettua luomu kookosöljyä2 tl luomu raakalakritsijauhetta
2 rkl luomu kaakaovoitaHyppysellinen raffinoimatonta merisuolaa
1 dl kookoskermaa
3 rkl hasselpähkinärouhetta
3 rkl luomu raakakaakaojauhetta
*halutessasi lisämakeutus (esim. vaahterasiirappi, hunaja)

Lisää kaakaovoi ja kookosöljy sopivaan kattilaan ja sulata ne mahdollisimman lievällä lämmöllä. Lisää sulan rasvan joukkoon raakakaakakojauhe, kookoskerma, raakalakritsijauhe ja ripaus suolaa. Sekoita kaikki ainekset huolellisesti ja tasaiseksi, minkä jälkeen annan seoksen jähmettyä rauhassa. Kun seos ei ole enää lämmin, kannattaa siirtää se jääkaappiin jähmettymisen nopeuttamiseksi. Joka tapauksessa jähmettymiseen menee parisen tuntia.

Muodosta suklaamassasta palloja ja pyörittele ne hasselpähkinärouheessaa. Asettele kuorrutetut pallot lautaselle tms. ja laita ne vielä hetkeksi jääkaappiin kiinteytymään.

Nauti valmiista herkuista sellaisenaan tai laita tarjolle, vaikka vähän hienomminkin 🙂

Mihin ”puoskarilakia” tarvitaan?

Mihin ”puoskarilakia” tarvitaan?

Vuonna 2008 Sosiaali- ja terveysministeriö asetti työryhmän, minkä tavoitteena oli selvittää vaihtoehtohoitoihin liittyvät, potilasturvallisuuteen mahdollisesti vaikuttavat ongelmat. Vuonna 2009 työryhmä esitti, että tiettyjen potilasryhmien hoitoa rajoitettaisiin. Rajoituksen mukaan muu kuin terveydenhoidon rekisteröity ammattihenkilö voisi hoitaa vakavia sairauksia ja potilasryhmiä vain yhteistyössä lääkärin kanssa.

Asia ei kuitenkaan edennyt eduskunnan käsittelyyn, kunnes lokakuussa 2018 jätettiin lakialoite laiksi terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain muuttamisesta. Aloitteen mukaan tarkoituksena on varmistaa, ettei potilas jäisi vakavissa sairauksissa ilman lääketieteellistä taudinmääritystä tai mahdollisuutta siihen.

Edellä mainitun mukaisesti toteutettuna, lakialoite onkin ehdottoman kannatettava. Ongelmaksi kuitenkin nousee se, että lain todellinen sisältö on jotain aivan muuta. Käytännössä sillä mahdollistetaan kaiken muun, kuin viralliseen hoitosuositukseen perustuvan hoidon estäminen.

Jo nykyiselläänkin vaarallisesti toimivien, virallisesta linjasta poikkeavien lääkärien työhön on mahdollisuus puuttua ja on puututtukin, niin ettei tiukennukselle pitäisi olla tarvetta. Kysymys kuuluukin: kuka tästä hyötyy ja mitä?

Ketkä vaihtoehtohoitoja käyttävät

Toinen kysymys on, että miksi ihmiset ylipäätään hakeutuvat vaihtoehtohoitojen pariin? Yleisin vastaus lienee, että virallinen hoito ei ole tuonut apua. Kyseessä siis täysivaltainen ihminen, joka haluaa panostaa kokonaisvaltaiseen terveyteensä. He ovat tietoisia ratkaisustaan ja sen mahdollisista seurauksista. Varsinkin mahdollisten seurauksien informoimisesta nykyinenkin järjestelmä huolehtii tehokkaasti.

Sairas ihminen, joka haluaa parantua, ei varmasti halua itselleen pahaa. Hän on mahdollisesti käynyt läpi liudan tutkimuksia ja kokeillut lääkehoitoa, jopa useita eri vaihtoehtoja, mitkä ovat olleet tuloksettomia. Hän haluaa etsiä itselleen parasta mahdollista ratkaisua, ja tähän hän ei valitettavasti saa apua. Hän saattaa siis olla jopa epätoivoinen jäädessään ilman apua. Jälleen kysymys: mikä tälläisen ihmisen ajaa epätoivoon?

Parastahan koko asiassa on se, että nämä vaihtoehtoisiin menetelmiin tukeutuneet ihmiset saavat kaipaamansa avun. Surullisinta taas se, että epäonnistuneista vaihtoehtohoidoista uutisoidaan isosti ja samaan aikaan virallisen suosituksen vastaava tuloksettomuus hiljaisesti hyväksytään. Raivostuttavaa taas on se, että vaihtoehtohoitojen vasta-argumentteina käytetään hopeavettä sekä mustaa salvaa, mikä on varsin tarkoituksenhakuista provosointia siinä, missä uskomushoito ja puoskarointi termien käyttäminenkin.

HUOM! En missään nimessä kyseenalaista suomalaista terveysosaamista, sillä se on huippua. Iso kiitos kaikille sen parissa työskenteleville. Toivoisin kuitenkin avarakatseisempaa näkemystä silloin, kun virallisin hoitomenetelmin ei ole ratkaisua olemassa. Usein kyseessä on elintapasairaudet, joiden nimikin jo mielestäni kertoo, missä on ongelman todellinen juurisyy. Ihmisillä, jotka haluavat parantua muuttamalla elintapojaan, tulisi olla siihen oikeus, sekä mahdollisuus saada kaikki mahdollinen apu.

Tämä ei ole ainoastaan kyseisen henkilön etu, vaan myös suomalaisen yhteiskunnan etu. Jo nykyisellään terveysmenojen kasvu on kestämätöntä ja vaikka rahaa olisikin, niin toimivien, sekä riittävien resurssien järjestäminen on haastavaa, kuten ”SoTen” ratkaisuyritykset ovat osoittaneet.

Tieteeseen ja tutkimukseen perustuvan suosituksen dilemma

Itsestäni tuntuu käsittämättömältä, että avoimessa, tieteeseen ja tutkimukseen vahvasti tukeutuvassa yhteiskunnassamme, ummistettaisiin silmämme lukemattomilta mahdollisuuksilta, mikä samalla rajaisi ihmisten terveyden vain tietyn näkemyksen omaavien käsiin.

Ongelmana on käytössämme olevien suositusten rajoittuneisuus. Samaa sairautta hoidetaan samoin metodein, eikä oteta huomioon yksilöllisyyttä. Se mikä toimii valtaosalle ei toimi kaikille. Taustalla voi olla geeniperimää, huono ruokavalio, vähäinen uni, stressiä, suolisto-ongelmia jne.

Se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä auta toista.
”Samaan muottiin valamisen” sijaan, olisi hvyä kuunnella ja etsiä avoimesti muitakin vaihtoehtoja.

Luotamme sokeasti viralliseen näkemykseen, ja suljemme kaikki muut mahdollisuudet pois. Tätä en voi käsittää; varsinkin, kun länsimainen lääketiede on monissa sairauksissa on neuvoton. Yksinkertaisena esimerkkinä tuki- ja liikuntaelinsairaudet, joissa valitettavan usein helpotetaan oireita lääkityksellä ja lopulta päädytään leikkaushoitoon, vaikka ongelma olisi poistettavissa yksinkertaisin keinoin (liikunta, lihashuolto, hieronta jne.).

Miksi me täällä Suomessa kuvittelemme olevamme viisaampia, kuin muut. Esimerkiksi Saksassa hyväksytään rinnakkaisia hoitomuotoja, kuten funktionaalisen lääketieteen käyttö. On myös olemassa tutkimusnäyttöä muun muassa ravinnon ja suolistobakteerien vaikutuksesta terveyteen, mutta niiden sijaan Suomessa turvaudutaan mieluummin lääkehoitoon – miksi?

Maailmasta löytyy tutkimuksiin perustuvaa tietoa vaihtoehtoisten hoitomuotojen tueksi. Tämä valtava ”terveyden aarrearkku” oltaisiin entistä tiukemmin rajaamassa pois lakialoitteen toteutumisen myötä. Itse toivoisin mahdollisimman kattavaa ja avointa ratkaisuvaihtoehtojen hakemista ilman, että niistä nousisi arvovaltakysymyksiä. Kyse on loppupeleissä kuitenkin meistä ihmisistä ja meidän terveydestämme. Oma terveys on henkilökohtainen asia, ja sen ylläpitäminen kaikin mahdollisin tulee kuulua perusoikeuksiin.


Onnellisena jaksaa paremmin

Onnellisena jaksaa paremmin

Työuupumus on varsin yleistä nykyään ja ehdottomasti vakavasti otettava asia. Yhteiskuntamme toimii sitä paremmin, mitä terveempinä ihmiset pysyvät. Jokaisella sairauslomapäivällä on hintansa, mutta pitkittyneissä tapauksissa hinta voi olla todella kova, eikä vähiten sairastuneelle itselleen.

Omaan jaksamiseen ja hyvinvointiin kannattaa panostaa, ennen kuin on liian myöhäistä. Tällä viittaan siihen, että tietyn pisteen jälkeen ei pärjää ilman ulkopuolista apua. Parempi ottaa ohjat omaan elämäänsä, kun on siihen mahdollisuus. Hyvään elämään riittää ihan perusasiat. Mitä useampi näistä on kunnossa, sitä paremmin jaksaa:

  • Uni / lepo
  • Ravinto
  • Liikunta
  • Sosiaaliset suhteet
  • Elämän mielekkyys

Mikäli elämänhallinta on muutoinkin hukassa, ei ole mikään ihme, jos työ uuvuttaa. Tähän väliin on hyvä alleviivata, että tarkoitukseni ei ole vähätellä uupumusta itsessään, vaan tarjota vinkkejä sen ennaltaehkäisyyn. Minulla on omakohtaista kokemusta näiden jokaisen osa-alueen vaikutuksesta ja vilpittömästi uskon, että niistä on apua jokaiselle meistä (en ole siis alan ammattilainen ja jokainen voi itse päättää haluaako niitä kokeilla).

Mielekäs elämä

Friedrich Nietzschen mukaan ”Se jolla on miksi elää, voi kestää melkein mitä tahansa miten”. Tätä ajatusta lainasi usein myös saksalaisten keskitysleireiltä selvinnyt Viktor E. Frankl.

Keskitysleirivertaus on nyky-yhteiskuntaan kaukainen, mutta ajatuksen syvin viisaus piilee siinä, että elämän kokonaisuudessaan pitäisi olla mielekästä. Mikäli työ ei ole mielekästä, sen tulisi vähintäänkin mahdollistaa asioita, mitkä antavat elämälle merkityksen.

Mikäli työnteko on pakkopullaa ja vie suurimman osan ajasta, niin fyysisesti kuin henkisestikin, uupumus tulee ennemmin tai myöhemmin. Toki ihmisen persoonallisuudellakin on merkitystä. Tunnollinen ihminen helposti ylikuormittaa itsensä, siinä missä joku toinen mukautuu tilanteeseen, eikä tekemättömät työt seuraa vapaa-ajalle.

Kuitenkin pitää muistaa, että mielekäs työ itsessään auttaa jaksamaan. Tunnollinenkin ihminen jaksaa, mikäli hän nauttii työstään ja kokee olevansa merkityksellinen.

Mikä on sinun elämäsi tarkoitus?

Suuri kysymys, mihin harva löytää yksiselitteisen vastauksen. Suosittelen kuitenkin miettimään elämäsi tarkoitusta, mikäli haasteet kasautuvat päälle ja elämänilo on kateissa.

Elämän tarkoituksella viittaan tässä merkityksen löytämiseen elämään. Usein tämä vaatii paluuta kauas menneisyyteen, aikaan jolloin sinulla oli vain mahdollisuuksia. Mikä teki sinut tuolloin onnelliseksi? Mistä asioista nautit? Millainen ihminen ylipäätään olit?

Valitettavan usein moni meistä hukkaa oman elämänsä hallinnan, sillä aika kuluu vain suorittamiseen ja kuljemme sumussa ”automaattivaihde” päällä. Kun olet riittävästi tutustunut itseesi ja siihen ihmiseen, mikä joskus olit, on aika kysyä elätkö tällä hetkellä itsesi näköistä elämää? Mikäli et, niin muuta se!

Muutoksen aloittaminen on hyvin helppoa, se vaatii ainoastaan päätöksen. Tärkeintä on tehdä vain se iso päätös, että haluaa muutosta. Tämän jälkeen on aikaa miettiä, että miten sen muutoksen toteuttaa. Maaliin pääseminen voi viedä aikaa, mutta ellet aloita, et ainakaan pääse perille.

Elämä on matka, mistä kannattaa nauttia nyt. Ei kannata odottaa liian pitkään, sillä jokainen päivä voi olla se viimeinen. Jos et ole tyytyväinen elämääsi, tee asialle jotain. Usko siihen, että muutos on mahdollinen!

Muovi on osa kestävää kehitystä

Muovi on osa kestävää kehitystä

Sohaisen nyt muurahaispesää aiheella, mikä on ollut reilun vuoden kaikkien huulilla. Kyseessä on tietenkin muovi, mikä kieltämällä maailma pelastuu. Vai onko se sittenkin materiaalina korvaamattoman täydellinen? Tämä riippuu täysin siitä, että keneltä kysytään.

Muovin ympärillä on tällä hetkellä niin paljon mustavalkoista keskustelua, että en vain voi olla hiljaa aiheesta. Yritän kuitenkin katsoa asiaa objektiivisesti ja rakentaa siltaa näiden kahden äärinäkemyksen välille.

Valitettavaa on, että valtaosan huomiosta ja medianäkyvyydestä saa muovin ehdottomasti tuomitsema puoli. Kuolleita eläimiä ja muovilauttoja meressä. Melkoista propagandaa, varsinkin ottaen huomioon sen taakse kätkeytyvän kaksinaismoralismin.

En pidä siitä tässä, kuten en missään asiassa, että äärilaidasta mennään sokeasti toiseen äärilaitaan. Pidän kuitenkin siitä, että tämä nyt käynnissä oleva keskustelu on käynnistänyt ”hyökyaallon”, mikä väistämättä johtaa vastuullisempaan toimintaan, niin yksilöissä kuin yhteisöissäkin.

Vielä, kun löydetään kokonaiskuva huomioiden toteutuskelpoiset keinot, niin tulevaisuus on huomattavasti parempi. Kokonaiskuvassa pitää huomioida kaikki kestävän kehityksen kannalta tärkeät näkökulmat, mutta myös taloudelliset realiteetit ja määrittää riittävä tavoitetaso.

Miksi muovia käytetään niin paljon

Nyt on hyvä miettiä, että miksi muovista on tullut niin suosittu materiaali. Siihen on yksi ylivertainen syy ja se on edullisuus. Muovi on yksinkertaisesti niin halpa materiaalina, että se houkuttaa käyttämään sitä sellaisiinkin asioihin, mihin se ei ole perusteltua kokonaiskuvan kannalta.

Muovi on kuitenkin ylivertainen tietyissä asioissa ja nämä jäävät valitettavasti liian vähälle huomiolle, eikä niiden tarpeellisuutta ymmärretä riittävästi:

  • Kaasutiiveys – muovia käytetään tämän ominaisuuden ansiosta mm. elintarvikkeiden pakkaamiseen ja näin parannetaan elintarvikkeiden käyttöikää vähentäen ruokahävikkiä.
  • Keveys – muovi on kevyt ja tästä syystä sen käyttäminen autojen, lentokoneiden ym. rakenteissa vähentää polttoainepäästöjä merkittävästi.
  • Lujuus – muovista voidaan valmistaa lujia rakenteita, kuten kuljetussäiliöitä. Kestävän muovisäiliön etuna on keveys, mikä niinikään vähentää liikenteestä aiheutuvia päästöjä.
  • Kestävyys – muovi puolustaa tarpeellisuuttaan myös kestävyytensä ansiosta. Viemäreiden kestoikä saadaan pidemmäksi käyttämällä muovia. Esimerkiksi rautaiset putket ruostuvat siinä, missä muovi jatkaa tarpeellista työtään nykyaikaisen yhteiskunnan infrastruktuurin ylläpitäjänä.
  • Eristävyys – muovin käytön hyödyllisyyden sähköeristeenä voi jokainen kuvitella, kun tarkkailee ympäristöään, muistaen hyvänä, kilpailevana vaihtoehtona esimerkiksi posliinin. Olisi mielenkiintoista nähdä ilman muovia valmistettu sähköauto 🙂

Kun muovin käyttö on hyvin perusteltu, niin edullisuus vain vahvistaa sen asemaa päätöksenteossa. Ja nyt omantunnon kysymys: kuinka moni uusisi viemärinsä kokonaan muulla materiaalilla kuin muovilla tiedostaen, että ”muovitus” on huomattavasti nopeampi ja halvempi vaihtoehto eikä vaadi erillisiä asumisratkaisuja?

Muovi on kaasutiiveytensä ansiosta erinomainen suoja elintarvikkeille. Muovin ansiosta elintarvikkeen käyttöikä pitenee ja näin ruokahävikin määrä pienenee. Elintarvikkeitakaan ei kuitenkaan kannata ylipakata, vaikka se lisäisikin myyntiä.

Muovi on kestävää kehitystä

Minusta on äärimmäisen hienoa, että yksilöt, yhteisöt ja yritykset on saatu mukaan ympäristötalkoisiin. Se ei olisi tapahtunut ilman valtavaa mediahuomiota, niin sosiaalisessa kuin perinteisessäkin mediassa.

Monella saralla tehdään tällä hetkellä erinomaista kehitystyötä ja monessa kohtaa muovin korvaaminen muilla raaka-aineilla on perusteltua. Muovia käytetään paljon myös asioihin, joissa sitä puoltavat ominaisuudet eivät ole merkityksellisiä. Tosin tästä saa toisen mielenkiintoisen ja enemmänkin filosofisen keskustelunaiheen, eli mikä ylipäätään on tarpeellista?

Onko pienen avaimenperän pakkaaminen näin moneen eri pakkausmateriaaliin perusteltua? Mielestäni ei!
Pelkkä kirkas muovi olisi ollut riittävä, sekä myös ympäristöystävällisin vaihtoehto, kunhan se kierrätetään asianmukaisesti.

Näen kuitenkin muovin tulevaisuuden osana kestävää kehitystä ja ennen kaikkea siksi, että sen elinkaari voi olla todella pitkä. Muovia voidaan prosessoida uudelleen, uusiin tarkoituksiin useita kertoja ja elinkaarensa lopuksi käyttää energiaksi. Miksi siis tuhlata esim. öljyä suoraan energiaksi, kun sen voi ennen sitä hyödyntää monin eri tavoin, säästäen näin luonnonvaroja ja vasta lopuksi hyvällä hyötysuhteella hyödyntää siihen varastoituneen energian.

Muovi itsessään ei ole paha. On paljon pahempiakin asioita, joilla voimme tuhota tulevaisuutemme (tai jälkipolviemme tulevaisuuden). Valitettavan moni esimerkiksi kippaa edelleen ongelmajätteensäkin luontoon. Kyse on kuitenkin viime kädessä meistä itsestämme. Mitä päätämme tehdä? Mitä valintoja teemme?

Sinä päätät mihin muovisi ja roskasi ylipäätään hävität. Parhaimmillaan annat niille uuden elämän uusiokäytössä, mutta vähintäänkin pidät huolen, ettei ne päädy luontoon.

Mielestäni täydelliseen muovittomuuteen pyrkiminen on tyhmyyttä, sillä sen vaikutus ilmastonmuutoksen (ja ylipäätään kestävän kehityksen) edistäjänä on kiistaton … se edistää sitä oikeaan, toivomaamme suuntaan.

Onko muovit absoluuttinen paha vai voisiko niissä olla jotain hyvääkin?
Tästä olin puhumassa Hotelli Waltikassa Valkeakoskella 15.3.2019
.
Valistunutta ravitsemustietoutta

Valistunutta ravitsemustietoutta

Jos et ole pahemmin välittänyt, mitä laitat suuhusi ja olet aikeissa aloittaa syömään terveellisesti, niin törmäät runsaudenpulaan. Haetpa sitten itse tietoa tai turvaudut ulkopuoliseen apuun, ruokavalioista on vaikea valita se itselle sopivin.

Oli elämäntapamuutoksesi taustalla sitten halu laihtua, parantaa jaksamista, parantua sairaudesta tai muu sinua motivoiva tekijä, niin miten osata valita juuri itselle sopiva vaihtoehto?

Toki virallinen ravitsemussuositus on monille tuttu vaihtoehto ja sitä lähdetäänkin noudattamaan, mutta miten se käytännössä toteutuu, onkin toinen juttu.

Rupesin pohtimaan tätä asiaa, kun keskustelin työkaverini kanssa hänen lounaastaan. Pöydällä oli kaksi mandariinia, mitkä olivat mielestäni aivan liian kevyt lounas fyysistä työtä tekevälle miehelle. Hän kertoi olevansa ”laihiksella”. Juuri sillä hetkellä toruin hymyssä suin ystävääni ja lupasin keskustella asiasta myöhemmin lisää – paremmalla ajalla siis.

Tämä keskustelu jäi kuitenkin isosti mietityttämään minua. Millainen käsitys suomalaisilla on terveellisestä ruokavaliosta? Mitä ravitsemusopeista on onnistuttu iskostamaan suomalaisten mieliin. Tällä viittaan heihin, jotka eivät aktiivisesti etsi tietoa ja opiskele oman parhaansa eteen.

”Onnistuneet” lobbaukset

  • Syö vähemmän kuin kulutat!
  • Käytä vähärasvaisia tuotteita!
  • Juo maitoa!
  • Syö ruisleipää!

Kyllä! Ystäväni varmasti söi vähemmän kuin kulutti 🙂 Kuinka terveyttä edistävää ja pysyvä ratkaisu se sitten onkaan, on eri asia.

Vähärasvaisuus on ehkäpä eniten erimielisyyksiä aiheuttanut ohjeistus. Ihminen kuitenkin tarvitsee rasvaa, jolloin rasvattomuuskaan ei ole tervettä.

Maidon juomiselle on hyvät perusteet, mutta ne ravitsemuksen vastuut on täytettävissä muillakin ratkaisuilla.

Ruisleipään pätee sama kuin maitoonkin, eli vaihtoehtoja leivän kuidun, vitamiinien ja kivennäisaineiden korvaamiseksi löytyy.

Ilman luotettavaa tutkimustakin uskallan väittää, että valtaosa meistä suomalaisista soveltaa edellä mainittuja ohjeistuksia, koska ne on onnistuneesti lobattu meidän päähämme jo pienestä pitäen. Eikä ainoastaan siksi, että lastentarhat ja koulut noudattavat tätä linjaa, mutta myös antavat tilaa niitä markkinoivien yritysten materiaaleille.

Väitteeni perustuu siihen tosiasiaan, että tuttujen ja tuntemattomien kanssa käymistäni ravintokeskusteluista yhdeksän kymmenestä pohjautuu niihin. ”Syö vähemmän kuin kulutat!” on yleinen totuus kiloista eroon haluaville, mikä valitettavan usein johtaa ”nälkäkuureille”.

Toinen empiirinen tutkimukseni tapahtuu kauppojen kassajonoissa. Kyllä! Nolottaa myöntää, mutta ”safkatutkani” käynnistyy automaattisesti kassajonossa. Tarkastan mitä edelläni olevat hihnalle nostavat ja valitettavan usein valtaosan ostoksista muodostavat erilaiset maitovalmisteet ja viljatuotteet. Rasvat eivät tietenkään muodosta isoa osaa ostoksista, mutta hyllystä on valittu kevyt sekä mahdollisesti muita ”tutkitusti terveyttä edistäviä” ominaisuuksia sisältävä tuote. Hippokrateen oppi ”Olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokaasi” ei takuuvarmasti tarkoittanut kolesterolia alentavaa margariinia tai vitaminoitua maitoa 🙂

Näitä ei virallisesti suositella käytettäväksi, mutta valitettavasti hihnalle nousee myös kasoittain eineksiä. Prosessoituja ja heikkolaatuisia ravintoaineita sekä lisäaineita sisältävää ”ruokaa”. Lisäksi valitettavan usein myös nuo em. ”peruspilarit” (maito ja leipä) ovat heikkolaatuisia ja prosessoituja.

Mihin siis pitäisi keskittyä?

Olkoonkin, että virallinen suositus pyramideineen ja lautasmalleineen pysyy samana, niin voisiko valistuksen toteuttaa niin, että ihmiset ymmärtäisivät ravitsemuksen vastuut seuraavasti:

  • Syö tarpeesi mukaan!
  • Syö mahdollisimman puhdasta ja prosessoimatonta ruokaa!
  • Panosta laatuun!
  • Syö monipuolisesti (ravitsemuksen vastuut)!
Lautasmallinsa voisi rakentaa esimerkiksi näin: Luomukasvatetun naudan paahtopaistia(lähitilalta), puolukoita, parsakaalia, kesäkurpitsa-sipulipaistosta ja selleri-limesosetta. Lihan määrä(80g) täyttää lautasesta ison pinta-alan, mutta ohuet siivut on vain levitetty laajalle.

Yritän kuvata asian vielä alta löytyvällä taulukolla, mihin olen koostanut kaksi esimerkkiä, miten eri tavoin ostoskassinsa voi täyttää. Sisällöissä ei keskitytä määriin/suhteisiin, vaan miten eri lailla ruokavalionsa voi koostaa ruokapyramidin tarjoamista vaihtoehdoista.

Huomionarvoista on, että jätin suosituksen ”sattumat” kokonaan pois.
Lisäksi valistuneen ostoskassin sisällössä panostetaan kaikissa valinnoissa laatuun. Tämä tarkoittaa luomutuotteiden ja lähiruuan suosimista, valmistusmenetelmän ja pakkaustavan arviointia valintaa tehdessä, sekä prosessoinnin ja lisäaineiden välttämästä.

Huomautan vielä, etten ole ravintoneuvoja tai ravitsemusteraupeutti, vaan intohimoisesti ravintoasioihin perehtynyt ”maaallikko”, joka haluaa herättää sinut arvioimaan omia valintojasi.

Tyypillinen ostoskassiValistunut ostoskassi
Ruisleipä
Rasvaton maito
Kevytlevite
Peruna
Jääsalaatti
Kurkku
Tomaatti
Jauheliha
Makujugurtti
Banaani
Makaroni
Sulatejuusto
Lauantaimakkara
Maapähkinä















Lehtikaali
Basilika
Persilja
Minttu
Keräkaali
Kurkku
Selleri
Tomaatti
Paprika
Parsakaali
Kukkakaali
Porkkana
Lanttu
Punajuuri
Sipuli
Avocado
Omena
Sitruuna
Kiivi
Mustikka
Viinimarja
Lohi (ei kasvatettu)
Kananmuna
Gouda -juusto
Maustamaton jugurtti
Oliiviöljy
Oliivi
Kvinoa
Saksanpähkinä

Korostan vielä, että tyypillinen ostoskassi ei vastaa virallista suositusta, vaan kuinka sitä käytännössä valitettavan usein sovelletaan. Nähdäkseni tämä johtuu siitä, että ihmisillä on nuo onnistuneesti lobatut pääkohdat (ruisleipä, vähärasvaisuus, maito) kirkkaana mielessään.

Ostoskassiinsa voi ja kannattaa valita erilaisia, värikkäitä kasviksia.

Mikä siis ratkaisuksi?

Sen sijaan, että mustavalkoisesti suositellaan syömään ruisleipää ja juomaan maitoa, niin ryhdyttäisiin jakamaan tietoa (lobbaamaan) ravitsemuksen vastuista. Tämä tarkoittaa tietoa kuidun, vitamiinien, kivennäisaineiden, jne. tarpeesta sekä merkityksestä ja annettaisiin esimerkkejä, mitkä ovat niiden parhaita lähteitä.

Ihmiset eivät ole tyhmiä. Lisäksi suuri osa haluaa syödä terveellisesti pitääkseen itsestään parempaa huolta. Annetaan heille siis riittävä tietous rakentaa jokaiselle sopiva, terveellinen ruokavalio, mikä täyttää myös ravitsemuksen vastuut.

Jälkiruuan voi rakentaa myös terveellisesti: raakalakritsi-kookoskerma, minkä päällä mustikoita, vadelmia ja raaka-suklaata.
Ajatuksia vastuullisuudesta

Ajatuksia vastuullisuudesta

Pidetään huolta itsestämme, muista ja ympäristöstä niin, että jälkipolvillammekin on mahdollisuus hyvään elämään.

Vastuullisuus on teema, miltä tällä hetkellä lienee mahdoton välttyä. Joitakin vuosia takaperin, vastuullisuus oli harvojen ajama ideologia – lähinnä ympäristötietoisten yksilöiden, sekä aikaansa edellä olleiden yritysten.

Mielenkiintoista onkin ollut huomata, että etenkin yritysten vastuullisuutta alettiin vaatia. Ja annas olla, mikäli yritys ”jäi kiinni” vastuuttomasta toiminnasta. Julkinen lynkkays oli väistämätön ja haitta liiketoiminnalle suora seuraus.

Mutta mistä vastuullisuudessa on kyse? On helppo syyllistää muita, etenkin yrityksiä ja organisaatioita. Entäpä yksittäisen ihmisen vastuu? Vai onko yksilön tekemillä ratkaisuilla vaikutusta?

On totta, että jos vain minä käyttäydyn vastuullisesti, sillä ei ole merkitystä. Asia tulisi kuitenkin nähdä juuri päinvastoin. Eli, kun kaikki käyttäytyvät vastuullisesti, sen vaikutus ihmiskunnan ja koko planeettamme tulevaisuudelle on järisyttävän suuri.

Pidetään huolta itsestä, muista ja ympäristöstä

Miten vastuullisuutta tulisi lähestyä? Ruokakaupoissa myydään vastuullisesti tuotettuja tuotteita, mikä yleensä tarkoittaa vastuullisuutta tuottajia ja ympäristöä kohtaan. Metsäteollisuus on vastuullinen, kun se pitää huolta, että uutta metsää kasvaa vähintään sama määrä, kuin vanhaa kaadetaan.

Kaupoista on helppo löytää vastuullisesti tuotettuja tuotteita. Kaikkea ei kuitenkaan ole saatavilla kotimaisena, vaan on tyydyttävä tuontituotteisiin. Kahvi on tästä yksi esimerkki, mutta tällöinkin voi valita vastuullista luomutuotantoa.

Vastuullisuus on kuitenkin paljon laajempi käsite. Ja nyt puhun ennen kaikkea yksilön vastuullisuudesta, sillä se on ainoa millä on merkitystä. Yksilöt johtavat valtioita, yrityksiä, organisaatioita, perheitä jne.

Vastuullinen ihminen pyrkii elämään ja toimimaan niin, että hän on riippumaton muista ja pitää valinnoillaan planeettamme ikuisesti elinkelpoisena. Tässä suhteessa vertauskuva vuoteen 10 000 eaa asti vaikuttaneisiin metsästäjä-keräilijöihin on aika osuva.

On kieltämättä haastavaa elää nykyhetkessä kuin esi-isämme aikoinaan, mutta toisaalta nykyisyys myös mahdollistaa paljon ja jokainen pystyy omilla päätöksillään vaikuttamaan omaan terveyteensä, muiden hyvinvointiin, ympäristöönsä ja ylipäätään planeettamme hyvinvointiin.

Haluan korostaa, että ajattelutavan keskiössä on nimenomaan pyrkimys elää vastuullisesti. Jokainen voi itse määrittää vastuullisuuden rajansa ja mihin on kykenevä kulloisessakin elämäntilanteessa. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää omien valintojensa vaikutus ja tehdä siihen perustuen vastuullisia päätöksiä.

Lopuksi jaan kolme toisiinsa ketjutettua esimerkkiä omista päätöksistäni.
Olen jakanut ne kolmeen pääkategoriaan, mitkä kaikki nähdäkseni edustavat yksilövastuuta.

VASTUULLISUUS…

…OMASTA ITSESTÄ
Olen karsinut prosessoidun ruuan ruokavaliostani ja pyrin käyttämään luomutuotteita mahdollisuuksien mukaan. Samoin olen poistanut ne ruoka-aineet, jotka eivät sovi minulle ja aiheuttavat oireita. Tämän vaikutus terveyteeni ja hyvinvointiini on kiistaton. Kannan siis vastuuta omasta terveydestäni, jotta pysyisin mahdollisimman hyvässä kunnossa ja mahdollisimman pitkään.
Täydellisesti en tätä kuitenkaan kykene omassa elämäntilanteessa noudattamaan, sillä aika ajoin tulee eteen tilanteita, että ainoa vaihtoehto on ulkona syöminen, jolloin en voi olla varma ruuan laadusta.

…YHTEISÖSTÄ
Pyrkimällä pitämään itsestäni ja terveydestäni huolta, käytän todennäköisesti vähemmän lääkäreiden palveluksia ja heidän määräämiään lääkkeitä. Vähennän näin siis omalta osalta jo kohtuuttoman suureksi paisuneita julkisia sosiaali- ja terveysmenoja. Olen myös siitä onnellisessa asemassa, että kuulun sairauskassaan. Niin ikään käytän myös kassan varoja vähemmän, jolloin niitäkin on käytettävissä niille, jotka todella ovat niiden tarpeessa.
En yritäkään väittää, että onnistun olemaan täysin kuluttamatta yhteisömme varoja, vaikka kuinka niin toivoisinkin. Tavoitteeni on kuitenkin olla niihin ”kajoamatta” 🙂

…YMPÄRISTÖSTÄ
Ruokavalioni suosii luomutuotettua lähiruokaa, mikä useimmiten jättää pienen ekologisen jalanjäljen ja rasittaa maaperää vähän, pitäen sen rikkaana kasvuympäristönä. Lisäksi pyrin käyttämään ja hyödyntämään kaiken hankkimani sataprosenttisesti vähentäen näin ruokahävikkiä. Kaikesta huolimatta tämä on ympäristön kannalta se kaikkein merkittävin.
En kuitenkaan tarkista ja laske käyttämieni elintarvikkeiden hiilijalanjälkeä, joten en voi absoluuttisesti todeta, kuinka paljon pienempi on hiilijalanjälkeni näiltä osin keskivertosuomalaiseen verraten. Joudun myös turvautumaan muualla tuotettuun esimerkiksi oliiviöljyä ostaessani.